pienoiskuva|A. O. Väisänen fonografeineen vuonna 1913. Armas Otto Abraham (Aapo) Väisänen (9. huhtikuuta 1890 Savonranta – 8. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen etnomusikologi ja musiikkitieteen professori, joka tutki erityisesti suomalais-ugrilaista kansanmusiikkia.Otavan Iso tietosanakirja, osa 10, p. 222. Otava 1967.
Nuoruus ja opinnot A. O. Väisänen syntyi Savonrannan pitäjässä. Hänen musikaalisuutensa huomattiin jo varhain, kun kanttori otti hänet kirkkoon polkemaan urkuja ja johtamaan veisuuta. Kansakoulussa häntä pidettiin lahjakkaana, ja opettajan toivomuksesta hänet lähetettiin Savonlinnan lyseoon. Hän opetteli soittamaan viulua Elsa Collianderin johdolla piispa Otto Immanuel Collianderin pappilassa. Hän alkoi lähetellä pieniä sävelmäkeräelmiä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan. Ylioppilastutkinnon jälkeen Väisänen kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterikoulussa ja soitti alttoviulua sen orkesterissa, nykyisessä Helsingin kaupunginorkesterissa, vuosina 1912–1914; musiikinteoriaa hänelle opettivat Ilmari Krohn ja Armas Launis. Väisänen kiinnostui kuitenkin jo nuorena kansanmusiikin tutkimisesta ja teki lukuisia keräysmatkoja suomalais-ugrilaisten kansojen keskuuteen vuosina 1912–1946, muun muassa Aunukseen, Viroon, Vepsään, Inkerinmaalle, Mordvaan, Petsamoon ja Ruotsin Lappiin. Yliopistossa hän opiskeli musiikkitiedettä ja venäjän kieltä, julkaisi useita tutkimuksia ja sävelmäkokoelmia ja väitteli tohtoriksi vuonna 1939 aiheenaan obinugrilaiset kansansävelmät.
Väisänen oli Viron ystävä. Esimerkiksi Viron vapaussodan syttyessä hän matkusti Viroon mukanaan Lauri Kettusen ja Toivo Kaukorannan laatima viesti, ”Tervehdys Viron kansalle”, ja lupaus, että Suomi auttaa Viroa taistelussa Neuvosto-Venäjää vastaan.
Väisänen äänitti ja valokuvasi matkoillaan. Hänen ottamia kuviaan on Museoviraston kokoelmissa.
Ura pienoiskuva|Äänimerkkilaite. Kuva: Ylen arkisto. Väisänen hoiti Helsingin yliopistossa musiikkitieteen dosentuuria vuosina 1940–1956 ja professuuria vuosina 1956–1959. Hän hoiti luottamustehtäviä muun muassa Kalevalaseurassa (puheenjohtaja vuosina 1942–1962) ja Suomen musiikkitieteellisessä seurassa (puheenjohtaja vuosina 1951–1965).
Väisänen loi Yleisradion väliaikamerkin.
Julkaisuja Suomen kansan sävelmien keräys (1917) Untersuchungen über die Ob-ugrischen Melodien (1939) Kalevalanmitallisten runojen esittämistavat (1948) Hiljainen haltioituminen: A. O. Väisäsen tutkielmia kansanmusiikista (1990)
Lähteet
Kirjallisuutta
Leisiö, Timo: Setumaalta Harjumaalle: A. O. Väisäsen tutkimusmatka Viroon vuonna 1913. Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu, 16. . Tampere: Tampereen yliopisto, 1992. Piela, Ulla – Knuuttila, Seppo – Blomster, Risto (toim.): Taide, tiede, tulkinta: Kirjoituksia A. O. Väisäsestä. Kalevalaseuran vuosikirja, 90. . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011.
Aiheesta muualla A.O.Väisänen. Geneanet.org. Armas Otto Väisänen. Etno.net.
A. O. Väisäsen lehtiartikkeleita: Kolttia kokemassa. I, Helsingin Sanomat, 18.8.1926, nro 221, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kolttia kokemassa. II, Helsingin Sanomat, 19.8.1926, nro 222, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kolttia kokemassa. III, Helsingin Sanomat, 23.8.1926, nro 226, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kolttia kokemassa. IV, Helsingin Sanomat, 29.8.1926, nro 232, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kalevalainen sävelmä Yleisradion taukomerkkinä, Suomen Kuvalehti, 23.2.1935, nro 8, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset musiikkitieteilijät Luokka:Suomalaiset tutkimusmatkailijat Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet