Syöjätär on kansanrunoudessa ja saduissa paha naisolento. Syöjätär voi tarkoittaa myös viettelijätärtä, miestennielijää.
Saduissa ja taruissa syöjätär on noita-akkaa muistuttava perinteinen hahmo. Syöjätär on paha ja vaarallinen aikuinen tai vanha nainen. Joissain tarinoissa se kykenee uskomattomiin taikuuksiin ja voi syödä hetkessä monta ihmistä, toisissa se taas tyytyy viettelyyn ja juonitteluun. Joillakin syöjättärillä on jopa piirteitä eri muinaisuskontojen naispaholaisista.
Syöjätär suomalaisessa perinteessä Suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä syöjätär on paha henki. Kristfrid Gananderin alun perin vuonna 1789 julkaistussa suomalaisen mytologian sanakirjassa Mythologia Fennica syöjätär on naaraspiru ja puolipeikko. Syöjätär on yksi antropofageista, julma ja suuri lihansyöjätär sekä kivien haltiatar.Ganander 2016, s. 144–145
Elias Lönnrotin kokoamassa teoksessa Suomen kansan muinaisia loitsurunoja syöjätär on paha henki tai noita, jota voidaan käyttää manattaessa. Syöjätär mainitaan muiden pahojen henkien, kuten Hiiden, Perkeleen ja Louhen kanssa.
Vaan kun ei totelle tuosta Eikä vaajanne välehen Omp' on Syöjätär meressä Joll' on suu keskellä päätä Kieli keskellä kitoa Syönyt on sataki miestä Tuhonnut tuhat urosta; Se nyt syököhön sinunki Leivän syötäväyestä Pion piettäväyestä!
Syöjätär paha emäntä Ilakehetar rauan eukko
Survoi rauan suurumia Telkytti teräsneniä Eautaisella kalliolla Leppäisessä huhmaressa Leppäisellä petkelellä Leppäisen tuvan sisässä
Minkä survoi, senpä siekloi Appoi noita jauhojansa
Murut haihtui hampahisin Istuivat ijenlihoihin Hampahia hakkomahan Leukaluita luhtomahan
Katso myös Baba Jaga
Lähteet Ganander, Kristfrid (toim. Juha Pentikäinen): Mythologia Fennica. Salakirjat 2016. Viitteet
Aiheesta muualla
Syöjätär suomenkielisessä Raamatussa (1933/1938)
Luokka:Satuhahmot Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot