Espanjalainen arkkitehtuuri

pienoiskuva|Santa María del Naranco Iberian niemimaan sijainti Euroopan lounaiskulmassa teki siitä kulttuurien kohtauspaikan etelän ja pohjoisen välillä, minkä vuoksi se oli laajasti osallisena maailman taiteen ja arkkitehtuurin kehittymisessä. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat perustan Hispanian sivilisaation ensimmäiselle vuosituhannelle. Roomalaiset huvilat, akveduktit, riemukaaret ja circusareenat olivat merkkejä roomalaisesta kulttuurista. Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa ja kehittivät varhaista kristillistä basilika-arkkitehtuuria.Barral i Altet, s. 7

Maurit valtasivat Iberian niemimaan vuonna 711 Asturiaa lukuun ottamatta. Valloittajat eivät sulautuneet visigoottien tapaan alkuperäiseen väestöön, vaan islamilaiseksi muuttunut Espanja eli al-Andalus pysyi etnisten ja uskonnollisten ryhmien taistelukenttänä koko sen olemassaolon ajan. Kalifaatin aikana Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Mozarabeiksi kutsutut kristityt omaksuivat vaikutteita arabikulttuurista, mikä näkyy myös heidän rakentamissaan kirkoissa. Pohjoisen kristittyjen valtioiden ja arabien väliset sodat olivat jatkuvia ja johtivat vähitellen Espanjan takaisinvalloitukseen (reconquista). Islamilainen kausi kesti 1200-luvun alkuun lukuun ottamatta Granadan emiraattia, joka jatkoi olemassaoloaan Kastilialle veroa maksavana vasallivaltiona vielä 300 vuotta. Kun muslimit jäivät asumaan valloitetuille alueille, syntyi vuorovaikutuksesta mudéjar-tyyli.

Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Alussa se sai muotonsa luostarien rakentajien yksinkertaisena arkkitehtuurina, joka oli samankaltaista Etelä-Euroopassa Lombardiasta Navarraan. Lisääntynyt pyhiinvaeltaminen Santiago de Compostelan katedraaliin johti vuorovaikutukseen muun Euroopan, erityisesti Ranskan kanssa. Espanjalaista gotiikkaa edustavat Toledon, Burgosin ja Leónin katedraalit, joiden siro arkkitehtuuri on samantapaista kuin Pohjois-Ranskassa, kun taas välimeren seudun katedraaleille on ominaista leveä yksilaivaisuus ja tilallinen yhtenäisyys.Barral i Altet, s. 8 Kaarle V:n valtakaudella 1500-luvun lopussa ilmestyi barokki, jonka huipentuma on vuonna 1738 rakennettu Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu. Espanjalainen barokki vaikutti voimakkaasti myös Latinalaisessa Amerikassa kolonialismin myötä. Rokokoon aikakausi oli Espanjassa lyhyt. Uusklassisismi saavutti huippunsa Juan de Villanuevan ja aikalaistensa töissä.

1800-luvulla saapuivat kertaustyylit ja eklektismi sekä toisaalta teollisen vallankumouksen vauhdittama materiaalien uudenlainen käyttö, kuten lasin ja raudan arkkitehtuuri. 1900-luvun alun art nouveau -tyylin johtohahmoja oli Antoni Gaudí. Modernistista arkkitehtuuria edistivät arkkitehtiryhmät, kuten GATEPAC.

Espanjassa on Unescon maailmanperintöluettelossa toiseksi eniten rakennuksia maailmassa; ainoastaan Italiassa on enemmän.

Esihistoria thumb|Naveta des Tudons, Menorca Pronssikaudella Baleaareilla kehittyi megaliittinen kulttuuri, joka kesti Rooman valloitukseen asti 123 eaa., jonka jälkeen se rappeutui. Kulttuuri sai vaikutteita Karthagosta, Kreikasta ja Roomasta.Barral i Altet, s. 23–24 Yhä nykyisinkin pelloilla teiden varsilla on tornimaisia kivirakennelmia, joita nimitetään talaioteiksi, ja t-kirjaimen muotoisia tauleja. Ne ovat aikakaudelta 1400 vuotta eaa. Talaioteilla tiedetään olleen puolustuksellinen tarkoitus ja liittyvän Sardinian nuraghekulttuuriin. Navetojen ajatellaan olleen hautoja. Sitä vastoin taulojen merkitys ei ole varmistunut.

Roomalainen aikakausi thumb|left|Alcántaran silta Trajanuksen aikakaudelta Hispanian arkkitehtuuria ja taidetta Rooman vallan ajalta ei oikeastaan voi nimittää espanjalaiseksi, vaan ne olivat Rooman imperiumin tuotoksia.Barral i Altet, s. 33 Rooman arkkitehtipalveluja käyttivät sekä valtio että yksityishenkilöt, ja tärkeimmät julkiset työt suunnittelivat arkkitehdit ja insinöörit, jotka olivat armeijan palveluksessa. Segovian akvedukti, Alcántaran silta ja Méridan amfiteatteri rakennettiin siten.Barral i Altet, s. 46

Esiromaaninen aikakausi Visigootit thumb|San Pedro de la Nave Zamoran maakunnassa. Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa ja sijoittivat pääkaupunkinsa Toledoon (silloinen Toletum). Visigootit omaksuivat varhaisen, italialaisiin ja pohjoisafrikkalaisiin malleihin perustuneen kristillisen basilika-arkkitehtuurin ja kehittivät sitä edelleen. Tärkeimpiä visigoottien säilyneitä kirkkoja ovat San Juan de Baños, San Pedro de la Nave ja Santa Comba de Bande.

Asturialainen arkkitehtuuri ja mozarabit Maurit kukistivat visigootit Toledossa vuonna 714 ja ajoivat heidät Asturiaan. Tämä suhteellisen pieni mutta aktiivinen kuningaskunta loi siteet karolingeihin 800-luvulla. Tukikohta sijaitsi Oviedossa Cantabrianvuorten takana. Alfonso II:n hallitsijakaudella aloitettiin merkittäviä rakennusprojekteja. Ensisijaisesti ne olivat kirkkoja, jotka noudattivat vanhaa visigoottilaista kaanonia basilikaplaanista, jossa on kolme suorakulmaista itäistä apsista ja laivoja erottaa toisistaan vahvojen pilarien kannattelemat arkadit. Tuon ajan kirkoista tärkein on San Julián de los Prados, joka on linkki visigoottien vanhan arkkitehtuurin ja uuden asturialaisen arkkitehtuurin välillä, joka kehittyi Ramiro I:n lyhyellä hallitsijakaudella (842–850). Tuolloin rakennettiin Naranco-vuorelle Santa María del Naranco ja San Miguel de Lillo sekä Santa Cristina de Lena -kirkko 40 kilometriä Oviedosta etelään. Kaikki olivat saman, tuntemattoman arkkitehdin töitä ja niiden arkkitehtuuri ennakoi piirteitä, joita yleensä pidetään romaanisen ja goottilaisen arkkitehtuurin innovaatioina.

Vakautettuaan asemansa Oviedon ympäristössä Asturian kuningaskunta alkoi valloittaa takaisin muslimeille menetettyjä alueita etelästä. Vuonna 914 pääkaupunki siirrettiin Leóniin. Samalla kun Asturian visigoottien erityinen arkkitehtuuri kehittyi, toinen kristittyjen arkkitehtuurityyli alkoi ilmaantua Al-Andalusissa erityisesti ajanjaksoina jolloin Córdoban kalifaatti suhtautui suvaitsevaisesti syntyperäisten espanjalaisten kristinuskoon. Huolimatta uskonnollisesta itsenäisyydestään nämä mozarabeiksi kutsutut kristityt omaksuivat hallitsijoiden arabikulttuurin. Mozarabipiirteisiä kirkkoja rakennettiin runsaasti, mutta vain osa niistä säilyi, kuten Santa María de Melque Toledossa ja San Cebrián de Mazote Valladolidissa. Tärkeimmät mozarabikirkot sijaitsevat kuitenkin Leónin alueella, joka uutena pääkaupunkina oli alkanut houkutella muualla vainottua väkeä. Hyvin säilynyt San Miguel de Escalada -kirkko sijaitsee noin 30 kilometriä Leónista itään. Koska mozarabien rakentaminen oli laaja-alaista ja hajanaista, monenlaisia kirkkojen topologioita ilmaantui, kuten variaatioita basilikan sekä kreikkalaisen ja latinalaisen ristin muotoisista pohjaratkaisuista. Yhteinen tekijä mozarabiarkkitehtuurille oli islamilaisten piirteiden omaksuminen, mutta varsinaista yhtenäistä tyyliä ei syntynyt.

Al-Andalusin arkkitehtuuri

Espanjan arabivalloitus alkoi vuonna 711 ja kesti 500 vuotta 1200-luvun alkuun lukuun ottamatta Granadaa, jonka itsenäisyys lakkautettiin vuonna 1492. Entisestä antiikin Rooman Hispaniasta ja myöhemmästä visigoottien valtaunnasta tuli siten keskiajalla arabien hallitsema.

Córdoban kalifaatti right|thumb|Córdoban moskeija

Córdoba oli alkujaan roomalainen kaupunki, josta tuli umaijadisuvun johdolla heidän pääkaupunkinsa arabien vallattua niemimaan vuonna 711. Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Abbasidien vallankumouksesta Lähi-idässä selvisi hengissä umaijadiprinssi Abd-ar Rahman I (756–788), joka onnistui siirtymään Espanjaan. Paikallisine tukijoineen hän syrjäytti siellä viimeisen emiirin Yusufin ja hallitsi kuolemaansa asti. 900-luvun alussa he ryhtyivät kutsumaan itseään kalifeiksi kilpaillen idän abbasidien ja Pohjois-Afrikan fatimidien kanssa. Córdoban muurien sisällä on kerrottu olleen 3 000 moskeijaa ja 300 yleistä kylpylää, mutta tieto perustuu myöhäisiin islamilaisiin lähteisiin ja on ilmeisesti vahvasti liioiteltu. Islamilaisessa maailmassa kaupungin ylitti vauraudessa vain Bagdad. Moskeijoista merkittävin oli nykypäiviinkin säilynyt Córdoban moskeija. Moskeijan ensimmäisessä rakennusvaiheessa vuonna 786 arkkitehti kehitti ainutlaatuisen kaksoisarkadijärjestelmän, jonka avulla tilaan saatiin avaruutta ja valoa. Kaksoisholvikaaret, jotka saattavat olla peräisin vasta 800-luvulta, auttoivat tukemaan myös katon valtavaa painoa. Niiden esikuvana oli Córdoban lähellä sijaitseva Méridan roomalainen vesijohto eli akvedukti. Visigoottien tyylin mukaiset kaaret muodostuvat alemmasta hevosenkenkäkaaresta ja ylemmästä puoliympyrän muotoisesta kaaresta. Järjestelmää toistettiin rukoussalia laajennettaessa, kunnes vuosina 987–988 se saavutti nykyisen laajuutensa pinta-alan nelinkertaistuttua alkuperäisestä. Moskeija havainnollistaa, kuinka varhaiset islamilaiset arkkitehdit eivät yrittäneet kattaa laajoja tiloja holvein, eikä rakenteita piilotettu vaan ne jätettiin näkyviin geometrisessa koristeellisuudessaan.

Taifat

Córdoban kalifaatti päättyi 1031 ja Al-Andalus hajosi pieniksi taifoina tunnetuiksi pienoisvaltioiksi. Taifat kilpailivat keskenään ja niiden hallitsijat pyrkivät tekemään vaikutuksen rakentamalla linnoituksia ja palatseja. Palatseista on nykypäivänä jäljellä hyvin vähän. Parhaiten on säilynyt Zaragozan 1000-luvun toisella puoliskolla aloitettu Aljafería, jonka hevosenkengän muotoiset ja monijakoiset kaaret muistuttavat Córdoban moskeijasta.

Almoravidit ja almohadit

Almoravidit saapuivat Al-Andalusiin Pohjois-Afrikasta. Taifajohtajat olivat pyytäneet apua kristittyjen valloitettua Toledon vuonna 1085. Almoravidit ottivat Al-Andalusin haltuunsa vuonna 1090 pitäen pääkaupunkinsa Marrakechissa. Almoravidit noudattivat konservatiivista islamilaisen lain tulkintaa ja pyrkivät arkkitehtuurissa ja taiteessa ankaruuteen, mutta heidän myöhäistuotannossaan on merkkejä siitä, että he lopulta antoivat periksi Al-Andalusin yltäkylläisyydelle.

1100-luvun puolivälissä almohadien berberidynastia syrjäytti almoravidit. Almohadit suosivat ornamentteja ja geometrisia muotoja ankarassa tyylissään. Sevillaan rakennetut suuri moskeija ja minareetti nimeltään La Giralda ovat tyyppiesimerkkejä almohadien tyylistä.

Nasrid-dynastian arkkitehtuuri Granadassa thumb|Alhambra

Nasrid-dynastia hallitsi Granadaa ja sen naapureita Jaénia, Almeríaa ja Málagaa Iberian niemimaan eteläosassa. Dynastia kohtasi jatkuvaa painostusta pohjoisesta kristityiltä armeijoilta, jotka valtasivat Valencian, Játivan ja Jaénin vuonna 1243 ja tekivät nasrideista suojelurahaa maksavia alamaisia. Useat poliittiset kriisit Pohjois-Afrikassa, Osmanien valtakunnan uhtaava nousu sekä se, että Kastilia ja Aragonia liittoutuivat vuonna 1469 Isabellan ja Ferdinandin avioliiton myötä, johtivat päätökseen lopettaa Granadan itsenäisyys. Viimeinen Nasrid-johtaja karkotettiin vuonna 1492. Samalla päättyi lähes 800-vuotinen islamilainen jakso Iberian niemimaalla.

1300-luvulla Nasrid-sulttaanit omistautuivat mahtavien palatsiensa koristeluun. Heidän merkittävin yksittäinen saavutuksensa on Alhambra. Se sijaitsee mäellä Granadan yllä ja oli muutakin kuin hyvin linnoitettu palatsi – se oli kuninkaallinen kaupunki, jonka rakentaminen kesti miltei kaksi vuosisataa. Koska Granadan emiraatti oli köyhä, palatsikaan ei kasvanut loisteliaisiin mittoihin.

Mudéjar-arkkitehtuuri El Salvadorin kirkon torni. Teruel.|thumb