pienoiskuva|pysty=1|David Alopeus 1830-luvulla Frans David AlopeusErik Tuomas Kettunen: Viipurista Euroopan huipulle. s. 7–8 "Hän käyttää elämänsä aikana vain jälkimmäistä nimeä ja veljensä [Maximilianin] tapaan kirjoittaa sukunimensä Alopeus..." (30. joulukuuta 1769 Viipuri, Vanha Suomi, Venäjän keisarikunta – 13. kesäkuuta 1831 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli suomalais-venäläinen diplomaatti, kreivi ja todellinen salaneuvos.David Alopaeus. Uppslagsverket Finland. Viitattu 13.6.2016.
Viipurissa syntyneen Alopeuksen vanhemmat olivat Viipurin tuomiorovasti Magnus Alopaeus ja Maria Christina Tesche. Hän oli vanhempaa veljeään Maximilian Alopeusta 21 vuotta nuorempi ja sisarussarjasta lahjakkain.Erik Tuomas Kettunen: Viipurista Euroopan huipulle. s. 7–8 Ennen diplomaattiuraansa hän opiskeli Stuttgartin sotilasakatemiassa Hohe Karlsschulessa vuosina 1781–1785 ja Göttingenin yliopistossa. Hänen vanhempi veljensä Magnus (Maximilian) Alopeus palveli niin ikään Venäjän keisarikunnan diplomaattina. Veljensä tavoin David Alopeus osallistui 1800-luvun alussa moniin suurvaltojen välisiin neuvotteluihin ja niiden valmisteluun.
Alopeus toimi Venäjän lähettiläänä Tukholmassa vuosina 1803–1808. Suomen sodan puhjettua hänet pidätettiin, mutta hän kykeni vankeudestaankin käsin toimittamaan arvokkaita sotilaallisia tietoja Pietariin. Hän oli yksi rauhansopimuksen allekirjoittajista Haminassa vuonna 1809. Vuonna 1810 Alopeus kutsuttiin Aleksanteri I:n salaneuvoston jäseneksi. Neuvostossa käsiteltiin paitsi sotilas- ja ulkopoliittisia asioita, myös valtakunnan läntisten kuvernementtien hallintoa. Alopeus myötävaikutti muun muassa Vanhan Suomen liittämiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan ja edisti muutoinkin Suomen asemaa Venäjän alaisuudessa.
Haminan rauhan jälkeen Alopeuksen seuraava suuri diplomaattinen menestys liittyi Venäjän ja Turkin suhteisiin. Alopeus määrättiin lähettilääksi Napoliin, josta käsin hän pyrki luomaan suhteita Osmanien valtakuntaan. Turkin jättäytymisen sodan ulkopuolelle Napoleonin hyökättyä Venäjälle vuonna 1812 katsotaan olleen suurelta osin Alopeauksen diplomatian ansiota. Napoleonin vallan väistyessä Alopeus nimitettiin Lorrainen kenraalikuvernööriksi vuonna 1814. Nancyn kaupungista käsin hän johti nykyisin Ranskaan kuuluvia Mosellen, Meurthen, Meusen, Vosges'n ja Marnen departementteja. Hän osallistui myös Wienin kongressiin vuosina 1814–1815 Venäjän lähetystön jäsenenä.
Uransa loppuvaiheissa Alopeuksen diplomaattisiin tehtäviin kuului muun muassa suuriruhtinas Nikolai Pavlovitšin (myöh. keisari Nikolai I) ja Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III:n tyttären Charlotten vuonna 1817 toteutuneen avioliiton järjestely, Venäjän ja Preussin välisen tärkeän kauppasopimuksen neuvotteleminen sekä kysymykset Puolan asemasta.
Alopeus korotettiin vapaaherraksi vuonna 1819 ja hän sai puolalaisen kreivin arvon vuonna 1820. Hän kuoli 62-vuotiaana Berliinissä.
Katso myös Alopaeus (suku)
Lähteet Alopaeus Magnus. Uppslagsverket Finland. Viitattu 13.6.2016. Alopaeus, David (1769 – 1831). Biografiakeskus
Viitteet
Kirjallisuutta Tuomas-Kettunen, Erik 1986. Viipurista Euroopan huipulle: David Alopeuksen elämänuran kuvaus. Lappeenranta: Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, Karjalan kirjapaino/Karjalan lehti.
Luokka:Suomalaiset aateliset Luokka:Suomalaiset diplomaatit Luokka:Venäläiset aateliset Luokka:Venäläiset diplomaatit Luokka:Kreivit Luokka:Vuonna 1769 syntyneet Luokka:Vuonna 1831 kuolleet