Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva rikos, jossa rikoksentekijä esittää toisen henkilön kunniaa loukkaavia, yleensä paikkaansapitämättömiä väitteitä.
Kunnianloukkaus Ruotsissa Ruotsissa kunnianloukkausta vastaava rikos (förtal) löytyy rikoskaaren 5 luvusta. Kiellettyä on, jos mainitsee toisen henkilön olevan rikollinen tai muuten elämäntavoiltaan moitittava taikka esittää tiedon, joka on omiaan kohdistamaan tähän muiden halveksuntaa. Jos lausunto tai halventava käytös on omiaan loukkaamaan uhrin itsetuntoa tai ylpeyttä, voidaan tuomita rikosnimikkeellä förolämpning. Ruotsin oikeuskäytännössä sillä ei ole merkitystä, onko kunniaa loukkaava väite totta vai ei.
Kunnianloukkaus Suomessa Kunnianloukkaukseen syyllistyy Suomen rikoslain mukaan se, joka "esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa" tai muuten halventaa toista.
Vanhassa vuoden 1889 rikoslaissa erotettiin toisistaan törkeämpi "herjaus", joka merkitsi paikkansapitämättömän tiedon tai vihjauksen levittämistä toisesta siten, että se voi "saattaa hänet halveksimisen alaiseksi tahi haitata hänen elinkeinoansa tai menestystään", ja toisaalta lievempi "solvaus", joka merkitsi toisen loukkaamista muulla tavalla. Rikoslakia yksinkertaistettiin vuonna 1999 siten, että nämä nimikkeet yhdistettiin "kunnianloukkaukseksi".
Kunnianloukkauksesta on erotettava Suomessa erikseen rangaistavaksi säädetty yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, joka merkitsee paikkansapitävän tiedon levittämistä toista loukkaavalla tavalla.
Kunnianloukkauksen täyttymistä arvioitaessa ydinkysymys on usein se, onko väite tai vihjaus ollut totta vai onko se virheellinen. Lähtökohtaisesti oikean tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus.
Oikeushenkilöllä ei ole sellaista kunniaa, jota voitaisiin loukata. Kunnianloukkaus saattaa kohdistua oikeushenkilön parissa työskenteleviin ihmisiin tai johonkin rajattuun henkilöpiiriin tai sen osaan.
Kunnianloukkauksia on perinteisesti pidetty vähäpätöisinä rikoksina. Kun sensaatioita tavoitteleva lehdistö nousi Suomessa 1970-luvun alussa merkittäväksi, käsiteltiin myös kunnianloukkausjuttuja, joissa rangaistuksena saattoi olla ehdollinen vankeus. Tämän hetken tietoliikenneoloissa nämä säännökset ovat hyvinkin keskeisiä; henkilön kunniaa voidaan loukata myös esimerkiksi sähköpostissa, tekstiviestissä, verkkosivuilla, keskustelupalstoilla tai blogissa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takaamaa sananvapautta ei ole oikeus käyttää totuudenvastaisten tai perustelemattomien väitteiden julkistamiseen luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Tietoa ei saa julkaista vahingoittamistarkoituksessa. Sananvapautta voidaan rajoittaa, mikäli menettelyllä turvataan muiden ihmisten tärkeämpien perusoikeuksien toteutuminen.
Tältä osin kunnianloukkaus poikkeaa oleellisesti yksityiselämän loukkaamisesta; jälkimmäisenä voidaan pitää myös paikkansapitävän tiedon levittämistä.
Kunnianloukkaus rikoslaissa Suomen rikoslaissa (39/1889) kunnianloukkaus on asianomistajarikos eli syyte nostetaan pääasiassa vain, mikäli kunnianloukkauksen uhri sitä vaatii. Rikokselle on tavallinen ja törkeä tekomuoto:
Törkeästä kunnianloukkauksesta laki sanoo:
Kuolleen osalta oli aikaisemmin voimassa 20 vuoden suoja-aika. Nykyään vainajan muiston suojalla ei ole määräaikaa, mutta mitä pidempään kuolemasta on kulunut, sitä heikompi suoja on.
Rikoslain 24 luvun yksityiskohtaisesta perustelusta:
Yleisyys Vain 11 % kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista päätyi syytteeseen vuonna 2013.Yle: "Kunnianloukkausjutut eivät etene alkua pidemmälle" Julkaistu: 18.3.2014 Viitattu: 9.4.2014 Rikosilmoituksia kunnianloukkauksista vuonna 2013 tehtiin 1 463 kappaletta. Niistä vain 146 johti syytteeseen. Tapauksista 56 oli törkeitä kunnianloukkauksia. Niistäkin vain joka viides johti syytteeseen ja sama määrä syytteistä luopumiseen.
Yleisin esitutkinnan rajoittamisen syy oli teon arvioiminen laadultaan vähäiseksi. Lähes puolet esitutkinnan keskeyttämisistä vuonna 2013 perusteltiin tällä niin sanotulla "seuraamusluonteisella rajoittamisella". Syyttäjille tuli vuonna 2006 mahdollisuus rajoittaa esitutkintaa, jos rikoksen selvittäminen kävisi liian kalliiksi suhteessa seuraamuksiin. Tätä oikeutta on käytetty kunnianloukkausjutuissa, mikä rajoittaa niiden etenemistä syytteeseen.Iltalehti.fi: "AL: Yhä harvempi epäilty kunnianloukkaus johtaa syytteeseen" Julkaistu: 26.2.2014 Viitattu: 8.4.2014 Tämä niin sanottu "kustannusperuste" vastasi 10 prosenttia epäilyjen hylkäämisistä.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on ehdottanut kunnianloukkauksen osittaista dekriminalisointia, koska lievät kunnianloukkausjutut kuormittavat liiaksi poliisia ja oikeuslaitosta, ja vain noin kymmenen prosenttia kaikista ilmoitetuista tapauksista johtaa tuomioon. Lievien tapausten käsittelemiseksi Nissinen toivoo Suomeen Yhdysvaltain kaltaista sovittelumenettelyä.
Rajanvetoa eri tapauksissa
Yle on uutisessaan vuodelta 2014 esittänyt kolme tapausta, joissa esitutkinta kunnianloukkauksesta on eri syistä lopetettu:
Yhteisöpalvelu Ask.fm:ssä oli kirjoitettu 12-vuotiaasta tytöstä "arvostellen ulkonäköä, nimitelty halventavasti tyhmäksi ja huoraamiseen viittaavasti". Esitutkinta oli lopetettu, sillä pidettiin todennäköisenä, että näyttöä tekijästä ei saada. Verkkoyhteisö Suomi24:ssä henkilö oli kertonut ottaneensa tatuoinnin, johon hän ei ollut tyytyväinen. Henkilö oli nimimerkin takaa kritisoinut tatuoinnin tekijää Suomi24:n keskustelupalstalla ja kehottanut boikotoimaan tatuoijaa. Tatuoija teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Esitutkinta lopetettiin, sillä tekoa pidettiin vähäisenä. Henkilö oli tehnyt rikosilmoituksen, jonka mukaan häntä oli haukuttu Facebookissa ja suusanallisesti pedofiiliksi. Hän ei ollut kuitenkaan toimittanut viestejä nähtäväksi, joten näytön puuttuessa sana vastaan sana -tilanteessa esitutkinta oli lopetettu.
Professori Martin Scheinin teki poliisille helmikuussa 2019 tutkintapyynnön sen selvittämiseksi, oliko silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö syyllistynyt kunnianloukkaukseen nimittäessään Scheininiä ja professori Juha Lavapuroa ”perustuslakitalibaneiksi”. Esitutkintaa ei kuitenkaan käynnistetty, koska poliisin mukaan kyse oli ministerivastuulain piiriin kuuluvasta asiasta.
Riittämättömät todisteet syytökselle Toimittaja Aarno Laitinen sai vuonna 2003 kunnianloukkaussyytteen kirjoittamastaan pakinasta, joka oli julkaistu Iltalehdessä marraskuussa 2000 otsikolla "Ilmiantajien paratiisi". Taustalla oli ollut epäilty tietovuoto Patentti- ja rekisterihallituksessa, ja kirjoituksessaan Laitinen oli väittänyt tapausta tutkineen verotarkastajan antaneen salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille ja siten syyllistyneen virkamiehen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Vuonna 2005 antamassaan tuomiossa Turun hovioikeus katsoi, ettei Laitisella ollut ollut riittävää näyttöä väitteelleen kantajan syyllistymisestä rikokseen, minkä lisäksi Laitinen oli esittänyt kantajasta ja tämän poliittisesta toiminnasta eräässä puolueessa loukkaavia väitteitä tavalla, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan kantajalle vakavaa haittaa ja yleistä halveksuntaa. Hovioikeus piti kunnianloukkausta törkeänä, koska teko oli tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja kantaja oli ollut tekstin perusteella tunnistettavissa. Oikeus tuomitsi Laitisen 2 780 euron sakkoihin sekä Laitisen ja Iltalehden julkaisijan Alma Median maksamaan kantajalle yhteisvastuullisesti 7 500 euron korvaukset henkisistä kärsimyksistä. Korkein oikeus ei pitänyt elokuussa 2006 antamassaan päätöksessä kunnianloukkausta törkeänä ja alensi korvaussumman käräjäoikeuden langettamaan 3 500 euroon.
Perätön uutinen raiskauksesta Suomen Kuvalehti julkaisi 10. toukokuuta 2001 nettisivullaan ja seuraavana päivänä paperilehdessä artikkelin pesäpallojoukkue Kiteen Pallon mestaruusjuhlissa Kiteen kansanopistossa edellisvuonna tapahtuneesta raiskauksesta. Artikkelin mukaan eräs Kiteen Pallon pelaaja olisi raiskannut kansanopistossa opiskelleen naisen, ja muut paikalla olleet pelaajat olisivat pitäneet naisesta kiinni ja seuranneet tapahtumaa. Pelaajat kiistivät jyrkästi tapahtuneen, ja Keskusrikospoliisi vapautti suorittamiensa tutkimusten jälkeen kaikki osalliset rikosepäilyistä. Nainen kertoi poliisille tulleensa raiskatuksi, mutta ei esittänyt rangaistusvaatimusta eikä pyytänyt syytteen nostamista. Valtakunnansyyttäjänviraston ylitarkastaja Heikki Wendorf nosti 30. lokakuuta 2002 syytteet Suomen Kuvalehden päätoimittajaa Tapani Ruokasta ja artikkelin kirjoittanutta toimittajaa vastaan törkeästä kunnianloukkauksesta sekä tietolähteenä ollutta Kiteen kansanopistossa työskennellyttä miestä vastaan perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta. Espoon käräjäoikeus tuomitsi Ruokasen ja jutun kirjoittaneen toimittajan kummankin 60 päiväsakkoon, mistä Ruokaselle kertyi maksettavaa noin 3 500 euroa ja toimittajalle vajaat 2 000 euroa. Uutislähteenä olleen miehen rangaistus oli 30 päiväsakkoa eli 780 euroa. Oikeuden mukaan Ruokanen ja toimittaja eivät olleet riittävästi varmistaneet raiskausuutisen paikkansapitävyyttä. Lisäksi tuomitut ja Yhtyneet Kuvalehdet tuomittiin yhteisvastuullisesti 59 000 euron korvauksiin epäiltyinä olleille Kiteen Pallon pelaajille. Helsingin hovioikeus piti lokakuussa 2005 käräjäoikeuden langettamat tuomiot voimassa, eikä Korkein oikeus myöntänyt jutussa valituslupaa.
Epätarkka uutinen henkirikoksesta Vuonna 2006 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Ilta-Sanomien uutispäätoimittajan Hannu Savolan ja lehdessä työskennelleen toimittajan kummankin 30 päiväsakkoon oikeustieteen tohtori Kari Uotin kunnian loukkaamisesta sekä 2 000 euron korvauksiin Uotille. Jutun taustalla oli Ilta-Sanomissa heinäkuussa 2004 julkaistu, eräästä henkirikoksesta kertonut uutinen, jossa oli mainittu Uoti. Rikoksen uhrilla oli ollut yhteyksiä Uotiin. Oikeuden mukaan uutisen asiatiedot olivat sinänsä pitäneet paikkansa, mutta otsikosta, tekstistä ja kuvasta saattoi saada sen virheellisen käsityksen, että Uotilla olisi ollut tekemistä henkirikoksen kanssa. Helsingin hovioikeus piti marraskuussa 2007 antamallaan päätöksellä voimassa käräjäoikeuden tuomion, mutta ei tiennyt Savolan kuolleen yli puoli vuotta aiemmin helmikuussa 2007. Savolan kuoleman vuoksi hänelle langetettu sakkorangaistus raukesi, ja hänelle määrätyt korvaukset jäivät hänen kuolinpesänsä maksettaviksi. Korkein oikeus ei myöntänyt jutussa valituslupaa, joten hovioikeuden antama tuomio jäi pysyväksi.
Video opettajan laulusta 15-vuotias koulupoika, joka laittoi videon opettajansa laulamisesta koulun vappujuhlassa YouTube-sivustolle otsikolla "Karaoke of the mental hospital" ja nimeten opettajan, tuomittiin vuonna 2007 kunnianloukkauksesta 90 euron sakkoihin, 800 euron korvauksiin sekä maksamaan opettajan oikeudenkäyntikuluja 2 000 euron arvosta. Pojan vanhempien mukaan opettajaan oli yritetty ottaa yhteyttä asian sovittamiseksi, mutta tämä oli vältellyt kontakteja. Opettaja puolestaan kertoi joutuneensa turvautumaan lääkärin hoitoon kokemansa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. Tapaus oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa ja sen odotettiin linjaavan tulevia tapauksia.
Korruptiosta vihjaava otsikko Helsingin Sanomien toimittaja sai vuonna 2008 Helsingin käräjäoikeudessa sakkoja törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio tuli uutisjutun otsikosta, jossa Espoon kaupungin väitettiin valheellisesti tilanneen konsulttityön entiseltä liikuntajohtajaltaan. Oikeudessa ei selvinnyt, kuka virheellisen otsikon kirjoitti. Sakkotuomion sai ulosmenevistä jutuista vastuussa ollut toimittaja. Uutisen kirjoittajan syytteet oikeus hylkäsi.
Julkinen vihjailu mielenterveydestä