Pohjankorokoi eli aihkikoi (Elatobia montelliella) on aitokoihin kuuluva perhoslaji. Suomen lajiston kansallisissa uhanalaisarvioinneissa 2000 ja 2010 se on luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi (DD).Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.http://www.faunatica.fi/dokumentit/Raportti%20Lappi%2002.pdf
Koko ja ulkonäkö Pohjankorokoi on harmaa pikkuperhonen. Etusiivet ovat harmaat rusehtavalla sävyllä ja niissä on harvakseltaan vaaleita suomuja. Sitä ei ole mahdollista erottaa ulkonäön perusteella korokoista (Elatobia fuliginosella), mutta koiraan genitaalit ovat tunnusomaiset. Naarasta ei tunneta. Perhosen siipiväli on 13 mm.Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. s. 458
Levinneisyys ja lentoaika Pohjankorokoin kuvasi tieteelle ensimmäisen kerran Max von Schantz vuonna 1951 koirasyksilöstä, joka löytyi Muoniosta 30. kesäkuuta 1948.http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/perhoset/1.htm Laji tunnetaan toistaiseksi ainoastaan tästä yhdestä preparoidusta yksilöstä (holotyyppi).
Elinympäristö ja elintavat Lajin elintavoista ei tiedetä mitään. Se elänee samaan tapaan männyllä kuin korokoi.
Perhonen on nimetty suomalaisen hyönteistieteilijä Justus Elias Montellin mukaan.
Katso myös Pelecystola fraudulentella – 1800-luvulla Keski-Euroopasta kuvattu perhonen, joka yllättäen löytyi Ruotsista vuonna 2007.
Lähteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Pohjankorokoi (aihkikoi) – Elatobia montelliella
Luokka:Aitokoit