pienoiskuva|Pavlovskin palatsin päärakennus ja siipirakennukset paraatipihan puolelta, arkkitehti Charles Cameron 1782-1796 Pavlovskin palatsi (ven. Павловский дворец) on keisarillinen palatsi Pietariin kuuluvassa Pavlovskissa, noin 30 kilometriä Pietarin keskustasta etelään. Katariina II lahjoitti vuonna 1777 palatsia varten pojalleen Paavali I:lle 400 hehtaaria entistä metsästysmaata, kun Paavalin puoliso Maria Fjodorovna oli synnyttänyt esikoispoikansa, tulevan Aleksanteri I:n.
Aika ennen palatsia Kun maa-alue annettiin Paavalille ja Maria Fjodorovnalle, siellä oli kaksi maalaismaista hirsimökkiä, nimeltään "Krik" ja "Krak". Paavali ja Maria viettivät kesät 1777-1780 "Krikissä" kun heidän uusia kotejaan ja puutarhaa rakennettiin.Massie, Suzanne: Pavlovsk: The Life of a Russian Palace. Hodder & Stoughton, 1990. Ss. 15, 32, 70, 92, 99, 273, 310, 316, 348. Ensin rakennettiin kaksi puurakennusta kilometrin päähän toisistaan. Paavalin kaksikerroksista hollantilaistyylistä taloa, jossa oli pieniä puutarhoja, kutsuttiin "Marienthaliksi" tai "Marian laaksoksi". Sen edessä oli joesta padottu järvi. Maria Fjodorovnalla oli pieni "Paullust" tai "Paavalin ilo" niminen kaksikerroksinen puutalo, jossa oli kupoli ja kukkapenkkejä. Paavali ja Maria Fjodorovna rakennuttivat maalauksellisia "raunioita", kiinalaisen kioskin, kiinalaisia siltoja ja klassisia temppeleitä englantilaiseen maisemapuutarhatyyliin, joka oli muotia Euroopassa 1700-luvun lopulla.Orloff, Alexandre & Chvidkovski, Dimitri: Saint-Petersbourg- l'architecture des tsars, Editions Place des Victoires, Paris 1995, translated from Russian to French by Brigitte de Monclos. S. 289. Kun palatsin päärakennus oli valmistunut, vieressä sijainnut Paullust purettiin vuonna 1786. vasen|pienoiskuva|Pavlovskin palatsi vuonna 1808. Gabriel Lory vanhemman (1763–1840) akvarelli, Eremitaašin taidemuseo, Pietari Vuonna 1779 Katariina II antoi armollisesti lainaan hoviarkkitehtinsä Charles Cameronin. Uusklassisen palatsin rakennustyöt alkoivat vuonna 1782 ja kestivät vuoteen 1807 asti. Valmistumista viivytti tulipalo vuonna 1803. Sisätiloja tehtiin vielä vuosina 1822-1825. Palatsissa on kupolikattoinen päärakennus ja pylväsgallerioiden siihen yhdistämät siipikennukset. Sen keskiosasta ja kahdesta siipiosasta koostuva rakennustyyli vaikutti suuresti venäläisten kartanoitten suunnitteluun 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
Englantilaistaustainen arkkitehti Charles Cameron suunnitteli ja rakennutti alkuperäisen palatsin ydinosat vuosina 1782-1786, joka on säilynyt tähän päivään asti ja suurimman osan puutarhasta, mutta Pavlovskin todellinen suunitteluvastuu kokonaisuudessaan kuuluu Maria Fjodorovnalle.Hayden, Peter: Russian Parks And Gardens. Frances Lincoln Ltd, 2005. Ss. 110, 117-118. pienoiskuva|Pavlovskin palatsin päärakennus joen puolelta nähtynä, arkkitehti Charles Cameron|vasen
pienoiskuva|300x300px|Pavlovskin palatsi, laajennettuna 1796-1799, arkkitehti Vincenzo BrennaSuuriruhtinas Paavali Petrovitš kyllästyi Pavlovskiin jo vuonna 1788 ja antoi kylän, jonka oli muuttanut kaupungiksi sekä maan omistusoikeudet puolisolleen Maria Fjodorovnalle. Hän kiinnitti huomionsa Hatsinan palatsiin, jonka hän rakensi puolustuslinnoitukseksi ja sotilasmanööverien pitämiseen. Hän inhosi Pavlovskia, koska piti sitä äitinsä Katariina II:n määräilyvallan ilmentymänä.
Rakennusvaiheet Palatsin ovat pääarkkitehti oli vuosina 1782-1786 Charles Cameron, jonka suunnitelmia ja näkemyksiä toteuttivat vuosina 1786-1799 Vincenzo Brenna ja vuosina 1803-1811 Andrei Voronihin; sisätilojen viimeistelyyn osallistuivat arkkitehdit Giacomo Quarenghi, Carlo Rossi sekä freskomaalari Pietro di Gottardo Gonzago.
Aluksi palatsi koostui kolmesta osasta: keskiosasta ja kahdesta kaarevasta siipirakennuksesta, jotka päättyivät huoltorakennuksiin. Lähes kuutiomaisessa, kolmekerroksisessa keskiosassa oli tambuurin eli korotusosan päällä oleva matala kupolikatto, jota ympäröi kuusikymmentäneljä pylvästä. Sitä reunusti kaksi yksikerroksista pylväikköä, jotka yhdistivät sen puolitoistakerrosta korkeisiin huoltorakennuksiin. Näiden rakennusten rajoittama paraatipiha eli julkisivun puoleinen piha oli soikea. Rakennuksen ulkopuolen friisit ja reliefikoristelun teki kuvanveistäjä Ivan Prokofjev. Kun Paavali I:sta tuli keisari vuonna 1796, hän päätti laajentaa Pavlovskin kuninkaalliseksi palatsiksi lisäämällä päärakennuksen molemmille puolille kaksi uutta siipeä ja eteläsiipeen kappeli. Vuosina 1797-1799 hän käytti ylenpalttisesti rahaa ja hienoimpia materiaaleja Brennan suunnittelemiin sisätiloihin.pienoiskuva|200x200px|Pavlovskin palatsin kappeli, Vincenzo Brenna 1796-1799 Sisustus Sisustus noudatti arkkitehti Charles Cameronin suunnitelmissa rakennuksen ankaran klassista arkkitehtuuria. Tätä varten olisi pitänyt ostaa Italiasta suuria määriä antiikkiesineitä ja kalliita rakennusmateriaaleja. Kustannukset olivat kuitenkin liian suuret rakennuttajille, koska kruununperillinen ei saanut äidiltään kuin rajoitetusti määrärahoja. Katariina II:n rajoittamattomiin rakennusbudjettehin tottuneen Cameronin monista mielenkiintoisista, mutta liian kalliista ideoista jouduttiin luopumaan. Italiasta ostettiin Cameronin pyynnöstä suuri määrä aitoja antiikkiesineitä käytettäviksi palatsin edustustilojen koristeluun: patsaita, roomalaisia muotokuvia, uurnia, pronssiveistoksia, antiikkikeramiikkaa ja muita esineitä, joita oli löydetty arkeologisissa kaivauksissa Roomassa ja Pompejissa. Ensimmäiset marmoriveistokset saapuivat Italiasta toukokuussa 1783. Cameronin ideaa antiikin aikaisten taideteosten museosta rakennuksen keskiosaan ei toteutettu hänen aikanaan. Vincenzo Brenna antoi myöhemmin marmoripatsaille näkyvän paikan palatsin sisätiloissa.pienoiskuva|Pavlovskin palatsi, Kreikkalainen sali, arkkitehti Charles Cameron ja leskikeisarinna Maria Fjodorovna|200x200px|vasen pienoiskuva|200x200px|Italialainen sali, Vincenzo Brenna 1786-1789, Pavlovskin palatsi pienoiskuva|200x200px|Maria Fjodorovnan edustusmakuuhuone, Vincenzo Brenna 1786-1789, korjattu 1804-1805, Pavlovskin palatsi pienoiskuva|Leskikeisarinnan kukkatarhaan avautuva Pikku lanterniini, Andrei Voronihin 1807|200x200px Palatsin sisustukseen on käytetty esineitä ja sen rakentamisessa on käytetty ideoita, jotka kruununperijä Paavali Petrovitš ja suuriruhtinatar Maria Fjodorovna ostivat ja näkivät matkustellessaan Euroopassa vuosina 1781-1782. Pariisista tilattiin huonekalupuuseppä-mestari Henri Jakobilta vuosina 1783-1785 edustushuoneisiin 16 huonekalusarjaa, yhteensä yli 200 huonekalua. Vuonna 1784 Pavlovskiin tilattiin 12 Hubert Robertin maisemamaalausta. Pariskunta osti Euroopan-matkaltaan 96 kelloa. Keisarillinen lasitehdas valmisti kattokruunut jokaiseen huoneeseen. Arkkitehti Charles Cameronia ärsyttivät huonekalut, kuvakudokset ja takat, jotka Maria Fjodorovna tilasi Euroopasta häneltä kysymättä. Maria Fjodorovna puolestaan oli ärsyyntynyt Cameronin käyttämästä kirkasvärisestä sisustuskoristelusta ja pompejilaisista arabeskikoristelusta ja halusi herkempiä värejä. Paavali pitänyt mistään, mikä muistutti hänen äitinsä Katariinan palatsin tyyliä Tsarskoje Selossa ja he erottivatkin Cameronin vuonna 1786.
Arkkitehti Vincenzo Brenna suunnitteli vuosina 1786-1789 sisätilat, jotka heijastivat Paavalin mieltymystä roomalaiseen klassismiin. Hän loi valkoiset ja kultaiset Sodan ja Rauhan salit Cameronin Kreikkalaisen salin molemmille puolille, jossa oli vihreiden marmorijäljitelmäpylväiden kreikkalaista temppeliä muistuttava pylväikkö. Hän teki Italialaisesta salista roomalaisen temppelin jäljennöksen ja rakennutti Maria Fjodorovnalle edustusmakuuhuoneen Ranskan kuninkaan virallisen makuuhuoneen jäljitelmänä, jossa oli valtava kullattu katossänky ja kermanvärinen silkkitapetti, johon oli maalattu temperaväreillä kukkia, hedelmiä, soittimia ja puutarhatyökaluja.
Sisustuksen toinen vaihe Vuonna 1803 haljenneen hormin aiheuttama tulipalo tuhosi suuren osan palatsin sisätiloista, mukaan lukien koko edustilojen ja oleskelutilojen sisustuksen. Kolme päivää kestäneessä sammutustyössä suurin osa huonekaluista pelastettiin sekä osa ovipaneeleista, tulisijoista ja peileistä, mutta suurin osa palatsista jouduttiin rakentamaan uudelleen. vasen|pienoiskuva|Egyptiläinen vestibyyli, Andrei Voronihin 1803-1805, Pavlovskin palatsi |200x200px Maria Fjodorovna kutsui Cameronin ja Brennan nuoren avustajan, arkkitehti Carlo Rossin auttamaan palatsin korjaustöissä. Maria Fjodorovna nimitti Andrei Voronihinin Pavlovskin pääarkkitehdiksi. Hän kutsui arkkitehti Giacomo Quarenghin luomaan uudelleen vuonna 1801 suunnittelemansa viisi pääkerroksen huonetta. Voronihin korjautti osan huoneista, kuten gobeliinihuoneen ja edustusmakuuhuoneen täsmälleen sellaisiksi kuin ne olivat olleet, mutta muihin huoneisiin hän lisäsi Pompejista ja Herculaneumista löydettyjen roomalaisten mallien inspiroiman sisustuksen, roomalaistyyliset lamput, huonekalut, roomalaiset sohvat ja tuolit, jotka valmisti huonekalupuuseppä Heinrich Gambs. vasen|pienoiskuva|200x200px|Kirjasto, Carlo Rossi 1822-1824 Pavlovskin palatsi Andrei Voronihinin lisäsi muodissa olleen ranskalais-egyptiläisen taidetyylin mukaiset mustat patsaat palatsin vestibyyliin tulipalossa tuhoutuneiden Ivan Prokofjevin "12 kuukautta" nimisten friisien tilalle, Maria Fjodorovna suunnitteli itse uudelleen Kreikkalaiset ja Italialaiset salit korvaamalla jalka- ja kattolistat marmoroinnilla ja siirrätti lapis-lazulilla ja jaspiksella koristellut venäläistyyliset takat Paavalin rakennuttamasta Mikaelinlinnasta Pietarista. Voronihinin suunnitteli yhteen siipeen puoliympyränmuotoisen kirjaston ja leskikeisarinnan yksityisasuntoon hän asennutti vuonna 1807 Venäjän ensimmäiset laakalasiset ranskalaiset ovet ja suuret ikkunat Pikku lanterniini nimiseen erkkeriin, jotta kukkatarha näytti olevan osa sisätilaa. Yhdessä Giacomo Quarenghin kanssa he saivat korjaustyöt valmiiksi alle kahdessa vuodessa.
Carlo Rossi suunnitteli Voronihinin puoliympyränmuotoisen kirjaston uudelleen vuosina 1822-1824 tilaksi, jonne mahtui yli 20 000 kirjaa sekä harvinaisten kolikoiden ja perhosten kokoelmat. Hän suunnitteli myös Paavali I:n makuuhuoneen tilalle siniharmaalla seinämarmoroinnilla koristellun roomalaistyylisen muodollisen Nurkkasalongin, jossa Maria Fjodorovna otti vastaan vieraita, kuten Yhdysvaltain ensimmäisen Venäjän suurlähettilään John Quincy Adamsin, sekä Laventelihuoneen, jonka seinät peitettiin marmoria jäljittelevällä violetilla maalauskoristelulla, jotta ne sopivat yhteen sireenien kanssa ikkunoiden ulkopuolella. Nämä huoneet kalustettiin venäläisellä puusta, kuten karjalaisesta koivusta, poppelista ja pähkinäpuusta tehdyillä huonekaluilla.vasen|pienoiskuva|200x200px|Nurkkasalonki, Carlo Rossi 1824 Gonzago galleria pienoiskuva|Vincenzo Brenna 1795-1797 ja Pietro di Gottardo Gonzago 1805-1807, Pavlovskin palatsi, kirjasto-osan korotus Carlo Rossi 1822-1824|200x200px Gonzago galleria Pavlovskin palatsissa on ainutlaatuinen arkkitehtoninen freskokokonaisuus, jonka italialainen koristemaalari, arkkitehti ja taideteoreetikko Pietro di Gottardo Gonzago loi 1800-luvun alussa. Se on ainoa näin laaja ulkotilaan maalattu fresko Pohjois-Euroopassa: 350 neliömetriä seinää ja 200 neliömetriä kattoa. Galleriarakennuksen suunnitteli arkkitehti Vincenzo Brenna vuosina 1795-1797 kesäisin käytettäväksi ulkoilma-ruokasaliksi. Pietro di Gotthardo Gonzago teki freskomaalauksen vuosina 1806-1807.Italian in Pavlovsk An Exhibition November 28 to December 28, 2001, Museums of Russia, Museum News, 2001
Gonzago teki todennäköisesti esipiirustuksen märkärappausmenetelmällä suoraan seinään ja työskenteli sitten vielä kuivumattoman kipsin kanssa rautaoksidipigmenttipohjaisella punaisella maalilla grisailletekniikalla. Kun kipsi oli kuivunut, taiteilija viimeisteli ja mallinsi muodon kalkkimaaleilla. vasen|pienoiskuva|200x200px|Pietro di Gottardo Gonzago 1806-1807, katto 1824, restaurointi 2011