Ruostehappomarja (Berberis vulgaris) on happomarjakasveihin kuuluva keltakukkainen ja piikikäs pensas. Lajia tavataan Euroopassa laajasti Pohjoismaiden eteläosia myöten sekä ihmisen levittämänä myös Pohjois-Amerikassa. Se on vanha hyötykasvi, jota on käytetty niin rohdoksi, ruoaksi kuin koristepensaanakin.
Ulkonäkö ja koko 220px|thumb|vasen|Ruostehappomarjan kukkia 220px|thumb|Ruostehappomarjan marjoja Ruostehappomarja kasvaa piikikkääksi, pystyksi 1–2 metriä korkeaksi pensaaksi. Edellisen kesän kasvaimen kuori on harmaa, kuluvan kesän kasvainranka on kalju. Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Lehtilapa on 2–3 cm pitkä, soikea, suippotyvinen, nirhalaitainen ja alta tiheään korko- ja verkkosuoninen. Haaroissa sijaitsevat oralehdet ovat kolmepiikkisiä. Kukinto on riippuva, 10–30-kukkainen pitkä terttu. Keltaiset kukat ovat kaksineuvoisia. Kehälehtiä on yhdeksän kappaletta, joista sisimmät kuusi ovat terälehtimäisiä. Mesilehtiä ja heteitä on tavallisesti kuusi kappaletta, emejä on yksi.Retkeilykasvio 1998, s. 66.Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 100. Ruostehappomarja kukkii touko–kesäkuussa, Suomessa kesä-heinäkuussa. Sen happamat marjat ovat punaisia, pitkulaisia ja kaksisiemenisiä.
Levinneisyys Ruostehappomarjaa kasvaa suurimmassa osassa Eurooppaa. Sen levinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Britteinsaarille, Fennoskandian keskiosiin, Baltiaan, Länsi-Venäjälle, Ukrainaan ja Kaukasuksen alueelle. Lisäksi se on levinnyt myös Turkkiin ja Iraniin. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikan keski- ja itäosiin.Den virtuella floran: Berberis (myös levinneisyyskartat) Viitattu 27.10.2011. Pohjoismaissa, varsinkin eteläosissa, ruostehappomarja on melko yleinen etenkin rannikonläheisillä seuduilla kasvava vanha tulokaslaji. Suomessa ruostehappomarjaa tavataan paikoitellen luonnonvaraisena vakiintuneena uustulokkaana Etelä- ja Itä-Suomessa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Ruostehappomarjan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 27.10.2011.
Elinympäristö Ruostehappomarjalle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kuivat, aurinkoiset mäet ja metsänreunat, pensaikot ja valoisat metsät. Laji on Suomessa vanha viljelykasvi, joka esiintyy luonnossa viljelyjäänteenä ja -karkulaisena. Pohjoismaissa se suosii jonkin verran kalkkipitoisia kasvupaikkoja.
Käyttö Ruostehappomarja on vanha ruoka- ja rohdoskasvi, jota käytettiin muun muassa maksa- ja sappitauteihin sekä keripukin torjumiseen ennen sitrushedelmien tuloa Pohjois-Eurooppaan.Suomen terveyskasvit 1982, s. 237.Ålands flora 2011, s. 114. Kypsiä marjoja lukuun ottamatta koko kasvi, erityisesti juuret, ovat myrkyllisiä. Runsaasti C-vitamiinia sisältävät marjat ovat hapokkaita, ja niistä tehtyä mehua on käytetty myös etikan korvikkeena. Marjojen korkean pektiinipitoisuuden vuoksi ne soveltuvat hyvin hyytelöiden raaka-aineeksi.Mansimarjasta punapuolaan 2011, s. 108, 200.
Kasvin kuoresta on valmistettu keltaista väriä kankaiden värjäämiseen, ja puutavaraa on käytetty vanerointiin.
Useiden muiden happomarjalajien tapaan myös ruostehappomarjaa on pitkään käytetty vapaasti kasvavana koristepensaana tai aitakasvina. Suomessa se menestyy viljeltynä mainiosti Oulun korkeudella saakka. Kasvista on jalostettu useita viljelylajikkeita, muun muassa 'Atropurpurea' eli verihappomarja, jonka lehtilavat ovat tummanpunavihreitä. Koska ruostehappomarja ja sen lajikkeet voivat toimia viljaa vahingoittavan mustaruosteen väli-isäntinä, niiden viljely myyntiin on Suomessa ja Ahvenanmaalla ollut kielletty lailla vuodesta 1986 alkaen.
Lähteet Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Toim. Klemettilä, Hannele & Jaakola, Laura. Maahenki Oy, Helsinki 2011. . Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. . Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Alanko, Pentti & Palmén, Annikki & Tigerstedt, Peter M. A. 2. uudistettu painos. Dendrologian seura – Denrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992. . Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982. . Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010. .
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Ruostehappomarja (Berberis vulgaris) Kasviatlas 2018: Ruostehappomarjan (Berberis vulgaris) levinneisyys Suomessa Luontoportti: Ruostehappomarja (Berberis vulgaris) Den virtuella floran: Ruostehappomarja (Berberis vulgaris) ITIS: Berberis vulgaris United States Department of Agriculture (USDA): Berberis vulgaris Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Berberis vulgaris The Plant List: Berberis vulgaris PheroBase: Floral volatiles of Berberis vulgaris
Luokka:Happomarjat Luokka:Lääkekasvit Luokka:Värikasvit