Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut () on ranskalaisen kirjallisuuden professorin ja psykologin Pierre Bayardin kirjoittama satiirinen teos. Se käsittelee taitoa puhua kirjoista, vaikka ei ole lukenut niitä tai on unohtanut ne. Teos julkaistiin vuonna 2007.
Eräs Bayardin pääteemoja on se, että kaikki kirjat muodostavat ikään kuin suuren kollektiivisen kirjaston, jossa jokaisella kirjalla on oma paikkansa – ja jotta kirjasta voisi puhua, tärkeintä on tietää tai osata päätellä kunkin kirjan paikka tässä kirjastossa ja sen suhteet muihin kirjoihin.Bayard 2009, s. 30. Tällöin kirjoista on helppo puhua, vaikka ei olisi lukenutkaan niitä. Toinen usein toistuva teema on se, että kirjat eivät ole kiinteitä kohteita: kirjoista keskusteltaessa kukin puhuu enemmän omista mielikuvistaan (”sisäisistä kirjoista”) kuin todellisista kirjoista. Sitä paitsi keskustelukumppanitkaan eivät välttämättä ole lukeneet puheenaiheena olevaa kirjaa.Bayard 2009.
Bayardin esikuva on kirjallisuuskriitikko Paul Valéry, jonka muistokirjoitus Marcel Proustille alkaa:
Bayardin neuvot
Tavat olla lukematta
Bayard huomauttaa, että ”luettu kirja” on hyvin moniselitteinen käsite. Hän jakaa kirjat neljään luokkaan, jotka kuvaavat tositilannetta paremmin:
Tuntemattomat kirjat (TK) – kirjat, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Tällöin riittää, että osaa sijoittaa kirjan paikalleen kollektiivisessa kirjastossa. Bayard käyttää esimerkkinä Robert Musilin teoksen Mies vailla ominaisuuksia kirjastonhoitajaa, joka vältti lukemasta mitään muita kirjoja kuin kirjaluetteloita.Bayard 2009, s. 21–31. Selaillen luetut kirjat (SK) – kirjat, joita on luettu sieltä täältä. Bayardin mukaan kohtuullisen etäisyyden säilyttäminen jopa auttaa siinä, että osaa nähdä laajemman kokonaisuuden. Esimerkkinä hän käyttää Paul Valérya, joka lausui kärkkäästi mielipiteensä kirjoista ja kirjailijoista, joita ei ollut juurikaan lukenut.Bayard 2009, s. 32–48. Esiin tulleet kirjat (EK) – kirjat, joista on kuullut puhuttavan. Bayardin mukaan kirjoista voidaan muodostaa hyvä kuva pelkästään kuuntelemalla ja lukemalla muiden mielipiteitä. Bayardin esimerkkinä toimii Umberto Econ romaanin Ruusun nimi juoni.Bayard 2009, s. 49-63. Unohdetut kirjat (UK) – kirjat, jotka on lukenut mutta unohtanut, tai jopa unohtanut lukeneensa. Bayardin esimerkkinä on Michel de Montaigne, joka unohti helposti lukemansa, ja joskus senkin, mitä on itse kirjoittanut.Bayard 2009, s. 64–76.
Lyhenteitä Bayard käyttää alaviitteissä aina jokaisen teoksessa mainitun kirjan kohdalla. Hän pyrkii tällä antamaan esimerkin siitä, että puhumme usein kirjoista, jotka tunnemme huonosti. Hänen mukaansa on kuitenkin reilua tuoda jotenkin ilmi se, tunteeko kirjoittaja todella mainitsemaansa kirjaa vai ei.
Keskustelutilanteet
Lisäksi Bayard antaa ohjeita erilaisia haastavia keskustelutilanteita varten. Näitä ovat:
Keskustelut kirjallisissa piireissä. Kirjallisuusalan ihmisillä on erityisen suuri vaara joutua puhumaan kirjoista, joita ei ole lukenut.Bayard 2009, s. 77–89. Keskustelut opettajan kanssa. Opiskelijat, jotka eivät ole lukeneet kirjaa, voivat varsin pian lausua siitä oman mielipiteensä oman taustansa perusteella, mutta se ei välttämättä miellytä alan asiantuntijoita.Bayard 2009, s. 90–101. Keskustelut kirjailijan kanssa. Kirjailijalla ja lukijalla saattaa olla kirjasta täysin erilainen kuva. Joskus tosin kirjailijakaan ei ole lukenut kirjaansa. Parasta on vain kiitellä kirjaa menemättä yksityiskohtiin.Bayard 2009, s. 102–113. Keskustelut rakastetun kanssa. Ongelmana on, kuinka valloittaa rakastettu puhumalla tämän mielikirjasta, jos ei ole lukenut sitä? Voidaan myös kysyä, voivatko kahden ihmisen sisäiset kirjat muuttua samoiksi, kun tutustuminen syvenee?Bayard 2009, s. 114–122.
Toimintatavat
Bayard antaa ohjeita myös erilaisia toimintatapoja koskien:
Älä häpeä. Ensimmäinen esiehto kirjoista puhumiselle. Tämän saavuttamiseksi on vapauduttava siitä mielikuvasta, että olisi muka olemassa aukotonta kulttuurintuntemusta.Bayard 2009, s. 125–141. Omien ajatusten läpivienti. Koska kirjat eivät ole kiinteitä kohteita, ne reagoivat siihen, mitä niiden ympärillä puhutaan. Näin on mahdollista saada mikä tahansa oma mielipide kirjasta läpi.Bayard 2009, s. 142–157. Kirjojen keksiminen. Kirjojen sisältö on yhtä liikkuvaa kuin niiden arvo.Bayard 2009, s. 158–171. Itsestä puhuminen. Jos ei tiedä kirjasta, voi aina siirtää keskustelun itseensä. Samalla voi löytää jotain itsestään.Bayard 2009, s. 172–189.
Lähteet
Aiheesta muualla Arbelius, Jenni: Puhetta kirjoista, joita ei ole lukenut. Turun Sanomat 10.10.2008 Schuerewegen, Franc: Comment parler de Proust quand on a lu ses livres? Enquête dans la bibliothèque de Pierre Bayard. Fabula - la recherche en littérature 12.4.2007 Turunen, Helmi: Kuinka puhua kirjasta, jota et ole lukenut? Yle 9.10.2014, päivitetty 17.10.2014
Luokka:Kirjat kirjallisuudesta Luokka:Ranskalaiset tietokirjat Luokka:Vuoden 2007 kirjat