thumb|150px|right|Soanlahtelaisten seuran perinnevaakuna. thumb|150px|right|Helsingin seudun soanlahtelaisten perinnevaakuna.
Soanlahti () on entinen Suomen kunta Raja-Karjalassa Laatokan Karjalan pohjoisosassa Viipurin läänissä Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Se kuului Salmin kihlakuntaan, Suojärven tuomiokuntaan, Korpiselän–Soanlahden käräjäkuntaan ja nimismiespiiriin. Kunnan pinta-ala oli 448,4 km² ja asukkaita oli 3 106 vuonna 1939.
Soanlahti oli Raja-Karjalan pitäjistä pienin. Se oli harvaan asuttua ja vain Jänisjärven rannalla oli mainittavaa maanviljelyä.
Historia
Kivikauden aikaiset löydöt osoittavat, että Soanlahden alueella on ollut jo tuolloin asutusta. 1500-luvulla Soanlahti oli yksi Ilomantsin (Pogosta) kylistä. Soanlahti oli tuolloin varsin suuri kylä verrattuna alueen muihin kyliin. 1600-luvulla Pälkjärvestä muodostettiin oma seurakunta, johon kuuluivat myös Soanlahden muodostaneet kylät. Pitäjien verot kerättiin neljänneskunnittain, ja Soanlahti muodosti oman neljänneskuntansa. Oikeudenkäytöstä huolehti lähinnä kihlakunnanoikeus, joka istui Pälkjärven keskustassa. Kirkollisesti Soanlahti kuului tuolloin Pälkjärven ortodoksiseen seurakuntaan.
Vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan raja jakoi Pälkjärven pitäjän kahtia niin, että Soanlahti jäi Venäjän puolelle, kun taas pääosa Pälkjärveä jäi Ruotsin puolelle rajaa. Raja katkaisi yhteyden Pälkjärveen ja Soanlahti liitettiin Ruskealaan.
1800-luvulla Soanlahti eriytyi vähitellen omaksi pitäjäkseen. Koska Ruskealan sijaitsi pitkien kulkuyhteyksien päässä Jänisjärven länsipuolella, oli Soanlahdella herännyt ajatus oman seurakunnan muodostamisesta. Olihan Leppälahden kappeli jo aikaisemmin siirretty Soanlahdelle. Myös Viipurin läänin kuvernööri ryhtyi ajamaan tätä asiaa. Kuvernöörin ehdotuksen mukaan Impilahden luterilainen seurakunta säilyisi ja siihen liitettäisiin Salmin luterilaiset. Soanlahden väestö oli anonut seurakunnallista itsenäisyyttä ja siihen oli suostuttava. Perustettavaan seurakuntaan liitettäisiin Suistamon luterilaiset ja Impilahden Niinisyrjän kylä. Lopullinen keisarillinen päätös seurakunnan perustamisesta annettiin 16. marraskuuta 1885.
Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Soanlahdelle 1886. Seurakunnallinen itsenäistyminen merkitsi tuolloin myös kunnallista itsenäistymistä, joka tosin tapahtui vasta vuonna 1894. Vuoden 1895 kuntakokouksessa päädyttiin esittämään Soanlahden muodostamista omaksi käräjäkunnakseen. Jo edellisellä vuosikymmenellä oli muodostettu Korpiselän ja Soanlahden yhteinen nimismiespiiri. Soanlahden hallinnolliset tehtävät hoidettiin pitäjän perustamisen jälkeen kuntakokouksin, joihin saivat osallistua kaikki kuntalaiset, joilla oli äänioikeus. Kuntakokousten aikaa kesti vuoteen 1919, jolloin vaaleilla valittiin 15-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnan korkeimpana hallintoelimenä se päätti kunnan asioista. Soanlahden kunnan toiminta loppui 30. syyskuuta 1948. Kunnan päättäjäistilaisuus järjestettiin Iisalmen kaupungin seurahuoneella 26. syyskuuta 1948.
Soanlahden asukkaat sijoitettiin jatkosodan jälkeen Keski-Pohjanmaalle ja Pohjois-Pohjanmaalle seuraaviin kuntiin: Haapajärvi, Haapavesi, Kärsämäki, Nivala, Pyhäjärvi Ol ja Ylivieska.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
Kaivostoiminta Jänisjärven rannalla oli Kintsinniemen dolomiittilouhos, josta kiveä vietiin vuosikymmenet Värtsilän rautatehtaalle käytettäväksi rautamalmin sulatuksessa. Louhos työllisti useita kymmeniä miehiä. Toinen dolomiittikaivos oli Prolavaarassa, neljä kilometriä edellisestä kaakkoon. Dolomiittivarat ovat erittäin suuret, miljoonia kuutiometrejä. Lehtomäessä sijaitsi 1920-luvulla löydetty kaoliinikaivos, jonka kaoliinia käytettiin Helsingissä posliinitehtaassa. Jänisjärven pieneltäselältä nostettiin järvimalmia vielä 1920-luvulla.
Vaakuna Soanlahdella ei ole virallista kuntavaakunaa. Soanlahtelaisten seuran viirissä on aaltokoroinen, punainen alaosa, jossa hopeinen seitsenkielinen kannel sekä yläpuolella kuusikoroinen musta lakio hopeisessa kentässä. Tunnuksen on suunnitellut Bo Aurén 1977. Helsinginseudun soanlahtelaisten seuran viirissä on sinisellä pohjalla aaltokoroinen hopeatyviö sekä liekkikoroinen hopealakio, joiden välissä on hopeinen juokseva jänis. Jänis ja tyviö viittaavat Jänisjärveen, lakio teollisuuteen. Tunnuksen on suunnitellut Jukka Suvisaari 1993.
Kylät Harsuvaara, Havuvaara, Juttulampi, Kiekua, Koirivaara, Kuikka, Soanlahti (kirkonkylä)
Kyliksi nimitettiin myös seuraavia kirkonkylän osia: Hartikanvaara, Laaja, Lehtomäki, Pohjoispää, Polvivaara, Prolavaara, Päätyy, Suvipää ja Ypäkkö
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 5 koulupiiriin.
Lähteet
Viitteet
*