Iturikko (Micranthes foliolosa) on arktisten alueiden hento, monivuotinen rikkokasvi.
Ulkonäkö ja koko Iturikon vana kasvaa 5–15 senttimetriä korkeaksi. Ruusukelehdet ovat vastapuikeita, kärjestä hampaisia ja laidoilta karvaisia. Varren latvassa on kukkia 0–2 kappaletta, alempien kukkien tilalla on punertavia itusilmuja. Kaksineuvoisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Valkoinen teriö on kaksikertaa verhiön pituinen. Heteitä on kymmenen kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Iturikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.Retkeilykasvio 1998, s. 226–227.
Levinneisyys Iturikkoa kasvaa Euroopassa ainoastaan Islannissa, Huippuvuorilla, Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, sekä Pohjois-Venäjän arktisilla alueilla. Aasian puolella levinneisyysalue jatkuu Pohjois-Siperiassa läpi mantereen. Muutamin paikoin lajia kasvaa myös Etelä-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa iturikko on levinnyt Pohjois-Alaskaan ja -Kanadaan. Muutamia erillisiä esiintymiä on myös muualla mantereella. Lajia kasvaa myös laajalti Grönlannissa. Suomessa iturikkoa tavataan nykyään ainoastaan Enontekiön suurtuntureilla.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Iturikon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.1.2012. Lajin aikaisemmat esiintymät muualta Pohjois-Lapista ovat hävinneet.Retkeilykasvio 1998, s. 227.
Elinympäristö Iturikolle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tunturikankaiden soraiset lumenviipymäpaikat, vuotomaat ja puronvarret. Joskus lajia tavataan myös kallionpengermillä. Laji on kalkinsuosija.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Micranthes foliolosa – iturikko Kasviatlas 2020: Iturikon (Micranthes foliolosa) levinneisyys Suomessa.
Luokka:Vanarikot