Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa. Turnauksessa pelasi ensimmäistä kertaa 24 joukkuetta aiemman 16 joukkueen sijasta, mikä kasvatti tarvittavien pelipaikkakuntien määrää. Otteluita pelattiin neljässätoista eri kaupungissa. Suurempi joukkuemäärä aiheutti myös muutostarpeen aiempaan kilpailuformaattiin, Espanjan turnauksessa kuuden alkulohkon kaksi parasta joukkuetta jatkoivat otteluitaan neljässä kolmen joukkueen jatkolohkossa, joiden voittajat etenivät välieriin. Tämä kilpailuformaatti jäi ainutkertaiseksi.
Ennen turnausta kysymyksiä herättivät myös tasoerot ensimmäistä kertaa turnauksessa mukana olleiden maiden ja jalkapallon suurmaiden välillä. Heittopussijoukkueita turnauksessa ei kuitenkaan ollut, ja parhaiten menestyi Kamerun, joka ei hävinnyt kisoissa otteluakaan, mutta putosi silti jatkosta, jäätyään epäonnisesti tulevan maailmanmestarin Italian taakse sarjataulukossa maalierovertailun perusteella.
Turnauksen loppuottelussa kohtasivat Italia ja Länsi-Saksa. Italia voitti ottelun maalein 3-1. Maailmanmestaruus oli Italian kolmas.
Järjestelyt FIFA myönsi vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen järjestelyoikeuden Espanjalle vuonna 1966 Lontoossa pitämässään kokouksessa. Samassa kokouksessa oli valittu myös vuosien 1974 ja 1978 maailmanmestaruuskilpailujen isäntämaat.
Karsinnat
Vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailujen karsintoihin otti osaa 109 FIFAn jäsenmaata. MM-lopputurnaukseen oli karsinnoissa jaossa 14 paikkaa. Hallitseva maailmanmestari Argentiina ja isäntämaa Espanja selviytyivät MM-lopputurnaukseen ilman karsintaa.
Joukkueet
Turnaukseen osallistui 24 maata kuudesta eri maanosaliitosta. Kuwait, Algeria, Kamerun, Uusi-Seelanti ja Honduras osallistuivat MM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa.
Joukkuemäärän lisääntymisen vuoksi kilpailuformaattia pitki muuttaa edellisiin MM-turnauksiin nähden. Joukkueet jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Alkulohkojen kaksi parasta joukkuetta selviytyivät toiseen vaiheeseen, missä jäljellä olevat 12 maata jaettiin neljään kolmen joukkueen lohkoon. Jatkolohkojen voittajat kohtasivat toisensa välierissä,joiden voittajat etenivät loppuotteluun. Uutta oli, että mikäli ottelu oli pudotuspelikierroksen otteluissa vielä jatkoajan jälkeen tasan, voittajan ratkaisemiseksi otettiin käyttöön rangaistuspotkukilpailu. Kilpailuformaatin varjopuolena oli, että jatkolohkoissa ensimmäisen ottelun hävinnyt joukkue oli jo mahdollisesti menettänyt jatkomahdollisuutensa, mutta silti se joutui vielä pelaamaan lohkon päätösottelun. Espanjan kisoissa käytetty kilpailuformaatti jäi ainoaksi tällä systeemillä pelatuksi turnaukseksi, sillä FIFA muutti pelisysteemiä jo seuraaviin kisoihin.
AFC (1)
CAF (2)
OFC (1)
CONCACAF (2)
CONMEBOL (4)
UEFA (14)
Stadionit
Turnauksen laajentuminen 24 joukkueen turnaukseksi kasvatti kisapaikkojen tarvetta. Kisat myönnettiin Espanjalle vuonna 1966, eikä se ollut kovin innoissaan siitä, että FIFA päätti vuoden 1979 kongressissaan laajentaa turnausta 16 joukkueesta 24 joukkueen turnaukseksi. Infrastruktuuri oli kuitenkin jo hyvin pitkälti olemassa. Turnauksen otteluita pelattiin 17 eri stadionilla ja 14 eri kaupungissa. Ainoastaan Valladolidiin rakennettiin uusi stadion. Kisojen jakaminen useaan kaupunkiin oli myös aluepolitiikkaa, jolla pyrittiin yhdistämään espanjalaiset, baskit ja katalaanit.
BarcelonaMadrid Camp Nou Sarrià Santiago Bernabéu Vicente Calderón Kapasiteetti: 121 401 Kapasiteetti: 40 400 Kapasiteetti: 90 089 Kapasiteetti: 65 695 Sevilla Elche Valencia Ramón Sánchez Pizjuán Benito Villamarín Nuevo Estadio Luis Casanova Kapasiteetti: 68 110 Kapasiteetti: 50 253 Kapasiteetti: 53 290 Kapasiteetti: 49 562 Bilbao Gijón Málaga Zaragoza San Mamés El Molinón La Rosaleda La Romareda Kapasiteetti: 46 223 Kapasiteetti: 45 153 Kapasiteetti: 45 000 Kapasiteetti: 41 806 A Coruña Vigo Alicante Valladolid Riazor Balaídos José Rico Pérez José Zorrilla Kapasiteetti: 34 190 Kapasiteetti: 33 000 Kapasiteetti: 32 500 Kapasiteetti: 30 043 OviedoCarlos TartiereKapasiteetti: 22 284
Ottelut Alkulohkot Lohko 1 Alkulohko 1:ssä nähtiin useita tasapelejä. Puola aloitti turnauksen kahdella maalittomalla tasapelillä, sekä Italiaa että Kamerunia vastaan, mutta Puola ylsi lopulta lohkovoittoon voitettuaan viimeisellä kierroksella Perun maalein 5–1. Kaikki muut lohkon ottelut päättyivät tasatulokseen. Kisojen ensikertalainen Kamerun oli lähellä jatkopaikkaa, mutta jäi tehtyjen maalien perusteella Italian jälkeen lohkon kolmanneksi. Kolme tasapeliä pelannut Italia selvisi näin ollen jatkoon vain tehtyjen maalien perusteella, joita sillä oli yksi enemmän kuin Kamerunilla.
Lohko 2 pienois|oikea|Algeria aloitti turnauksensa yllättävällä voitolla Länsi-Saksasta. Lohkon 2 ottelut käynnistyivät heti yllätystuloksella, kun Algeria kukisti Länsi-Saksann 2–1. Ennen ottelua saksalaiset suhtautuivat vähättelevästi Algerian joukkueeseen, ja valmentaja Jupp Derwall sanoi matkustavansa seuraavalla junalla kotiin, mikäli hänen joukkueensa ei voittaisi ottelua. Ensin Rajab Madjer teki Algerian johtomaalin toisella puoliajalla. Karl-Heinz Rummenigge tasoitti, mutta vain hetkeä myöhemmin Lakhdar Belloumi onnistui tekemään Algerian voittomaalin.
Seuraavaan otteluun Chileä vastaan saksalaiset lähtivät paremmalla asenteella ja Länsi-Saksa voitti ottelun 4–1, Rummenigge teki ottelussa kolme maalia. Kun Itävalta voitti kahdessa ensimmäisessä ottelussaan sekä Chilen että Algerian, vaadittiin Länsi-Saksalta lohkon viimeisessä ottelussa vielä voitto Itävallasta, jotta jatkopaikka varmistuisi. Tulossa ei ollut kiihkeätä kamppailua jatkopaikasta, vaan yksi MM-historian suurimmista skandaalesta. Länsi-Saksan ja Itävallan välinen päätöskierroksen ottelu pelattiin päivää myöhemmin, kuin Algerian ja Chilen välinen viimeinen ottelu. Algeria voitti ottelun maalein 3–2, jolloin oli tiedossa että Länsi-Saksan 1–0 voitto Itävallasta varmistaisi molemmille joukkueille jatkoon pääsyn. Ottelu päättyi juuri näihin lukemiin, Länsi-Saksan tehtyä ottelun alussa voittomaalin, ja loppuajan molemmat joukkueet pallottelivat päämäärättömästi. Gijonin häpeäksi kutsuttu ottelu herätti paljon huomiota ja sääntöjä muutettiin seuraaviin maailmanmestaruuskilpailuihin siten, että alkulohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.
Lohko 3 pienois|oikea|Argentiinan Diego Maradona belgialaispelaajien ympäröimänä. Lohkossa 3 hallitseva maailmanmestari Argentiina kohtasi avausottelussaan Belgian. Argentiinan joukkueen runko oli edelleen sama kuin neljän vuoden takaisella mestaruusjoukkueella. Nyt mukaan oli otettu myös 21-vuotias Diego Maradona. Argentiinan pelit alkoivat kuitenkin nihkeästi, Belgia voitti avausottelun maalien 1–0. Argentiina kuitenkin paransi peliään ja toisessa ottelussaan se voitti Unkarin 4–1. Ennen tätä ottelua Unkari oli avausottelussaan voittanut El Salvadorin ennätyksellisesti 10–1. Vaihdosta kentälle tullut Unkarin Lászlo Kiss teki ennätyksellisesti hattutempun seitsemässä minuutissa. Lopulta Unkari ei hyötynyt suurinumeroisesta voitosta mitään, vaan se pelasi päätöskierroksella tasan 1–1 Belgian kanssa, mikä ei riittänyt jatkopaikkaan. Kun myös Belgia ja Argentiina kukistivat El Salvadorin, merkitsi se sitä, että Belgia sijoittui lohkon ykköseksi ennen Argentiinaa.
Lohko 4 Lohko 4:n avausottelussa Englanti siirtyi Ranskaa vastaan johtoon jo 27 sekunnin pelin jälkeen. Ranska tuli vielä tasoihin, mutta Englanti voitti ottelun lopulta maalein 3–1. Toisessa avausottelussa Tšekkoslovakia sai vastaansa kisojen ensikertalaisen Kuwaitin. Kuwait oli panostanut kisoihin valmistautumiseen ja siitä osoituksena oli myös Aasian mestaruus vuoden 1980 Aasian mestaruuskilpailuista. Maiden välinen avausottelu päättyi tasatulokseen 1–1. Ranska ei toisessa ottelussaan antanut Kuwaitille mahdollisuuksia, vaan voitti ottelun maalein 4–1. Kun myös Englanti voitti päätöskierroksella Kuwaitin, varmisti se Englannille lohkovoiton puhtaalla pelillä. Ranska sijoittui lohkon toiseksi pelattuaan päätöskierroksella tasan 1–1 Tšekkoslovakiaa vastaan.
Lohko 5 Tasaisessa 5 lohkossa jatkopaikkojen kohtalo ratkesi vasta päätöskierroksella. Avauskierroksella Espanja ja Honduras pelasivat avausottelun tasan, kuten myös Jugoslavia ja Pohjois-Irlanti. Toisella kierroksella Honduras ja Pohjois-Irlanti pelasivat tasan, ja kun Espanja kukisti Jugoslavian, oli Espanja lähinnä jatkopaikkaa ennen päätöskierrosta. Päätöskierroksella Pohjois-Irlanti voitti Espanjan maalein 0–1, mikä takasi Pohjois-Irlannille hieman yllättäen lohkovoiton. Jugoslavialle ei riittänyt 1–0 voitto Hondurasista, vaan se jäi sarjataulukossa Espanjan taakse.
Lohko 6 pienois|oikea|Neuvostoliitto voitti kisojen ensikertalaisen Uuden-Seelannin maalein 3–0. Lohkossa 6 Brasilia ei juuri jättänyt muille joukkueille mahdollisuuksia. Avausottelussaan se voitti Neuvostoliiton maalein 2–1. Tämän jälkeen Brasilialle saivat taipua vuoroin Skotlanti ja Uusi-Seelanti. Lohkon toisena joukkueena jatkoon selvisi täpärästi Neuvostoliitto. Lohkon viimeisessä ja jatkoon pääsyn kannalta ratkaisevassa ottelussa Skotlanti ja Neuvostoliitto pelasivat tasan 2–2. Tasatulos riitti Neuvostoliitolle, mutta Skotlannin kohtalona oli karsiutua jatkosta kolmatta peräkkäistä kertaa maalierovertailun turvin.
Jatkolohkot Lohko A Jatkolohkossa A:ssa Puola voitti tähtipelaaja Zbigniew Boniekin kolmella maalilla Belgian 3–0. Kun myös Neuvostoliitto voitti Belgian 1–0, tultiin välieriin selviytyvä joukkue ratkaisemaan alkulohkon viimeisessä ottelussa Puolan ja Neuvostoliiton välillä. Camp Noulla pelattavassa ottelussa oli vahva poliittinen lataus. Puolalaisten silmissä Neuvostoliitto oli miehittäjävaltio, ja sille ei missään nimessä saanut hävitä. Jatkoon päästäkseen Puolalle riitti ottelusta tasatulos, eikä se lähtenyt ottelusta muuta hakemaankaan. Puola onnistui vahvalla puolustuspelaamisellaan näivettämään ottelun, eikä yleisölle tarjottu kovinkaan tapahtumarikasta peliä. Puolalaisten taktiikka kuitenkin toimi ja ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.
Lohko B Jatkolohko B:n ottelut pelattiin Madridissa. Länsi-Saksa ja Englanti aloittivat jatko-ottelut maalittomalla tasapelillä. Seuraavassa ottelussa Länsi-Saksa sai vastaansa kisaisäntä Espanjan. Länsi-Saksa voitti ottelun Pierre Littbarskin ja Klaus Fischerin maaleilla 2–1, mikä tarkoitti että Espanjan pelit päättyivät jatkolohkoon. Englanti olisi tarvinnut lohkon viimeisessä ottelussa vähintään kahden maalin voiton Espanjasta, mutta Espanja piti itselleen jatkoon pääsyn kannalta merkityksettömässä ottelussa kiinni ylpeydestään ja taisteli loppuun saakka. Peli päättyi 0–0, jolloin Englanti oli ulkona välieräotteluista ja Länsi-Saksa eteni neljän parhaan joukkoon.
Lohko C pienois|oikea|Brasilian ja Argentiinan välinen ottelu. Lohko C: ottelut pelattiin Barcelonan Estadi de Sarriàlla. Sarrià oli vaatimaton stadion kaupungin suurempaan stadioniin Camp Noun puitteisiin verrattuna. Camp Noulla pelasivat jatkolohkonsa Neuvostoliitto, Puola ja Belgia, kun Sarriàlla kohtasivat Argentiina, Brasilia ja Italia. FIFA yritti neuvotella siitä, että C-jatkolohkossa pelaavat jalkapallon suurmaat ja siten myös suuremmat kassamagneetit, saisivat käyttöönsä isomman stadionin, mutta järjestelykomitea ei tähän suostunut.