thumb|Korkeushyppääjä ylittää riman floppaustyylillä. Korkeushyppy on yleisurheilulaji, jossa on tarkoituksena hypätä yhdellä jalalla ponnistaen mahdollisimman korkealla olevan riman ylitse pudottamatta sitä. Korkeushyppy on ollut jokaisten kesäolympialaisten ohjelmassa. Suosituimmat hyppytyylit ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana: nykyisin käytetään eniten floppaustyyliä, jossa rima ylitetään selkä edellä. Korkeushypyn miesten maailmanennätys on kuubalaisen Javier Sotomayorin 245 cm ja naisten ennätys ukrainalaisen Jaroslava Mahutših’in 210 cm.
Säännöt Hyppääjän on ponnistettava yhdellä jalalla. Riman on jäätävä kannattimilleen, eikä hyppääjä saa ennen ponnistusta koskettaa alastulopatjaa tai rataa riman toisella puolella niin että hän hyötyy siitä.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 103.
Kilpailija voi aloittaa mistä tahansa etukäteen ilmoitetusta korkeudesta, ja hän saa itse valita, mistä korkeuksista hän yrittää sen jälkeenkin. Kilpailijalla on kolme yritystä päästä yli kustakin korkeudesta. Kilpailija, joka epäonnistuu kolmesti peräkkäin, putoaa pois kisasta ja hänen tuloksekseen jää se korkeus, jonka hän on viimeksi ylittänyt. Ennen kuin kilpailija on käyttänyt kaikki kolme yritystä, hän voi siirtyä ylittämään seuraavaa korkeutta jäljellä olevilla yrityksillään. Jos kilpailija jatkaa kilpailua ainoana hyppääjänä, hän saa korotuttaa riman haluamaansa korkeuteen.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 97–98.
Tasatuloksessa korkeammalle sijoittuu kilpailija, jolla on vähemmän hyppyjä siitä korkeudesta, jossa tasatilanne syntyi. Sen ollessa tasan vertaillaan pudotusten kokonaismäärää alemmista korkeuksista, ja vähimmillä pudotuksilla selvinnyt sijoittuu korkeammalle. Jos kaikki vertailut ovat tasan, kilpailun voitosta voidaan uusia, muuten sijoitus jaetaan.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 99–100.
Kun kilpailijoita on paljon, hypätään yleensä ensin karsintakilpailu, josta loppukilpailuun pääsevät asetetun karsintarajan selvittäneet kilpailijat tai haluttu määrä kilpailijoita.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 91–92.
Esimerkki korkeushyppykilpailun tulostaulukosta:Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 102. Kilpailija175 cm180 cm184 cm188 cm191 cm194 cmTulosSijoitusAOXOOXOX–XX1881.B–XOXOXOXXX 1882. Taulukossa ”O” merkitsee hyväksyttyä suoritusta, ”X” epäonnistumista ja ”–” väliin jättämistä. Kilpailijat A ja B saivat saman tuloksen 188 cm, mutta kilpailija A sijoittuu korkeammalle, koska hänellä on vähemmän pudotuksia alemmista korkeuksista.
Välineet Korkeushyppykenkä on hiukan erilainen kuin muiden yleisurheilulajien kengät. Korkeushyppykengässä käytetään paksua pohjaa ja piikkejä myös kantapäässä, jotta ponnistusvaiheeseen saadaan pitoa. Yleisurheilun kansainvälisten sääntöjen mukaan korkeushyppykengän pohjan suurin sallittu paksuus on 20 millimetriä. Piikkejä kengässä saa olla korkeintaan 11 kappaletta ja piikin korkein sallittu mitta on 12 millimetriä, mikä on 3 millimetriä enemmän kuin useimmissa muissa yleisurheilulajeissa.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 33–34.
Korkeushyppyrima on poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoinen ja halkaisijaltaan enintään 30 millimetriä, pituudeltaan 4,00 metriä ja painoltaan enintään 2 kilogrammaa. Materiaaliksi käy sopiva materiaali, mutta ei kuitenkaan metalli. Riman päissä on päätykappaleet, joissa on yksi tasainen pinta. Rima saa riippua keskikohdastaan enintään 2 senttimetriä.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 98–99. Rima ripustetaan telineillä oleville kannattimille. Alastulopatjan on oltava vähintään 5 × 3 metriä.Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 104–106.
Hyppytekniikka Hyppytekniikalle on kaksi perusvaatimusta: kehon painopiste on saatava mahdollisimman korkealle ja keho sellaiseen asentoon, joka sallii riman ylittämisen mahdollisimman läheltä hypyn maksimikorkeutta. Tämän saavuttamiseksi on edullista pitää jotkin kehon osat mahdollisimman alhaalla, jotta toiset osat saadaan nousemaan korkeammalle. Myös käytettyyn hyppytyyliin soveltuva ja riittävän nopea vauhdinotto on tärkeä. Se antaa hyppääjälle tarvittavan nopeuden ja oikean vartalon asennon ponnistusvaiheessa. Tyylien kehitys thumb|Saksaustyyliä ei ole käytetty huipputasolla enää yli sataan vuoteen. 1800-luvun alussa korkeutta hypättiin tehottomasti kyykkyasennossa ylävartalo pystysuorassa ja jalat koukussa riman yllä. 1870-luvulla opittiin käyttämään saksaustyyliä, jossa jalat ylittivät riman vuorotellen tehden saksien leikkausliikkeen. Pitämällä jalat vuorollaan riman alapuolella saatiin lantio korkeammalle ja näin rima pystyttiin ylittämään korkeammalta. 1890-luvulla keksittiin ulkojalantyyli: siinä ylävartalo pidettiin matalassa vaakasuorassa asennossa ja näin lantio saatiin korkeammalle kuin saksauksessa. Ulkojalantyyli vaati kuitenkin hyppääjältä paljon notkeutta. 1910-luvulla opittu sisäjalantyyli oli helpompi hallita kuin ulkojalantyyli: siinä rima ylitettiin kylki edellä ponnistusjalka vartalon ja riman välissä. thumb|Kierähtäjä ylittää riman kasvot alaspäin. Kierähdystyyli alkoi korvata sisä- ja ulkojalantyylejä 1930-luvulla. Kierähdyksessä rima ylitetään mahapuoli alaspäin keho riman suuntaisesti. Koska kierähdyksessä osat jaloista saatiin pidettyä riman alapuolella hypyn lakipisteessä, lantio saatiin korkeammalle, mikä tehosti hyppyä. Vuosien myötä kierähdystekniikkaa kehitettiin monin tavoin niin vauhdinoton, ponnistuksen kuin ilmalennonkin osalta. Tehokkain kierähdystekniikka opittiin 1960-luvulla, kun Neuvostoliiton maajoukkuevalmentaja Vladimir Djatškov selvitti tutkimuksissaan parhaan hyppytekniikan ja opetti sen valmennettavilleen hyvällä menestyksellä. Djatškov kehitti kierähdyksestä uuden sukellusmuunnelman, jossa pää pudotettiin hypyn lakipisteessä riman tason alle ja näin vartalo saatiin korkeammalle. Tehokkaimpaan kierähdykseen kuului nopea ja matala vauhdinotto, käsien heilautus ponnistettaessa, vapaan jalan heilauttaminen suorana eteen, pystysuora kehon asento ponnistuksen jälkeen ja sukellus riman yli. thumb|Floppaaja ylittää riman, vaikka hänen painopisteensä (kuvassa katkoviivalla merkittynä) on koko hypyn ajan riman alapuolella. Dick Fosbury teki tunnetuksi 1960-luvun puolivälissä kehitetyn floppaustyylin voittamalla sitä käyttäen olympiakultaa vuonna 1968. Tyylin käyttöönottoa edesauttoi se, että alastulopaikoista oli alettu tehdä entistä turvallisempia. Floppauksessa käännetään ponnistuksen jälkeen selkä rimaa kohti ja jalat heilautetaan riman ylitse, kun selkä on ylittänyt riman. Floppaaja ei heilauta ponnistaessaan käsiään tai ojenna vapaata jalkaansa suoraksi samoin kuin kierähtäjä, vaan raajojen liike on vähäisempää. Hänen vauhdinottonsa on myös kaarevampi ja nopeampi kuin kierähtäjällä.
Floppauksessa hyppääjän ei tarvitse nostaa kehonsa painopistettä yhtä korkealle kuten muissa tyyleissä. Floppaaja voittaa näin 5–7 senttimetriä kierähtäjään nähden. Floppaaja saa lisäksi enemmän vauhtia hyppyynsä nopeamman vauhdinoton ansiosta. Toisaalta floppaaja häviää 5 senttimetriä siinä, että hänen painopisteensä on ponnistusvaiheessa alempana kuin kierähtäjällä. Koska floppauksen tekniikka on helpompi oppia kuin kierähtämisen, se on syrjäyttänyt kaikki muut hyppytyylit, vaikka joillekin hyppääjille kierähdystyyli ehkä sopisi floppausta paremmin.
Historia thumb|left|Romanialainen Iolanda Balas hallitsi naisten korkeushyppyä 1960-luvun alussa vanhanaikaisella ulkojalantyylillä. Korkeushypyssä on kilpailtu 1800-luvun alkupuolelta asti. Antiikin ajan Olympian kisoissa korkeushypyn ei tiedetä vielä olleen mukana.
Korkeushyppy on mukana olympialaisten ja muiden arvokisojen ohjelmassa, ja laji oli mukana jo ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa 1896. Lajin ensimmäinen olympiavoittaja oli Ellery Clark tuloksella 181 cm. Vuoteen 1912 asti olympialaisten ohjelmassa oli myös vauhditon korkeushyppy. Korkeushyppytyylit kehittyivät nopeasti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa: aluksi suosittiin saksaustyyliä, josta siirryttiin ulkojalan ja sisäjalan tyyleihin.
Ensimmäinen tunnettu naisten ennätyshyppy oli yhdysvaltalaisen Nancy Voorheesin 146 cm vuonna 1922. Naisten olympiaohjelmaan korkeushyppy tuli vuoden 1928 olympialaisissa, jolloin kisan voitti kanadalainen Ethel Catherwood. Ensimmäiset kahdeksan miesten korkeushypyn olympiakultaa menivät Yhdysvaltoihin. Suomen paras olympiasaavutus korkeushypyssä on Kalevi Kotkaksen neljäs sija Berliinissä 1936.
1930-luvulla alettiin käyttää kierähdystyyliä. Vuonna 1960 yhdysvaltalainen John Thomas korotti maailmanennätyksen lukemiin 223 cm. Neuvostoliittolaiset kehittivät kierähdystyylin tekniikan huippuunsa, ja Valeri Brumel hyppäsi vuonna 1963 jo 228 cm. Kesäolympialaisissa 1968 yhdysvaltalainen Dick Fosbury voitti kultaa uudella floppaustyylillä, jossa rima ylitetään selkä edellä. Neljä vuotta myöhemmin suurin osa huippuhyppääjistä käytti jo floppaustyyliä, ja nykyisin kaikki huippuhyppääjät käyttävät sitä.
Vuonna 1993 kuubalainen Javier Sotomayor hyppäsi edelleen voimassa olevan maailmanennätyksen 245 cm. Naisten ennätys on ukrainalaisen Jaroslava Mahutših’in vuonna 2024 hyppäämä 210 cm. Kaudet 2013 ja 2014 olivat miesten korkeushypyssä korkeatasoisimpia sitten 1990-luvun alun, sillä vuonna 2013 kaksi hyppääjää (Bohdan Bondarenko ja Mutaz Essa Barshim) ja vuonna 2014 kuusi hyppääjää (Barshim, Bondarenko, Ivan Uhov, Derek Drouin, Andri Protsenko ja Aleksei Dmitrik) ylittivät 240 cm.
Korkeushyppy arvokilpailuissa
Korkeushyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisiä kilpailutapahtumia. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta 1896. Naisten korkeushyppy tuli kisaohjelmaan vuonna 1928. Olympiahistorian alkuvuosina kilpailutapahtumia oli kaksi, kun olympiamitalit ratkaistiin myös vauhdittomassa korkeushypyssä. yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa korkeushyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen, vuodesta 1983. Menestynein maa korkeushypyn arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.
Voimassa olevia ennätyksiä Maailmanennätykset miesten maailmanennätys: 245 cm, Javier Sotomayor, Kuuba, 1993 naisten maailmanennätys: 210 cm, Jaroslava Mahutših’, Ukraina, 2024
Suomenennätykset
miesten suomenennätys: 233 cm, Osku Torro, 2011 naisten suomenennätys: 197 cm, Ella Junnila, 2024
Kaikkien aikojen parhaat tulokset Kultakin urheilijalta vain paras tulos. Päivitetty 6. elokuuta 2024. Miehet Tulos Urheilija Paikka Pvm 1. 245 Javier Sotomayor Salamanca 27.7.1993 2. 243 Mutaz Essa Barshim Bryssel 5.9.20143. 242 Patrik Sjöberg Tukholma 30.6.1987 242 (i) Carlo Thränhardt Berliini 26.2.1988 242 Bohdan Bondarenko New York 14.6.2014 6. 241 Igor Paklin Kobe 4.9.19857. 240 Rudolf Povarnitsyn Donetsk 11.8.1985 240 Sorin Matei Bratislava 20.6.1990 240 (i) Hollis Conway Sevilla 10.3.1991 240 Charles Austin Zürich 7.8.1991 240 Vjatšeslav Voronin Lontoo 5.8.2000 240 (i) Stefan Holm Madrid 6.3.2005 240 (i) Ivan Uhov Piraeus 25.2.2009 240 (i) Aleksei Dmitrik Arnstadt 8.2.2014 240 Derek Drouin Des Moines 25.4.2014 240 Andri Protsenko Lausanne 3.7.2014 (i) = hallitulos
Naiset Tulos Urheilija Paikka Pvm 1. 210 Jaroslava Mahutših’ Pariisi 7.7.2024 2. 209 Stefka Kostadinova Rooma 30.8.19873. 208 (i) Kajsa Bergqvist Arnstadt 4.2.2006 208 Blanka Vlašić Zagreb 31.8.20095. 207 Lyudmila Andonova Berliini 20.7.1984 207 (i) Heike Henkel Karlsruhe 8.2.1992 207 Anna Tšitšerova Tšeboksary 22.7.20118. 206 Hestrie Cloete Pariisi 31.8.2003 206 Jelena Slesarenko Ateena 28.8.2004 206 Ariane Friedrich Berliini 14.6.2009 206 Marija Lasitskene Lausanne 6.7.2017 (i) = hallitulos
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
High Jump Technique and Training Matt Burns Men's High jump through the years! Video kuvaa korkeushyppääjien tekniikan kehitystä vuodesta 1904 vuoteen 2016, korkeudesta 1,80 m korkeuteen 2,38 m. 4 min, YouTube.
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:79.1 Yleisurheilu