Julius Wagner-Jauregg (7. maaliskuuta 1857 – 27. syyskuuta 1940) oli itävaltalainen psykiatrian professori. Hän kehitti hoitokeinoja muun muassa neurosyfiliksen hoitoon. Wagner-Jauregg sai näistä ansioistaan lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1927.Shorter, s. 228
Wagner-Jaureggin kehittämä hoitomuoto, malarian istutus keksittiin vuonna 1917, ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa. Jo vuonna 1887 oli Julius Wagner-Jauregg tullut tiedeartikkelissaan päätelmään, jonka mukaan psykoosia voitaisiin hoitaa aiheuttamalla kuume.Shorter, s. 226
Nuoren Julius Wagner-Jaureggin opintosuunnitelma oli alun alkujaan valmistua sisätautilääkäriksi. Hän vaihtoi kuitenkin opiskelemaan psykiatriaa. Tähän valintaan vaikuttivat sekä Wagner-Jaureggin antisemitismi että elinolojen helppous psykiatreilla eli korkea elintaso, mikä tuolloin Wienissä vallitsi. Lääkäriksi valmistuminen tapahtui vuonna 1880.Shorter, s. 225
Wagner-Jaureggin asuessa mielisairaalan miljöössä, hän teki erään merkittävän havainnon. Vuonna 1883 eräältä psykoosia sairastavalta naiselta todettiin ruusu, joka oli streptokokin aiheuttama. Nainen toipui psykoosistaan. Tämä havainto loi puolestaan pohjaa, Wagner-Jaureggin tekemälle tieteelliselle päättelylle.Shorter, s. 225–226
Malariahoidolla yritettiin hoitaa moniaita systeemisia mielisairauksia, kuten skitsofreniaa, jossa tulokset olivat laihoja. Sen sijaan malarian istutus oli kaikkein ensimmäisin toimiva hoitomuoto, joka keksittiin mielialaan liittyviin sairauksiin.Kinnunen, 1958, s. 130–131
Malaria lienee valikoituneen neurosyfiliksen sekä paralysian hoitoon lähinnä siitä syystä, että sitä voitiin hoitaa kiniinillä. Malariahoitoa on kuvailtu muun muassa sekä Kalle Päätalon romaaneissa että suomalaisessa draamaelokuvassa Prinsessa vuodelta 2010.http://prinsessakampanja.com/malariahoito
Hoito toteutettiin ottamalla malariapotilaan laskimoverta, sekä antamalla hoidettavalle injektiona sitä. Lyyli Kinnunen esittää teoksessaan vaiheittain sen, miten tuo toimenpide muine lääkityksineen toteutetaan. Neuroluesta eli kuppatautia hoidettiin salvarsaanilla. Se sisälsi arseenia. Toinen injektoitava hoitoaine oli vismutti (Bismutol). Nämä kuuluivat niin sanottuihin jälkihoitoihin, jotka annettiin malariahoidon jälkeisesti.Kinnunen, 1958, s. 132
Lähteet Lyyli Kinnunen: Mielisairaanhoito, s. 130–133. Helsinki: SHKS-WSOY, 1958 Edward Shorter: Psykiatrian historia,suom. Eila Salomaa. Sivut 57, 174, 198, 225–228, 245, 348, 393, 398, 412 & 420. MTKL, 2005, Helsinki
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Itävaltalaiset lääkärit Luokka:Vuonna 1857 syntyneet Luokka:Vuonna 1940 kuolleet