Pekka Ihalmo on helsinkiläinen filosofian tohtoriViikon tiedeuutinen (38/2007): Molekyylitason tutkimus munuaistaudeista. Web Archive 2011. ja yhteiskuntasuhdejohtaja, joka on toiminut aiemmin myös tutkijana Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Hän on julkaissut munuaissairauksien mekanismeihin The MIF receptor CD74 in diabetic podocyte injury ja biologisiin lääkkeisiin liittyviä tieteellisiä artikkeleitaBiosimilaarit mullistavat lääkemarkkinat . Nykyisin hän työskentelee lääketeollisuudessa Biomarkers ― translating opportunities to applications in the clinical setting. Culminatum.fi. Web Archive 2014..
Työura Ihalmo on toiminut pitkään johtajana kansainvälisessä lääketeollisuudessa. Hän on aktiivisesti kirjoittanut ja puhunut terveysalan kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan merkityksestä Suomessa, ja hänen kirjoituksissaan korostuu tarve uudistaa terveysalan kasvustrategioita, vahvistaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristöjä sekä madaltaa esteitä innovatiivisten hoitojen käyttöönotolle julkisessa terveydenhuollossa. Hän on esimerkiksi vaatinut terveysalan kansallisen kasvustrategian päivittämistä, joka tukee kysyntä- ja käyttäjälähtöisiä ratkaisuja ja investointeja vuoteen 2030 asti, ja tuonut esiin, että innovatiivisuus toteutuu vain, jos innovaatiot myös saadaan käyttöön terveydenhuollossa.
Tieteellinen tuotanto Pekka Ihalmo on erikoistunut munuaissairauksien molekylaaritutkimukseen, erityisesti podosyyttien ja glomerulaarisen suodatusesteen mekanismeihin diabeteksessa ja perinnöllisissä nefrooseissa. Hän on osallistunut useisiin tutkimuksiin, joissa on selvitetty slit diaphragm -proteiineja, kuten nrfriiniä ja filtriiniä, sekä niiden geneettisiä variantteja ja vaikutuksia diabeettisen nefropatian kehittymisessä.
Ihalmo on ollut mukana tutkimuksissa, joissa on havaittu muun muassa CD2AP-geenin variaatioiden yhteys loppuvaiheen munuaissairauteen tyypin 1 diabeteksessa, sekä INPPL1-geenin yhteys metaboliseen oireyhtymään miehillä. Hän on tutkinut myös MIF-reseptori CD74:n roolia podosyyttivauriossa diabeettisessa nefropatiassa, sekä ORP3-proteiinin merkitystä solujen kiinnittymisessä ja sytoskeletonin säätelyssä.
Hän on tehnyt laajoja geneettisiä analyyseja slit diaphragm -proteiineihin liittyen, mukaan lukien ACTN4, NPHS2, KIRREL ja LRRC7, arvioiden niiden yhteyttä diabeettiseen nefropatiaan suomalaisessa väestössä. Lisäksi hän on tutkinut filtrinin (NEPH3/KIRREL2) ilmentymistä glomerulaarisissa sairauksissa ja nephrinin antisense-transkription merkitystä geenin ilmentymisen säätelyssä. Hän on myös kuvannut uuden nephrinin kaltaisen proteiinin, filtrinin, rakenteen ja ilmentymisen merkityksen glomerulaarisen suodatusesteen toiminnalle.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset biokemistit Luokka:Syntymävuosi puuttuu Luokka:Elävät henkilöt