Pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus) on pohjoisella pallonpuoliskolla kasvava arktisten alueiden pienikokoinen leinikkilaji. Pikkuleinikki on myrkyllinen kasvi.Retkeilykasvio 1998, s. 81.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|180px|Pikkuleinikkikasvusto.
Monivuotinen pikkuleinikki kasvaa 2–10 cm korkeaksi. Varsi on koheneva tai pysty. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Lehtien lapa on tavallisesti 10–15 mm leveä, muodoltaan munuaismainen ja kolmihalkoinen. Keskiliuska on tavallisesti ehyt ja sivuliuskat 2–3-halkoisia. Varsilehdet ovat tavallisesti ruodittomia ja niiden lehtien lapa kolmiliuskainen. Liuskat ovat kapean vastapuikeita ja ehyitä. Kukkaperä on lähes aina ainakin yläosastaan vaaleakarvainen, ja pitenee hedelmävaiheessa. Keltaisessa kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on viisilehtinen, verholehdet ovat harvaan vaaleakarvaisia ja varisevat varhain. Myös terälehtiä on viisi kappaletta. Ne ovat tavallisesti verholehtiä pienempiä, 2–4 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Suomessa pikkuleinikki kukkii heinä-elokuussa. Leveyttään korkeammassa hedelmistössä on noin 1 mm:n pituisia pähkylöitä, joissa on käyrä, alle 0,5 mm pitkä ota.Retkeilykasvio 1998, s. 75, 81.
Suomessa tavattavista leinikkikasveista pikkuleinikki muistuttaa eniten pohjanleinikkiä (R. hyperboreus). Laji voi toisinaan risteytyä toisen arktisen leinikkilajin, lumileinikin (R. nivalis) kanssa.Den virtuella floran: Dvärgranunkel (myös levinneisyyskartat) Viitattu 7.12.2011.
Levinneisyys Pikkuleinikkiä tavataan pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoissa ja arktisilla alueilla. Euroopassa sitä paikoin Alpeilla, Norjan, Ruotsin ja Suomen vuoristo- ja tunturialueilla, Islannissa, Huippuvuorilla sekä Pohjois-Venäjän arktisilla alueilla. Pohjois-Venäjällä levinneisyysalue jatkuu Siperian pohjoisimmissa osissa aina Tyynelle valtamerelle saakka. Itä-Siperiassa lajia tavataan myös etelämpänä. Pohjois-Amerikan puolella pikkuleinikkiä tavataan Alaskassa, Kanadan pohjoisosissa sekä Kalliovuorilla. Laji on levinnyt laajalle myös Grönlannissa.
Suomessa pikkuleinikki on pohjoisimman Lapin kasvi. Sitä kasvaa Enontekiöllä, Muonion ja Kittilän pohjoisosissa sekä harvinaisena Utsjoella. Runsaimmillaan laji on Kilpisjärven alueen suurtuntureilla.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pikkuleinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.12.2011.
Elinympäristö Pikkuleinikki viihtyy lumenviipymäpaikoilla, pahtojen kosteilla penkereillä ja soraikoilla. Suomessa se kasvaa lähinnä yläpaljakan korkeudella, harvoin alempana.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla
Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus) Luontoportti: Pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus) ITIS: Ranunculus pygmaeus United States Department of Agriculture (USDA): Ranunculus pygmaeus
Luokka:Leinikit Luokka:Myrkylliset kasvit