pienoiskuva|Opel Commodore A Coupé vm. 1967 Opel Commodore oli vuonna 1966 esitelty, Opel Rekord C-malliin pohjautuva, ylempään keskiluokkaan asemoitu vaihtoehto. Commodoreen oli tarjolla kuusisylinterisiä moottorivaihtoehtoja, Rekordiin pääasiassa vain nelisylinterisiä moottoreita. Commodore-mallista oli kolme sukupolvea A, B ja C vuosina 1967–1982, ja se uudistui Rekord-sukupolvien D ja E rinnalla vuosina 1972 ja 1977. Kahdesta ensimmäisestä Commodore-sukupolvesta oli saatavilla 2- ja 4-ovinen sedan, 2-ovinen coupé ja kölniläisen Karl Deutsch -korittajan coupésta muuntama avoauto (Deutsch-työtä olivat myös muun muassa n. 200 kappaletta Borgward Isabella-avoautoa). Sillä oli Opel-yhtymän siunaus, ja avoauto tilattiinkin muiden korimallien tavoin piirimyyjän kautta. Farmarimalli Caravan oli sen sijaan tarjolla vain Rekord-sarjassa, vaikkakin Opel oli vuonna 1968 esitellyt paremmin varustellun, Woody -tyylin puukoristein varustetun Commodore Voyage -nimisen tutkielman. Vuonna 1977 esitellyssä Commodore C-mallisukupolvessa ei ollut enää coupé-versiota: tämä korvautui Opel Senatoriin perustuneella Monzalla. Vain hieman kalliimpi Senator söi muidenkin Commodore-mallien asiakaskunnan niin, että vuoden 1982 mallipäivityksessä Senator "A2" korvasi Commodoren lopulta kokonaan.
Commodore A (1967–1971) Commodore A oli tehokkaampien moottoreiden ohella korisisarensa Rekord C paremmin varusteltu (mm. peräpeilin koristelista), suorituskyvyltään BMW 2500- ja Mercedes-Benz 250/280 -mallien kanssa kilpailevia mutta niitä edullisempi automalli. Tarjolla oli 2 239 cm³ 95 DIN-hevosvoiman peruscoupé , urheilullisemmin varusteltu GS-versio (Opel-malleja Yhdysvalloissa myyvästä Buick-divisioonasta tuttuGrand Sport) 137 DIN- hevosvoimalla , ja huippuversiona oli 2784 cm³-moottorin polttoaineen ruiskutuksella (E = Einspritzung) 150-160 DIN- hevosvoimaa tarjoava GS/E. GS-malli ja tehokkain, 190 km/t nopeuden saavuttava GS/E saivat Bilstein-kaasuiskunvaimentimet ja koristeelliset vanteet Michelin XAS-vyörenkailla, mutta vain GS/E oli varustettu korkeilla ajonopeuksilla ilmenneen keulan nosteen l. epävakauden hillitsevällä spoilerilla. Myös huippuversion mustatut kylkikeihäät ja konepelti olivat maksullinen lisävaruste. Commodore A oli suuri myyntimenestys, jopa luokkansa markkinajohtaja. Commodoren sulavalinjaiset hardtop-coupét (Opel oli pelännyt hyväksyykö asiakaskunta uutuusmallin takakorin lennokkaan ampiaismaiset kaaret) olivat jättimenestys, ja niiden valmistusmäärä 70 333 kappaletta ylsikin lähes sedan-korimallin 72 597 kappaleen lukemiin. Opelin uusi moottorisukupolvi oli kypsynyt nopeammin kuin uudistettavat korimallit, minkä vuoksi valmistaja oli vuodelle 1966 esitellyt vain puolentoista vuoden "välimallina" Rekord B -sukupolven hieman A-versiosta päivitetyllä muotoilulla, mutta jo uusilla neli- ja kuusisylinterisellä moottoreilla. Näistä 2,2-litrainen 6-sylinterimoottori tuli suurimman 1900 S -nelisylinterimallin yläpuolelle malliin 2200 (iskutilavuuden mukaan; mallinimenä käytettiin myös Rekord 6:tta). Ison moottori tarjosi nelisylinteristä vahvempaa vääntöä, mutta painavampi moottori kulutti suorituskyvyn hintana myös enemmän (joskin matalaoktaanista) polttoainetta. Rekord 6 oli siksi kaupallinen pettymys: se poistui Rekord-mallivalikoimasta jo vuonna 1968, eikä se houkutellut myöskään uuden Commodore-mallin ostajia kuin reilun 1 300 asiakkaan verran. Asiakaskunta suosi sen sijaan tehokkaita, kilpailevia automalleja suorituskyvyllään kiusaavia 2,5- tai 2,8-litraisia (KAD A:n 2,8H-moottori) vaihtoehtoja. Steinmetz-virityspajan kirkkaan keltaiset 2-oviset Commodore-sedanit pulleine levikelokasuojine, ja 3-litraiseksi kasvatetuilla 6-sylinterisillä moottoreilla saavuttivat imagon kannalta tärkeää menestystä rata-ajossa, ja ne voittivat jopa Rallye Monte Carlon Coupe des Damesin..
pienoiskuva|oikea|Steinmetz-Commodore A 3.0 (kilpa-auto)Keväällä 1970 Geneven autonäyttelyssä esitelty GS/E-malli Commodore-sarjan huipulle sai Bosch D Jetronic -polttoaineenruiskutuksella (D = drucksensorgesteuert saks. painetunnistinohjattu) varustetun 2,8-litraisen moottorin 150 DIN -hevosvoiman teholla. Tämä yhdysvaltalaisten "muskeliauto"-esikuviensa tavoin kirkkailla perusväreillä kuten helakanpunaisena tai sähkönsinisenä sekä tuolloin muodikkaalla vinyylikatolla tarjottu, näyttävistä koristeteipeistään (kylkikeihäät ja mustattu konepelti vain 1970), leveämmistä renkaista Rostyle-tyylin kromikorostetuilla 14 tuuman peltivanteilla (Rekord-vannekoko oli 13-tuumaa), tuplapakoputkesta, apukaukovaloista ja punaisesta GS/E-keulamerkistään oitis tunnistettavissa ollut tehoversio oli eräänä ensimmäisistä GM-suurtuotantoautoista varustettu etupuskurin alla olevalla spoilerilla: ajankohdan lähes 200 km/t nopeuksiin kykenevissä autoissa oli havahduttu keulan häiritsevään aerodynaamiseen nosteeseen, mikä aiheutti epävakautta eli ohjaustuntuman heikkenemistä. Commodore GS/E olikin 9,5 sekunnin kiihdytysajalla 0–100 km/t sekä 197 km/t huippunopeudellaan suoritusarvoiltaan ajankohdan Porsche 911T-mallien veroinen. Jäykällä taka-akselilla varustettu, tehokas ja kevytperäinen GS/E rankaisi huolimatonta kuljettajaa pidon rajalla 911-kilpailijansa tavoin äkkipikaisella ajokäytöksellä: tehostamattoman ohjauksen 5¼ kierrosta eivät helpottaneet vikuroivan Opelin kaitsemista. Ohjaustehostin oli saatavilla lisävarusteena. Vuodelle 1972 uudistettu Commodore B:n GS/E-variantti saisikin huomattavasti parannetun alustan, ja spoileri integroitiin korin etuhelmaan, kun se A-korimallissa oli vielä musta ja lankun kaltainen (kuva; Steinmetz-kilpuri, vakiospoileri). Valmistusajankohdan alkeellinen tai olematon alustan ja korin ruosteensuojaus koitui lukuisille autoyksilöille kohtalokkaaksi: muun muassa vinyylikaton ja Commodorelle ominaisten pyöräkaarien koristeiden alle kertyi ruostuttavaa kosteutta.
Chevrolet Opala (Brasilia, 1969–1992) pienoiskuva|1978 Chevrolet Opala SS 4100pienoiskuva|1990 Chevrolet Opala DiplomataGeneral Motors do Brasil valmisti Rekord C- ja Commodore A -korisisarena brasilialaisia ja yhdysvaltalaisia GM-muotoiluaiheita yhdistelevää, eurooppalaista sukulaismallia iskutilavuudeltaan ja kestävyydeltäänkin paremmilla yhdysvaltalaisilla GM-moottoreilla varustettua Opala-mallia vuodesta 1969 aina vuoteen 1992 asti, jolloin sen korvasi Chevrolet Omega – jälleen Opel-juuret omaava malli. Opalan kestävyys ja huollon helppous tekivät siitä suositun viranomais- ja ammattikuljettajien kuten taksien työvälineen, mutta suositulla ja noin miljoonana kappaleena valmistetulla mallilla osallistuttiin myös moottoriurheiluun. Nimen Opala on arveltu viittaavan opaali-jalokiveen, tai olevan yhdistelmä Opel- ja Chevrolet Impala -nimistä tai paikallinen muunnos "hoppla"-sanonnasta, mutta tosiasiassa se oli journalistin tuhansista nimikilpailun ehdotuksista seulotun kuuden finaaliin päässeen nimien joukosta poimima. Vuonna 1966 Sao Paulossa nimellä "Project 676" käynnistetty hanke johti Opala-mallin ensiesittelyyn marraskuussa 1968. Korin "kokispullo"-muotoilu oli pitkälti sama kuin eurooppalaisissa sisarmalleissa, mutta sen keulaklippi oli Chevrolet Chevy II -mallin kaltainen. Opalan moottorivaihtoehtojen iskutilavuus oli kookkaampi – tämä kompensoi Brasiliassa polttoaineena yleisesti käytetyn sokeriruokoperäisen etanolin bensiiniä vähäisempää energiatiheyttä. Opala-perusmallin rinnalle tuli vuodesta 1970 alkaen paremmin varusteltu Comodoro-malli, sitten urheilullinen SS sekä vuonna 1974 tutusta 4,1-litraisesta 6-sylinterisestä rivimoottorista moottoriurheilun tarpeisiin kehitetty 250 S -kilpaversio tuplakaasuttimella (250 kuutiotuumaa = 4 093 kuutiosenttimetriä). Vuosina 1981-1994 oli tarjolla Opala-mallin runsaammin varusteltu 4-ovinen Opala Diplomata.
Holden Monaro (HK, HT, HG, 1968–1971) pienoiskuva|1969 Holden Monaro GTSGM-Australian Holden-automerkillä oli vuosina 1968–1971 Rekord/Commodore-serkkujensa cokispullo-muotoilua muistuttava hardtop-coupé Monaro. Se pohjautui järeämpään, myös vuodelle 1968 uudistettuun full size-mallin Kingswood (HK). Samannäköisyydestä Opel Commodoreen huolimatta juhlittu Monaro-malli oli Holdenin omaa suunnittelua. Moottorivaihtoehdot perusmalli GTS:sä olivat 6-sylinterisiä joko 2 460 cm³ tai kahtena tehovarianttina "perus" ja "S" tarjottu 3 050 cm³. Lisäksi Monarosta piti olla V8-moottorilla varustettu versio, mutta moottoritilan mitattiin aluksi olevan liian pieni jotta sinne voisi asentaa Chevrolet-peräisen pikkulohko-V8:n. Siksipä Holden ryhtyi suunnittelemaan ensimmäistä australialaista V8-moottoria joko 4 145,9 cm³- l. 253 kuutiotuuman tai 5 047,2 cm³- l. 308 kuutiotuuman versiona. Moottoriprojekti viivästyi, ja tällä välin Monaron moottoritilan tarkistusmittaus paljasti ensi mittauksen epätarkaksi, eli että Chevrolet-moottorin mahtui kuin mahtuikin paikalleen. Näin Monaroa sai joko GTS-mallina 307 kuutiotuuman l. 5 030 cm³- tai GTS 327 -huippumallina merkintänsä mukaisesti 327-kuutiotuuman l. 5 360 cm³ Chevroletin V8-moottorin. Suurin GTS 327 oli saatavilla vain 4-vaihteisella käsivalintavaihteistolla.
pienoiskuva|1970 GMSA Chevrolet SSKesäkuussa 1969 HK-sukupolvi korvautui HT-sukupolven facelift-korilla, ja moottoripaletti käsitti kotimaisten 253- ja 308-kuutiotuumaisten V8-moottoreiden rinnalla Chevroletilta hankitun, 327-kuutiotuumaisen korvaavan suuremman 350 kuutiotuuman moottorin, johon oli nyt myös saatavilla 2-vaihteinen, Oliver K. Kelleyn eli Olavi Koskenhovin suunnittelema Powerglide-automaattivaihteisto. Heinäkuun 1970 lopulla julkistettu HG-sukupolvi oli viimeinen alkuperäisellä korilla - toki pois lukien vähäiset muotoilun muutokset keulaan ja perään sekä versioita identifioivat merkit. Esimerkiksi GTS 350 -merkit lokasuojissa vaihtuivat jäähdytinsäleikön GTS-merkkeihin, kun taas 350-merkki oli HG:ssä tullut kookkaana tarrana etulokasuojien kärkeen. Lisäksi HT- ja HG-sukupolven Honden Monaro GTS:iä koottiin Etelä-Afrikassa sikäläisen General Motors -yhtiön Australiasta tuomista osista GMSA:n tehtaalla Port Elisabethissa, ja GMSA jatkoi HG-Monaron valmistamista myöhemmin Chevrolet SS -nimisenä: se sai kromimaskin nelivalojärjestelmällä ynnä suurilla kulmavilkuilla, ja moottoreina oli yhä tarjolla pienempi Holden 308- sekä Chevrolet 350- V8. GMSA-valmistus oli 3 010 kappaletta, joista hieman yli puolet Monaroja ja hieman alle puolet Chevrolet SS:ejä.
Commodore B (1972–1977) pienoiskuva|Opel Commodore Bpienoiskuva|oikea|Opel Commodore B GS/E-Coupé Maaliskuusta 1972 lähtien Opel Rekord D -mallisarjan kaltainen Commodore B -mallisarja 6-sylinterisillä moottoreilla tuli saataville. Nämä mallisarjat olivat ensimmäiset, joiden korin General Motors oli suunnitellut tietokoneavusteisesti. Kuusisylinteriset moottorit olivat nyt tarjolla 2,5- tai 2,8-litraisina, ja tehovaihtoehdot olivat 115 hv (85 kW) – 160 hv (118 kW) joskin teho laski vuosimallissa 1975 Länsi-Saksan markkinoilla enimmillään 118:sta 114 kW:iin päästörajojen tultua voimaan. Huippuversio GS/E sai ainoana tehostetun ohjauksen sekä tuulilasiin valetun autoradio-antennin vakiovarusteiksi. Lisävarusteena Commodore oli saatavilla mm. valuvanteilla peltivanteiden sijaan, ja/tai 3-vaihteisella automaattivaihteistolla 4-vaihteisen käsivalintavaihteiston tilalle. Myös metallihohtovärit olivat nyt tulleet tarjolle Commodore-mallisarjaan lisähinnasta. Korimalleina oli edelleen saatavilla 4-ovinen sedan tai 2-ovinen coupé, joskin muutama Rekord D -mallisarjan farmariauto toteutettiin kokeellisesti Commodore-mallisarjan tavoin varusteltuina.
Commodore C (1977–1982)