Avoin verkkokurssi () tai massiivinen avoin verkkokurssi ( eli MOOC) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, johon pääsääntöisesti kaikilla on avoin pääsy.Kaplan Andreas M., Haenlein Michael (2016) Higher education and the digital revolution: About MOOCs, SPOCs, social media, and the Cookie Monster, Business Horizons, Volume 59. Avoimilla verkkokursseilla käytettävä oppimateriaali on avointa oppimateriaalia. Suurimmat järjestäjät ovat Coursera, edX ja Udacity. Suomessa avoimia verkkokursseja järjestää esimerkiksi Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto.
Ensimmäiset avoimet verkkokurssit syntyivät 1990-luvun loppupuolella. Avoimien verkkokurssien tavoitteita ja tarkoituksia on arvioitu paljon viime vuosina. Osa näkee avointen verkkokurssien kapasiteetin lupauksena koulutuksen mahdollisuudesta kaikille, osa taas ennustaa avoimien verkkokurssien tulevaisuudessa syrjäyttävän perinteiset yliopistot. Erona niin sanotulle perinteiselle akateemiselle väylälle on ainakin kontrollin siirtyminen ja koulutuksellinen vapaus. Yliopisto-opetuksessa kontrolli on yleensä ollut opettajalla, kun taas avoimissa verkkokursseissa vastuu siirtyy opiskelijalle. Esimerkiksi avoimissa verkkokursseissa opettaja usein nähdään enemmän fasilitaattorina, joka edesauttaa opiskelijoita saavuttamaan päämääränsä. Myös koulutuksellinen vapaus on suuri verrattuna perinteiseen opetukseen, sillä avoimet verkkokurssit eivät ole sidottuja mihinkään olemassa olevaan koulutusjärjestelmään tai -rakenteeseen.
Avoimia verkkokursseja on erityyppisiä. Näiden alkuvaiheista voi löytää kahta eri päätyyppiä: xMOOC ja cMOOC. Molemmille on yhteistä avoimuus ja suuret osallistujamäärät.
xMOOCit ovat luennoitsijakeskeisiä – kuuluisa puhuja houkuttelee osallistujia. xMOOCit sisältävät lyhyitä videoita, joita opiskelijat seuraavat itsenäisesti. Videoista opiskelijat tekevät monivalintakysymyksistä koostuvia tehtäviä ja tenttejä, jotka tarkastetaan automaattisesti.
cMOOCit ovat toiminnan yhteisöllisyyttä korostavia: myös tässä mallissa käytetään videopohjaisia luentoja ja tehtäviä, mutta näiden lisäksi opiskelijoiden oletetaan joko itsenäisesti tai osaksi suoritusta muodostavan erilaisia sosiaalisia ryhmiä, kuten Facebook-ryhmiä, blogeja tai virtuaalisia tapaamisia. Näissä ryhmissä on tarkoitus keskustella kurssiin liittyvistä asioista, opiskella, auttaa muita opiskelijoita kurssin suorittamisessa sekä antaa palautetta toisille harjoituksista.
Lisäksi on perustettu erilaisia ongelmakeskeisiä #etMOOCeja sekä tavoitteellisia, projektimaisia ccMOOCeja. Näissä kurssit perustuvat jonkun käytännönläheisen ongelman käsittelyyn tai yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Kurssin aiheeksi valittua aihetta käsitellään koko kurssin voimin, ja kurssilla opettajan rooliksi jää ohjata kurssin yhteistä prosessia mahdollisilla tehtävänannoilla ja lisätietoa vaativien osien taustoittamisella luennoin. Tästä syntyvä tieto on kaikkien kurssin jäsenten vapaassa käytössä, mikä onkin herättänyt kysymyksiä sen lopullisesta omistussuhteesta.
Vielä näiden lisäksi on olemassa erilaisia MOOC-variaatioita, jotka palvelevat omaa tarkoitustaan. Näitä ovat muun muassa mOOC eli Micro Open Online Course, joka painottaa pienuuttaan ja sen mahdollisuutta tehokkaampaan opiskelijan ohjaukseen. SPOC eli Small Private Online Course on pieni suljetun piirin oma kurssi. DOCC eli Distributed Online Collaborative Course taas on useamman eri yliopiston tai toimijan yhteisesti toteuttama verkkokurssi.
Tarjonta Suomessa ja ulkomailla Avointen verkkokurssien tarjonta kasvaa jatkuvasti. Maailmanlaajuisesti suuria avointen verkkokurssien tarjoajia ovat Coursera, edX ja Udacity, joiden lisäksi kursseja tarjoavat useat pienemmän toimijat. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos tarjosi ensimmäisen ohjelmoinnin avoimen verkkokurssin tammikuussa 2012..
Coursera
Coursera on amerikkalainen, vuonna 2012 perustettu kaupallinen avointen verkkokurssien tarjoaja, jonka perustajia ovat Stanfordin yliopiston tietotekniikan professorit Daphne Koller ja Andrew Ng. Kolme ensimmäistä Courseran tarjoamaa kurssia keräsivät kukin yli 100 000 osallistujaa, ja Courseralla onkin tällä hetkellä maailmanlaajuisesti noin 6,5 miljoonaa käyttäjää. Kursseja tarjotaan 12 kielellä Web-, iOS- ja Android-pohjaisina. Vuonna 2012 Coursera tarjosi kursseja Stanfordin, Princetonin, Michiganin sekä Pennsylvanian yliopistoista, mutta on tällä hetkellä laajentanut valikoimaansa, ja partneriyliopistoja onkin jo 108. Kurssit vastaavat sisällöiltään yliopistojen omia kursseja, mutta muun muassa niiden esitysmuotoja on muokattu digitaaliseen ympäristöön soveltuviksi.
Kurssien opetus tapahtuu opettajien etukäteen kokoamien videopätkien kautta. Pätkiin on yhdistetty lyhyitä kysymyksiä, joihin vastaamalla opiskelija pääsee siirtymään videolla eteenpäin. Kurssin arvostelu toteutetaan kaksijakoisesti: monivalintatehtävät tarkastaa tietokone ja muut kurssin opiskelijat arvostelevat pidemmät tehtävät. Jokainen opiskelija saa arvosanan viideltä muulta kurssilaiselta ja arvostelee viiden muun opiskelijan tuotokset. Kurssin suorittamisesta opiskelija saa diplomin. Jotkin yliopistot (esimerkiksi Tampereen yliopisto) saattavat hyväksyttää tietyn määrän Courseran kursseja opinto-ohjelmiinsa. Coursera perustettiin Piilaakson riskipääomasijoittajien turvin. Nykyään palvelulla on 8 sijoittajaa, muun muassa Maailmanpankki. Sijoitusten lisäksi Coursera mahdollistaa toimintansa rahallisesti kahdella tavalla. Osa kurssisuorituksista oikeuttaa opiskelijan maksulliseen verifioituun diplomiin, joka vahvistaa, että opiskelija on suorittanut muilta osin ilmaisen Coursera-kurssin. Tämän lisäksi Coursera pyrkii luomaan yhteyksiä yritysten ja huippuopiskelijoidensa välille. Tästä yritykset maksavat Courseralle kiinteitä palkkioita.
edX Vuonna 2012 MIT-yliopisto aloitti oman avointen verkkokurssien projektinsa. Harvardin yliopiston liittyessä siihen syntyi edX. Fyysisesti edX sijaitsee Cambridgessa, Massachusettsin osavaltiossa. edX ei ole kaupallinen konsortio, vaan listaa periaatteikseen ei-kaupallisuuden, avoimen lähdekoodin alustan, yhteistyön ja taloudellisen kestävyyden. Kursseja on tarjolla useista yliopistoista, perustajajäsenten lisäksi yhteensä yli kolmestakymmenestä yliopistosta (3.3.2014), ja aiheita on runsaasti erilaisia, myös ei-teknisiltä aloilta. Ensimmäinen järjestetty kurssi oli ”Circuits and Electronics” (6.002x) maaliskuussa 2012, ja sille rekisteröityi yli 155 000 opiskelijaa 162 maasta. edXin erikoisuus on siinä, että se ei vain tarjoa tunnettujen yliopistojen kursseja verkossa, vaan tarjoaa OpenEdX-alustansa lähdekoodin vapaasti saataville, jolloin kuka tahansa voi luoda omia avoimia verkkokurssejaan käyttäen alustaa. OpenEdXin mooc.org-alusta on luotu yhteistyössä Googlen kanssa ja se on avattu syyskuussa 2013. OpenEdX ei pyydä yliopiston sitoutumista, vaan kursseja voivat tarjota vaikka vain laitokset ja oppiaineet.
Kurssit edX:ssä muistuttavat muiden järjestäjien kursseja videoluentoineen, keskustelupalstoineen, wikipohjaisine yhteistyösivuineen ja muun verkkomateriaalin osalta. Esitietovaatimukset tulee selvittää ennen kurssille osallistumista. Muuten kursseille voi rekisteröityä kuka tahansa. Ensin etsitään kurssi hakemistosta ja varmistetaan, että esitietovaatimukset täyttyvät. Sitten rekisteröidytään luomalla edX-tili, jonka jälkeen kurssille voi osallistua. Kursseilta voi saada kolmenlaisia todistuksia: Honor Code Certificates of Achievement, Verified Certificates of Achievement ja XSeries Certificates of Achievement. Honor code certificates on saatavissa kaikille kursseille, eikä se vahvista käyttäjän identiteettiä. Verified certificate on mahdollista saada vain joillakin kursseilla ja siinä tarkastetaan henkilöllisyys valokuvan ja edX:n oman ID-tunnuksen avulla. XSeries-todistuksen voi saada tietyistä opintokokonaisuuksista.
Udacity Udacity on yhdysvaltalainen, Stanfordin yliopistosta lähtöisin oleva, kaupallinen avointen verkkokurssien tarjoaja. Udacityn perustivat kolmikko Sebastian Thrun, David Stavens ja Mike Sokolsky tammikuussa 2012. Valmistellessaan kurssia tekoälystä Thrun koki, että hänen täytyy viedä kurssi nettiin, jotta suurempi yleisö pääsee osallistumaan sille. Tälle ensimmäiselle verkkokurssille rekisteröityi 160 000 ihmistä 195 eri maasta. Tällä hetkellä (9.3.2014) Udacity tarjoaa 12 täyttä kurssia ja 24 ilmaista kurssimateriaalia.
Thrun alkoi kehittää verkkokursseja kollegoidensa ja opetuksen ammattilaisten kanssa tavoitteenaan saada pedagogiikka mahdollisimman tehokkaaksi. Kurssit Udacityssa suunnitellaan ja toteutetaan joko yrityksen sisäisesti tai yhteistyössä muiden yritysten kuten Googlen tai Microsoftin kanssa. He etsivät kursseilleen taitavia opettajia, joita opiskelijat jaksavat seurata. Akateeminen pätevyys ei takaa sitä, että henkilö osaisi opettaa asiastaan hyvin. Udacityn kursseilla korostuu opetuksen ja käytännön ongelmien yhteys ja opetus on muodostettu projektimaiseksi ongelmanratkaisuksi. Kursseihin kuuluu videoluentojen lisäksi kenttätöitä, arjen ongelmia ja käytännöntilanteissa oppimista.
Udacity tarjoaa ilmaisia kurssimateriaaleja sekä maksullisia täysiä kursseja. Opiskelija voi suorittaa kurssinsa Udacityssä oman aikataulunsa mukaan, koska kursseilla ei ole suorituksille määräaikoja. Ilmaisiin kurssimateriaaleihin sisältyy videoluentoja, informaatioita sekä automaattisesti tarkastettuja tehtäviä. Täysillä kursseilla opiskelijat saavat näiden lisäksi neuvoja projektisuunnitelmiin sekä palautetta suorituksistaan. Opiskelijat saavat henkilökohtaisen valmentajan, joka vastailee kysymyksiin ja antaa tukea kurssin aikana. Kaikkien täysin kurssien lopussa on loppuprojekti tai loppukoe. Lopuksi on päättöhaastattelu, jonka avulla Udacity varmistaa opiskelijan henkilöllisyyden ja myöntää Verified certificaten. Täysistä kursseistaan Udacity veloittaa kuukausimaksulla.
Tietojenkäsittelytieteen opintoihin avointen verkkokurssien avulla Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos tarjoaa avoimia verkkokursseja menestyksekkäästi suorittaneille mahdollisuuden hakeutua opiskelemaan Helsingin yliopistoon tietojenkäsittelytiede pääaineena. Opiskelijat, jotka osallistuvat aktiivisesti MOOC-kursseille ja suorittavat ne menestyksekkäästi, saavat kutsun haastatteluun ja näyttökokeeseen. Sen perusteella on mahdollista saada opinto-oikeus erilliskiintiön kautta tietojenkäsittelytieteen luonnontieteen kandidaatin (LuK) sekä filosofian maisterin (FM) tutkintoihin.
Toki tietojenkäsittelytieteen opintoihin voi erilliskiintiöiden ohella hakea myös yhteisvalinnan kautta. Vuonna 2013 tietojenkäsittelytieteeseen oli päävalinnassa hakijoita 793, joista kokeeseen osallistui 402 ja hyväksyttyjä oli 222.
Historia Avoimet verkkokurssit ovat nykyajan toteutustapa avoimelle opetukselle. Avoimella opetuksella on pitkä historia, joka ulottuu 1900-luvun alkupuolelle saakka. Monet amerikkalaiset yliopistot ovat tarjonneet opetustaan radion välityksellä ja ennen tätä myös kirjekursseina. Nykyaikaisemmassa muodossa avointen joukkokurssien historian nähdään ulottuvan 2000-luvun alkuun, jolloin MIT järjesti ensimmäisen kaikille avoimen verkkokurssin. Alkuaikoina opetus painottui teknisiin aloihin. Sama painotus näkyy avoimissa verkkokurseissa edelleen.