Arnold Clas Robert Thunberg (5. huhtikuuta 1893 Helsinki – 28. huhtikuuta 1973 Helsinki)Kuolinilmoitus, Clas Thunberg, Helsingin Sanomat, 1973, No 122, sivu 2, julkaistu 8.5.1973 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot) oli suomalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja.Urheilumme Kasvot Osa 1, Thunberg, Arnold Clas Robert, sivu 914, vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1979 Yhdessä norjalaisen Ivar Ballangrudin kanssa hän hallitsi pikaluistelua 1920- ja 1930-luvuilla. Thunbergin uran huippukausi oli samoihin aikoihin Paavo Nurmen kanssa ja hän ylsi talvilajissa samaan kuin Nurmi kesällä. Tästä syystä Thunbergia on kutsuttu nimellä ”jääkenttien Nurmi”.

Thunberg on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä olympiaurheilijoista, sillä pikaluistelussa hän voitti kaksissa talviolympialaisissa yhteensä viisi kultamitalia. Seuraavan kerran samaan pystyi Eric Heiden vuonna 1980. Yhden kultamitaleistaan Thunberg lahjoitti urheilujärjestömies Ragnar Stenbergille, millä hän halusi osoittaa arvonantoaan.

Urheilu-ura Thunberg voitti ensimmäisen matkavoittonsa SM-kisoissa 1915, joissa hän oli nopein 500 metrin matkalla ajalla 46,4. Seuraavana vuonna hän teki ensimmäisen Suomen-ennätyksensä. 1 500 metrillä syntynyt aika 2.26,7 rikkoi Väinö Wickströmin ja Arvo Tuomaisen nimissä olleen kotimaan ratojen Suomen-ennätyksen 0,6 sekunnilla. Julius Skutnabb rikkoi ennätyksen seuraavana vuonna. Vuonna 1920 Thunberg oli PM-kisoissa nopein 500 metrillä (aika 46,4) sekä 1 500 metrillä (2.37,6), mutta mestaruus meni ruotsalaiselle Eric Blomgrenille. Saman vuoden SM-kisoissa Thunberg oli niin ikään nopein 500 ja 1 500 metrillä, mikä riitti myös yleismestaruuteen. Matkavoitot tulivat ajoilla 48,1 ja 2.34,8. Hän uusi mestaruuden vuosina 1922, 1924, 1927, 1928 ja sai yhteensä 13 matkamestaruutta vuosina 1920–1934.

Maailmanennätyksiä Thunberg paransi 500 metrillä (42,6 v. 1931), 1 000 metrillä (1.28,4 v. 1930), ja 3 000 metrillä (5.19,2 v. 1932). SE:iä hän teki lisäksi 1 500 metrillä (2.18,1 v. 1931), 5 000 metrillä (8.32,6 v. 1928), ja 10 000 metrillä (17.34,8 v. 1928).

Thunbergin edustamia seuroja uransa aikana olivat Kronohagens Idrottsförening, Helsingfors Skridskoklubb, Sparta, Helsingin Luistelijat ja Helsingin Luistinkiitäjät. Luistelun lisäksi Thunberg harrasti soutua ja purjehdusta. Soudussa hänen hallussaan oli muun muassa mailin Suomen ennätys. Purjehduksessa hän voitti eräänä kesänä 5 metrin luokan veneellä 14 kilpailua ja sai kahdesti maan parhaan purjehtijan kiertopalkinnon 6 metrin luokan veneellä.

Henkilökohtaiset ennätykset

500 m: 42,6, 13. tammikuuta 1931, Sankt Moritz 1 000 m: 1.27,4, 4. maaliskuuta 1931, Oslo 1 500 m: 2.18,1, 11. helmikuuta 1930, Davos 3 000 m: 5.00,6, 21. helmikuuta 1933, Davos 5 000 m: 8.32,6, 4. helmikuuta 1928, Davos 10 000 m: 17.34,8, 5. helmikuuta 1928, Davos

Uran päättyminen

Tammikuussa 1932 Thunberg oli jo voittanut Davosissa käydyissä EM-kisoissa 500, 1 500 ja 5 000 metriä, ja ollut 10 000 metrillä lopulta viides, voittaen yhteispisteillä Euroopan mestaruuden ylivoimaisesti.

Suurelle yleisölle huippukunnossa ollut Thunberg ilmoitti olympiakisoista poisjäännin syyksi amerikkalaisten kilpailuissa käyttämän yhteislähdön. ”Minun olisi opeteltava kokonaan uusi urheilumuoto. Se ei ole enää luistelua. Se on juoksua.” kommentoi hän Uudessa Suomessa 1. tammikuuta.

Marraskuussa 2005 julkaistusta kirjasta Viestinviejät. Tositarinoita talviolympiakisoista käy Urheiluarkiston tutkijan Ossi Viidan kirjoittamasta osuudesta ilmi, että todellinen syy Thunbergin poisjääntiin oli kilpailukielto. Thunberg oli vaatinut Suomen luistinliitolta 3 500 markkaa valmennuskorvausten ja matkarahojen lisäksi perheensä toimeentuloa varten olympiakisojen ajaksi, mutta liitto ei ollut suostunut pyyntöön, vaan antoi saman vuoden huhtikuuhun kestäneen kilpailukiellon. Asian todellista laitaa ei tuolloin paljastettu yleisölle.

Thunberg toimi SLL:n työvaliokunnan jäsenenä ja Helsingin Luistinkiitäjien puheenjohtajana. Hän sai vuonna 1967 Suomen Urheilun suuren ansioristin.

Thunberg oli ammatiltaan rakennusurakoitsija.. Hän kuoli vuonna 1973. Thunberg on haudattu Helsingissä Hietaniemen hautausmaalle.

Saavutuksia

viisi olympiakultaa: Chamonix 1924 (1 500 metriä, 5 000 metriä ja yhteistulos), St. Moritz 1928 (500 m ja 1 500 m) olympiahopeaa Chamonix 1924 (10 000 m, voittaja Julius Skutnabb) olympiapronssia Chamonix 1924 (500 m) maailmanmestari 1923, 1925, 1928, 1929 ja 1931 (yleisluistelu) MM-hopeaa 1927 ja MM-pronssia 1922 (yleisluistelu) Euroopan mestari 1922, 1928, 1931 ja 1932 (yleisluistelu) EM-hopeaa 1923, 1924, 1927 ja 1929 (yleisluistelu) neljä maailmanennätystä

Lähteet

Kirjallisuutta Jää on sulanut. Clas Thunberg. Toim. Poppe Berg (1964)

Aiheesta muualla Yle Elävä arkisto: Chamonix´sta Sankt Moritziin Yle Elävä arkisto: Clas Thunberg kilpailee vuonna 1927

Uppercut : Urhailijatarinoita III. Thunberg - pikaluistelijain kuningas, Helsingin Sanomat, 22.11.1925, nro 317, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Suomalaiset olympiavoittajat Luokka:Suomalaiset pikaluistelijat Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1973 kuolleet