Väinö Viljo Lehtola (synt. Lindholm, 30. tammikuuta 1883 Tampere – 17. marraskuuta 1942 Ruovesi) oli suomalainen kanttori-urkuri ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1922.
Elämä Väinö Lehtolan vanhemmat olivat Hämeenkyrössä syntynyt talonomistaja Taavetti Lindholm (1846-1915) ja Karkusta kotoisin ollut Karoliina Ylinen (1845-1912). Lehtola valmistui kanttori-urkuriksi Turun lukkari-urkurikoulusta 1907, jonka jälkeen hän suoritti jatko-opintoja Helsingin musiikkiopistossa. Lehtola toimi lukkari-urkurikoulun väliaikaisena opettajana ja Betanian kirkon urkurina, kunnes hänet valittiin Ruoveden seurakunnan kanttori-urkuriksi 1911. Lehtola esiintyi konserttipianistina säestäen puolisonsa Ida Lehtolan ohella muun muassa Sulo Hurstista, Ilmari Kainulaista, Väinö Lehtistä ja Gustav Niemistä. Lehtola toimi myös kuoronjohtajana.
Lehtola valittiin eduskuntaan kevään 1919 vaaleissa. Syyskuussa hänet tuomittiin kiihotuksesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Syynä oli Ruoveden työväentalolla pidetty vaalipuhe, jossa Lehtola vaati vankileireillä olevien punavankien vapauttamista. Rangaistus aleni hovioikeudessa yhdeksi kuukaudeksi ja korkeimman oikeuden vahvistettua tuomion Lehtola passitettiin vankilaan kesken istuntokauden toukokuussa 1922. Ainoaksi jääneen kansanedustajakautensa jälkeen Lehtola jatkoi kanttorinvirassaan kuolemaansa saakka. Pitkään Ruoveden Kautussa asunut Lehtola kuoli kotonaan 59-vuotiaana marraskuussa 1942.
Perhe Väinö Lehtolan puoliso oli helsinkiläinen Ida Maria Nieminen (1895-1969). Heillä oli yksi poika.
Lähteet
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Pirkanmaan vaalipiiri Luokka:Suomalaiset kanttorit Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Suomalaiset pianistit Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1942 kuolleet