Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa yleisesti uskon puutetta jumalien olemassaoloon. Kapeammassa merkityksessä ateismi on käsitys, että jumalia ei ole. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi. Ateistien mukaan jumalien olemassaolosta ei ole näyttöä.
Ateistinen maailmankuva ei sisällä uskontojen oppeja jumalista. Yleinen ateismin perustelu on, että tiede ei tarvitse selityksissään jumalia. Monet ateistit katsovat, että ateismi on yksinkertaisempi käsitys kuin jumalien olettaminen. Ateistisen kritiikin mukaan perinteinen teismi on ristiriidassa logiikan ja kokemusperäisen tiedon kanssa. Vuoden 2020 kyselyssä noin 67 prosenttia vastanneista filosofeista ilmoitti kannakseen ateismin.
Ateismin historia ulottuu vanhalle ajalle. Antiikista alkaen tunnetaan naturalistista eli luontoon perustuvaa ajattelua, jonka mukaan on olemassa yksi luonnollinen todellisuus. Valistus loi edellytyksiä ateismin yleistymiselle. Laajaa kannatusta ateismi sai 1900-luvulla, kun ajatuksenvapaus vahvistui. Ateistijärjestöt ovat muun muassa puolustaneet tieteellistä maailmankuvaa, etiikan itsenäisyyttä sekä uskonnon ja valtion eroa.
Ateismi on yleistä länsimaissa ja Itä-Aasiassa. Ateisteja on arviolta yli 500 miljoonaa eli ainakin kuusi prosenttia maailman väestöstä. Vuoden 2022 maailmanlaajuisessa kyselyssä 16 prosenttia vastaajista ei uskonut jumalan olemassaoloon, ja 10 prosenttia ilmoitti olevansa ateisteja. Suomessa on kyselyjen mukaan yli miljoona ateistia. Vuoden 2024 kyselyssä 27 prosenttia suomalaisista ei uskonut jumalan olemassaoloon, ja 22 prosenttia määritteli itsensä ateistiksi.
Ateismin määritelmä
Negatiivinen ja positiivinen ateismi
Sana ateismi tulee kreikan sanasta atheos, jossa etuliite a- tarkoittaa ’ei’ tai ’ilman’ ja theos ’jumala’. Ateismi voidaan määritellä loogisesti kahdella tavalla. Ateismi on tiedollinen asenne, jossa henkilö ei usko jumaliin, tai olemassaoloa koskeva väite, jonka mukaan todellisuuteen ei kuulu jumalia.
Tiedollisena asenteena ateismi on ajattelun tila, jossa henkilö tai ryhmä ei usko jumaliin. Toisessa määritelmässä ateismi on väite, joka koskee sitä, sisältyykö todellisuuteen jumalia vai ei. Olemassaoloa koskevana käsityksenä ateismi on väitelause ”jumalia ei ole olemassa”. Ateismi ja sen vastakohta teismi eli jumalausko ovat tällöin ainoat mahdolliset vaihtoehdot: jumalia joko on olemassa tai ei ole.
Ateismin käsite liittyy käsitykseen todellisuudesta, kun taas ateistin asenne liittyy käsitykseen tiedosta. Tiedollisen kannan mukaan ateistit voidaan jakaa negatiivisiin ateisteihin, joilta puuttuu usko jumalien olemassaoloon, ja positiivisiin ateisteihin, joiden mukaan on riittävät perusteet katsoa, että jumalat eivät ole todellisia olentoja. Koska positiivinen ateisti ei usko jumaliin, hän on samalla myös negatiivinen ateisti.
Ateistit ovat usein esittäneet, että olemassaoloväitteen esittäjällä on todistustaakka. Negatiivisten ateistien mukaan jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty päteviä todisteita. Negatiivinen kanta, esimerkiksi ’en usko’, on yksinkertaisempi, koska se ei sisällä olemassaoloväitettä. Siksi monet ateistit katsovat, että ateismi on lähtökohta ja että todistustaakka on jumalia olettavalla. Negatiivinen ateismi ei välttämättä ole tietoinen käsitys. Ateisti voi myös suhtautua jumalakysymykseen välinpitämättömästi.
Tiedolliset käsitykset voidaan esittää asteikkona seuraavasti:
Käsitys jumalten olemassaolosta Nimitys 1. Vahvoja todisteita puolesta Teisti 2. Vahvoja todisteita puolesta, joitakin todisteita vastaan Teisti / agnostinen teisti 3. Todisteita puolesta ja vastaan yhtä paljon Agnostikko 4. Joitakin todisteita puolesta Agnostikko 5. Ei mitään todisteita puolesta tai vastaan Agnostinen ateisti 6. Ei todisteita puolesta Ateisti / negatiivinen ateisti 7. Ei todisteita puolesta, vahvoja todisteita vastaan Ateisti / positiivinen ateisti
Filosofi Michael Martin arvioi teoksessaan Atheism. A Philosophical Justification (1990) perusteluja jumalien olemassaololle. Hän pitää niitä kestämättöminä. Martin katsoo osoittaneensa, että negatiivinen ateismi on perusteltu, eli jumalauskolla ei ole tukenaan näyttöä. Martinin mukaan positiivinen ateismi ei vaadi täydellistä tietoa. Ateismi esittää vain, että perustelut sille, että jumalat eivät kuulu todellisuuteen, ovat vahvemmat kuin perustelut sille, että jumalia olisi olemassa. Martinin mukaan positiivinen ateismi on tiedollinen kanta, jonka mukaan todisteet jumalien olemassaoloa vastaan ovat riittävät sille, että on oikeutettua olla uskomatta jumaliin.
Ateismi ja tieteellinen menetelmä
Tieteen periaatetta, jonka mukaan ilmiöitä tutkittaessa ja selitettäessä ei oleteta yliluonnollisia vaikuttajia, on kutsuttu menetelmälliseksi ateismiksi. Samaa periaatetta on kutsuttu naturalismiksi eli luonnollisiin selityksiin perustuvaksi ajatteluksi. Näiden käsitysten mukaan tiede on paras käytettävissä oleva väline todellisuuden tutkimiseen. Tiede on johdonmukaista tutkimusta, joka käyttää koeteltuja menetelmiä ja selittää ilmiöt luonnollisin syin.
Tieteelliseksi ateismiksi on kutsuttu näkemystä, jonka mukaan tieteellinen tieto voi osoittaa, ettei jumalia ole. Monien filosofien mukaan esimerkiksi väitteet kaikkivoivasta jumalolennosta johtavat käsitteellisiin ja loogisiin ristiriitoihin, joten heidän mukaansa on hyviä perusteita katsoa, että tällainen olio ei ole todellinen. Tieteellisessä ateismissa jumalauskon katsotaan olevan ristiriidassa tieteellisten teorioiden eli selitysjärjestelmien kanssa. Näkemyksen mukaan jumaluskomuksia ei tarvita, koska tiede on tarjonnut parempia selityksiä.
Monet ateistifilosofit ovat esittäneet, että useimmat ihmiset voivat tieteellisiin perusteluihin nojaten hyväksyä esimerkiksi väitteen, että keijukaisia ei ole olemassa. Esimerkiksi filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan ateismin väite on loogiselta muodoltaan samanlainen kuin useimmat tieteelliset väitteet. Ateismi on hänen mukaansa tiedollisesti samassa asemassa kuin luonnontieteelliset lait ja yleistykset. Kokemustieteessä mikään käsitys ei ole ehdottoman varma.
Ateismia on kuvattu uskon puutteeksi, joka johtuu näytön puuttumisesta. Ilkka Niiniluodon mukaan ateismi tarkoittaa tällöin nojautumista tieteelliseen menetelmään tiedonhankinnassa. Jos jumalauskolle ei ole esitetty riittäviä perusteita, filosofin mukaan voidaan esittää, että järkiperäisen henkilön ei tulisi pitää teismiä totena. Niiniluodon mukaan teismin väite todellisuudesta on ei-tieteellinen eli sillä ei ole tieteellisen maailmankatsomuksen kannalta perusteita. Tämän näkemyksen mukaan jumalausko olisi siten heikosti perusteltu tai perustuisi järkiperustelujen tietoiseen hylkäämiseen.
Ateismi ja muut käsitykset
Ateisti on henkilö, joka ei usko jumalien olemassaoloon. Ateismi sulkee pois jumalauskon, mutta ei määritä muita näkemyksiä. Ateismi ja tieteellinen naturalismi saatetaan rinnastaa, sillä kumpikaan ei sisällä oletusta jumalista. Vastaavasti saatetaan esittää, että tieteellinen maailmankatsomus on esimerkki ateistisesta maailmankatsomuksesta. Naturalismin (latinan natura ’luonto’) mukaan on olemassa vain luonnollinen todellisuus ja yliluonnollista ei ole. Monet filosofit katsovat, että todellisuus koostuu luonnosta, ja että tieteellistä menetelmää tulisi soveltaa kaikkiin todellisuuden osa-alueisiin. Ateisti ei kuitenkaan välttämättä ole naturalisti.
Uskonnottomuus viittaa yleensä uskontokuntaan kuulumattomuuteen ja itsensä määrittelyyn ei-uskonnolliseksi. Sana sekulaari viittaa ei-uskonnolliseen tai uskonnollisesti sitoutumattomaan. Humanismi (latinan humanitas ’ihmisyys, inhimillisyys, sivistys’) on elämänkäsitys, joka korostaa inhimillisiä arvoja ja ihmisen toimijuutta uskonnollisten käsitysten sijasta. Uskonnottoman maailmankatsomuksen perusteleminen voidaan jakaa esimerkiksi ateismin, naturalismin, humanismin ja sekularismin puolustamiseen.
Ateismi ei määritä suhtautumista uskontoon kielteiseksi tai myönteiseksi. Ateismi ja uskontokritiikki eivät ole sama asia, sillä uskontojen käsityksiä ja käytäntöjä voidaan arvostella myös teistiseltä pohjalta. Uskonto on jumalauskoa laajempi ilmiö, johon liittyy esimerkiksi yhteisöllisiä menoja. Muun muassa joitakin buddhalaisuuden suuntauksia on luonnehdittu ateistisiksi sanan heikossa merkityksessä. Ei-teistisissä uskonnoissa ei esiinny uskoa luojajumalaan, mikä on yksijumalaisten uskontojen keskeinen oppi.
Ateismi ja tieto
Ateismi-nimitys
pienois|pysty|alt=Professori Richard Dawkins luennoi vuonna 2005.|Biologi ja tieteen yleistajuistaja Richard Dawkins on tunnettu ateisti. Filosofi Julian Baggini on kuvannut ateismin luonnetta seuraavalla ajatuskokeella. Tavallisesti henkilöitä, jotka eivät usko jonkin olennon olemassaoloon, ei kutsuta erityisellä nimityksellä. Heidän käsitystään kutsutaan normaaliksi. Oletetaan, että johonkin taruolentoon uskovien määrä alkaa kasvaa. Heitä aletaan pian kutsua esimerkiksi ’teisteiksi’ eli jumaliin uskoviksi. Kun jumalauskoisia alkaa olla paljon, heidän uskomustaan aletaan pitää normaalina, vaikka jumalien olemassaolosta ei ole näyttöä. Niitä, jotka eivät ole teistejä, aletaan kutsua ei-teisteiksi eli ateisteiksi. Jokaisella on käsitys todellisuudesta. Teistit katsovat, että todellisuuteen kuuluu myös jumalia. Jos jumalauskoa ei olisi koskaan ollut, olisi silti olemassa ihmisiä, jotka eivät usko jumaliin, mutta heitä ei kutsuttaisi ateisteiksi. Bagginin mukaan ateistien todellisuuskäsitys ei ole riippuvainen jumalauskosta.
Monien ateistien mukaan nimitystä ’ateisti’ ei välttämättä tarvita lainkaan. He huomauttavat, että esimerkiksi nimitystä ’ei-ufouskoinen’ ei käytetä henkilöistä, jotka edustavat tieteellistä näkemystä. Monien ateistien mielestä todistustaakka on uskonnollisen väitteen esittäjällä, ei sillä, joka kannattaa yksinkertaisempaa selitystä. Tämän näkemyksen mukaan ei ole mielekästä vaatia, että jonkin olemattomuus osoitetaan lopullisesti. Se ei ole empiirisesti eli kokemustietoon perustuen mahdollista. Siksi niiden, jotka väittävät jumalien olevan olemassa, tulisi esittää todisteet väitteelleen.
Filosofi Graham Oppyn mukaan jako positiiviseen ja negatiiviseen ateismiin on tarpeen vain tietyissä yhteyksissä. Oppyn mukaan useimmat useimmat ihmiset katsovat, että esimerkiksi keijukaiset ovat satuolentoja, ellei niiden olemassaolosta ole näyttöä. Tämä on hänen mukaansa yhtä järkiperäinen käsitys kuin jokin helposti todennettavissa oleva käsitys. Filosofi Bertrand Russell sanoi, ettei voida todistaa, että kaukaisessa avaruudessa ei leijuisi teekannua, mutta tämä ei tarkoita, että sellainen olisi olemassa.
Sana agnostismi tulee kreikan sanoista a ’ei’ ja gnōsis ’tieto’. Agnostismilla on tarkoitettu joko epävarmuutta teismin suhteen, käsitystä, että jumalien olemassaolosta ei ole tietoa, tai näkemystä, että jumalista ei voida tietää mitään. Ateismi ja agnostismi koskevat eri kysymyksiä. Koska agnostismi koskee tietoa jumalien olemassaolosta, se voi yhdistyä sekä teismiin että ateismiin. Agnostinen teisti voi uskoa jumalien olemassaoloon, mutta ei väitä sitä tiedoksi. Ateistille agnostismi voi puolestaan kuvata sitä tiedollista tilannetta, jonka takia hän ei usko jumaliin. Koska jumalista ei ole tietoa, niiden olemassaoloon ei ole perusteita uskoa.
Agnostikkojen arvostelijat ovat sanoneet, että ateismin ja teismin lisäksi ei ole muuta vaihtoehtoa silloin, kun kyse on olemassaoloa koskevasta väitteestä. Ateistien esittämän kritiikin mukaan agnostismin perusteella ei voitaisi pitää totena mitään tavallista väitelausetta, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varmaa. Nimitystä agnostikko saatetaan myös käyttää peiteilmaisuna.
Tieteellinen ajattelu
pienois|alt=Rakennus 1990-luvulta.|Center for Inquiry New Yorkin osavaltiossa.