thumb|upright|Ramiro I kuvattuna 1200-luvun Jacan käsikirjoituksessa. Ramiro I (k. 8. maaliskuuta 1063 tai 8. toukokuuta 1069)Ramiro I Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 10.10.2023. oli Aragonian kuningas vuosina 1035–1063.O’Callaghan, s. 680. Hän oli Aragonian ensimmäinen hallitsija, jolla oli Aragonian kuninkaan arvonimi.

Suku Ramiro sai kuningaskuntansa isänsä Navarran ja Pamplonan kuningas Sancho III Suuren jaettua valtakuntansa neljän poikansa kesken.O’Callaghan, s. 194. Hänen äitinsä oli Aybarin Sancha. Hän oli heidän kenties avioton poikansa. Vanhin poika García III (1035–1054) sai Navarran, Ferdinand I (1035–1065) sai Kastilian ja nuorin poika Gonzalo (1035–1043/1045) sai Sobrarben ja Ribagorzan.O’Callaghan, s. 194.

Kuningas Isänsä elinaikana hän hallitsi Aragonian aluetta ja tuli sen kuninkaaksi isänsä testamentissa. Isänsä kuoltua vuonna 1035 Aragonian kreivikunta lakkasi olemasta ja Aragonian kuningaskunta perustettiin.

Vuonna 1045 hän liitti perintömaihinsa veljelleen Gonzalolle kuuluneet Ribagorzan ja Sobrarben alueet tämän kuoltua, minkä ansiosta hän saattoi kutsua itseään "Aragonian, Sobrarben ja Ribagorzan kuninkaaksi". Myöhemmin Ramiro valloitti osan maurilaisalueista ja teki Huescan, Zaragozan ja Lleidan maurikuninkaista eli taifoista omia vasallejaan.

Hänen veljensä, Navarran kuningas García III, joka oli riidoissa veljensä Kastilian kuningas Ferdinand I:n kanssa, kaatui Atapuercan taistelussa. Seuraajaksi nousi poika Sancho IV, jota Ramiro I tuki taistelussa Kastilian monarkkia vastaan. Tämä johti liittoumaan, jonka ansiosta Aragonian kuningas sai Sangüesan linnan ja Undués de Lerdan kaupungin eli Valdonsellan alueen ja osan Aragón-joen laaksosta.

Alueellisen laajentumisensa aikana hän solmi liiton itäisten kreivien kanssa, valloitti osia Lleidan taifasta. Taifoista vain Zaragozalla oli yhteinen raja jokaisen kristityn kuningaskunnan kanssa, joten se oli luonnollinen suunta näiden laajentumiselle. Ramiro I uhkasi taifan pääkaupunkia Zaragozaa. Vapautuakseen vaarasta kalifi al-Muqtadir lupasi maksaa Ramiron veljelle, Kastilian ja Leónin kuningas Ferdinand I:lle pakkoveroa. Ferdinandin joukot ajoivat vuonna 1063 aragonialaiset pois taifasta.O’Callaghan, s. 196. Ramiro I kaatui pian tämän jälkeen vuonna 1063 Grausin linnoituksen taistelussa maureja vastaan.

Kuninkaaksi nousi hänen poikansa Sancho I.

Avioliitot ja jälkeläiset Hän avioitui elokuussa 1036 Ermesinda (Gerberga tai Gisberga) de Bigorre (1015–1049), (arag.: Ermisenda de Bigorra) kanssa, joka oli Foix-sukuisen Couseransin, Foix’n ja Bigorren kreivi Bernard-Rogerin ja Garsenda de Bigorren tytär. pienoiskuva|Ramiro I kuvattuna 1400-luvun käsikirjoituksessa Genealogies dels comtes de Barcelona. pienoiskuva|Ramiro I:n Signum Regis eli kuninkaallinen puumerkki. Heille syntyivät lapset:

Sancho I Ramírez (n. 1042 – 4. kesäkuuta 1094), seurasi isäänsä kuninkaana García, Jacan piispa (k. 17. heinäkuuta 1086) Teresa (s. 1037), avioitui Provencen kreivi Guillaume V Bertrandin kanssa, ei jälkeläisiä Sancha (n. 1045–1097), avioitui mahdollisesti ensin Toulousen kreivi Pons II Guillaumen ja toiseksi n. 1063 Urgelin kreivi Ermengol III:n kanssa, liitto oli lapseton; leskeydyttyään 1065 toimi poikapuolensa Ermengol IV:n rinnalla; vetäytyi sittemmin samaan luostariin sisarensa Urracan kanssa Urraca (k. 1077), vuodesta 1061 lähtien nunna Santa María de Santa Cruz de la Serósin luostarissa Aragoniassa

Ramiro avioitui toisen kerran vuonna 1054 Agnèksen (Inés) kanssa, joka oli kenties Akvitanian herttua Guillaume VI:n tai Guillaume VII:n tytär. Avioliitto oli lapseton.

Hänellä oli lisäksi avioton poika Ribagorzan kreivi Sancho Ramírez (ennen 1043–1105/1110), avioliittoaan edeltävän rakastajattarensa Amuñan (Amunna) kanssa.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Aragonian hallitsijat Luokka:1000-vuosikymmenellä syntyneet Luokka:Vuonna 1063 kuolleet