Pōmare IV, viralliselta nimeltään ‘Aimata Pōmare IV Vahine-o-Punuatera‘itua, (s. 28. helmikuuta 1813 – 17. syyskuuta 1877) oli Tahitin kuningatar vuosina 1827–1877. Hänet tunnettiin myös nimellä ‘Aimata (), koska Tahitilla oli tapana, että voittoisalle päällikölle tuotiin hävinneiden vihollisten silmät. Silmät voitiin myös syödä.
Varhaiset vaiheet Nuoruudessaan ‘Aimata osoitti merkkejä siitä, ettei ollut halukas harjoittamaan protestanttisuutta, johon tahitilainen eliitti oli hänen isänsä valtakaudella kääntynyt.
Avioliitto ja lapset Ensimmäisen avioliittonsa Pōmare IV solmi joulukuussa 1822 Bora Boran ja Taha‘an tulevan kuninkaan Tapoa II:n kanssa. Pari erosi vuonna 1832, ja Pōmaren mukaan eron syynä oli miehen hedelmättömyys.
Pōmare IV meni uusiin naimisiin 5. joulukuuta 1832 serkkunsa Ari‘ifa‘aiten kanssa. Tästä liitosta syntyi kahdeksan lasta:
nimettömäksi jäänyt poika (1833) Henri Pōmare (1835) Ari‘iaue Pōmare (1838–1856) Pōmare V (1839–1891), Tahitin kuningas Teri‘imaevarua II (1841–1873), Bora Boran kuningatar Tamatoa V (1842–1881), Ra‘iātean ja Taha‘an kuningas Victoria Pōmare (1844–1845) Teriʻitapunui Pōmare (1846–1888) Teri‘itua Tuavira Pōmare (1847–1875) Tevahitua Pōmare (1850)
Tahitin kuningattarena Nuoremman veljensä kuoltua Pōmare julistettiin kuningattareksi 11. tammikuuta 1827.
Pōmare suosi paikallista kulttuuria, etenkin tanssia ja musiikkia, mikä oli länsimaalaisten lähetyssaarnaajien silmissä siveetöntä. Yhdessä vaiheessa nämä jopa väittivät Pōmaren saaneen kupan tällaiseen seksuaalissävytteiseen kulttuuriin osallistumisesta.Schulz (2023): s. 50
Hänen kaudellaan mm. Bora Bora liitettiin osaksi Tahitin kuningaskuntaa. Charles Darwin vieraili Tahitilla Pōmare IV:n vieraana.
Pōmare IV vastusti ranskalaisia, jotka pyrkivät ottamaan vallan Tahitilla. Vihamielisyydet ranskalaisten kanssa saivat alkunsa vuonna 1863, kun Pōmare karkotti kolme ranskalaista, joista kaksi oli katolilaisia pappeja. Tahitin hallitus pyrki myös lähestymään Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka saattaisi tarjota turvaa ranskalaisilta.Stevenson (2014): s. 136–137 Tahitin-Ranskan sodan jälkeen hän joutui hallitsemaan ranskalaisten siirtomaaisäntien alaisuudessa. Tahiti, ja ympäröivät polynesialaiset kuningaskunnat, säilyttivät kuitenkin nimellisesti itsenäisyytensä, koska Ranska ei voinut Britannian painostuksen alla liittää niitä itseensä.
Yksi keino, jolla Pōmare IV yritti taistella ranskalaisia vastaan, oli lapsiensa laittaminen johtaviin asemiin Tahitilla ja muilla Suojanpuoleisilla saarilla: tytär Teri‘imaevarua nousi Bora Boran kuningattareksi ja poika Tamatoa Ra‘iātean ja Taha‘an kuninkaaksi.Stevenson (2014): s. 141
Viimeiset vuodet Pōmare IV kuoli 17. syyskuuta 1877. Hänet on haudattu Aruen kaupungissa sijaitsevaan mausoleumiin. Uudeksi hallitsijaksi nousi hänen poikansa Pōmare V, joka luopui kruunusta 1880. Tämän seurauksena kuningaskunta lakkasi virallisesti olemasta ja se liitettiin osaksi Ranskaa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskan Polynesian historia Luokka:Vuonna 1813 syntyneet Luokka:Vuonna 1877 kuolleet Luokka:Hallitsijat Luokka:Tahitin kuninkaalliset