pienoiskuva|Näkymä Lohjanjärven ylle matkustajalentokoneesta. pienoiskuva|Haikarinniemestä virkistysarvoltaan tärkeään Liessaareen johtava 1950-luvulla rakennettu puinen silta. pienoiskuva|Lohjansaareen johtava silta. Lohjanjärvi () on Uudellamaalla Lohjalla ja Raaseporissa, Lohjan ja Karjalohjan välissä, sijaitseva järvi. Se on Suomen järvistä 49. suurin, Uudenmaan maakunnan suurin ja Karjanjoen vesistöalueen suurin järvi . Lohjanjärvi oli vuonna 2011 ehdolla Uudenmaan maakuntajärveksi, mutta hävisi yleisöäänestyksen Tuusulanjärvelle. Lohjanjärvi muodostaa Karjaanjoen vesistön vesistöreitin 149 kilometriä pitkästä pääuomasta lyhyen alajuoksun osuuden .
Maantietoa Yleistä Lohjanjärvi on 23,4 kilometriä pitkä, 13,8 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on eli . Järvi ulottuu Lohjan ja Raaseporin kaupunkien alueille. Joskus järveen luetaan mukaan myös Kutsilanselkä ja Maikkalanselkä, jolloin järven pinta-alaksi saadaan . Kutsilanselän alapuolella, noin 1,7 kilometriä pitkässä Karnaisten virrassa, sijaitsee kuitenkin Kittiskoski, jolla on varsin pieni kaltevuus ja vain 30 metrin leveys. Korkeanveden aikana siinä ei esiinny putousta lainkaan. Tässä artikkelissa noudatetaan pääosin vesistöviranomaisen tapaa jaotella vesistöt ja silloin jätetään Maikkalanselkä omaksi järvekseen. Rajanveto järvialtaiden välillä kulkee Koivulanselän pohjoisrannassa Karnaisten virran suussa .
Vedenlaadun tutkimuksissa on vesiallas jaettu neljäksi vesialueeksi. Yhdeksi alueeksi on rajattu luoteisosan Karjalohjanselkä, jonka pinta-alaksi ilmoitetaan , toiseksi alueeksi koillisosa, joka sisältää Maikkalanselän ja Aurlahden väliset vesialueet ja jonka pinta-alaksi ilmoitetaan , sitten Lohjanjärven keskiosa, joka sisältää Isoselän ja jonka pinta-ala on , ja lopuksi Lohjanjärven eteläosa, jonka pinta-ala on .
Suurin saari Lohjansaari jakaa Lohjanjärven kahtia: järven matalampaan, salmimaisista ja luusuaa kohti virtaavista selistä muodostuvaan eteläosaan, ja syvempään, kahden suurimman yhtenäisen selän, Isoselän ja Karjalohjanselän, muodostamaan pohjoisosaan.
Isoselkä Isoselän itä- ja kaakkoisranta seuraa Lohjanharjua, jossa sijaitsee Lohjan kaupunki, ja pohjoisranta seuraa 11 kilometriä pitkää Karkalinniemeen päättyvä niemimaata ja Lylyistenniemeä, sekä Hormajärven ja Lohjanjärven välistä kannasta. Etelässä vesialue kapenee Lohjansaaren itäpuolella viisi kilometriä Kirkniemeen asti työntyvänä lahtena. Aava järvenselkä on kooltaan . Isoselän itäosissa on saaristoa, jonka taakse jäävät Aurlahti, Ristiselkä, ja Hiidensalmen taakse vielä Pappilanselkä ja Koivulanselkä. Täältä virtaa suurin osa Lohjanjärveen tulevasta vedestä. Lylyistenniemen takana aukeaa vielä Outamonjärvi tai -lahti. Lohjansaaren pohjoispuolella on länteen päin kapeneva ja viisi kilometriä pitkä salmi, josta on yhteys Karjalohjanselkään.
Karjalohjanselkä Karjalohjanselkä on 12 kilometriä pitkä ja kolme kilometriä leveä, aava järvenselkä, jossa on vain muutamia pikkusaaria. Sen länsirannalla sijaitsee Karjalohjan kirkonkylä, jonka taajama-alue ei ylety aivan rantaan saakka. Sen rantaviivassa niemet ja lahdet ovat Salpausselkien suuntaisia. Huomattavin niemi on Karkalinniemi, joka erottaa suuret järvenselät toisistaan. Keskivaiheilla sijaitsevan Suureniemen kainaloon jää Pitkäperänlahti ja järvenselän itäpäässä sijaitsee Karstunlahti.
Eteläosat Lohjansaaren länsipuolella ja pohjoisessa sijaitsee laaja Pellonkylänlahti, joka yhtyy Ristisalmessa etelässä sijaitsevaan Ruosniemenselkään. Viimeisestä työntyy länteen Pitkälahti, jonka pohjukkaa kutsutaan Hauravedeksi. Ruosnimenselän itäpuolella ja Lohjansaaren eteläpuolella sijaitsee pieni Hermalanselkä. Siihen yhtyvät kolmelta suunnalta, Ruosniemenselältä, Isoselältä ja etelästä tulevat salmet. Etelään johtava salmi laajenee Hållsnäsfjärdeniksi, tämä vuorostaan Bålabyfjärdeniksi ja joka päätyy lopulta Brukträsketiin Muistiossa. Täältä saa alkunsa järven laskujoki Mustionjoki. Kuntaraja halkoo Ruosniemenselkää, Hållsnäsfjärdeniä ja seuraa Bålabyfjärdenin itärannikkoa kohti etelää.
Saaria Järvessä on 198 saarta (tai 250 saarta tai luotoa ), joiden yhteispinta-ala on eli noin järven kokonaispinta-alasta. Saarista neljä on mainittu yli neliökilometrin suuruisiksi. Ne ovat suuruusjärjestyksessä Lohjansaari (19,95 km²), Jalassaari (3,6 km²), Pensaari (1,14 km²) ja Huhtasaari (0,76 km²). Näihin, kuten myös Seppälänsaareen (0,68 km²), tulee mantereelta tiet . Muista saarista 44 on yli hehtaarin, 141 yli aarin ja loput yhdeksän ovat alle aarin suuruisia. Näitä ovat esimerkiksi Lehtisaari, Kuulukainen, Liessaari, Hevossaari, Naski, Mussaari, Tamsaari, Kaitsaari, Härkäsaari ja Mangsön. Erityisteti voidaan vielä mainita, että Torsti Salonen on laskenut järvessä olevan 111 saarta, jotka ovat pysyvästi vedenpinnan yläpuolella.
Syvyysvaihteluita Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty kuutiometriä eli , jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 12,7 metriä. Järven syvyys on 54,9 metriä ja tämä kohta sijaitsee Liessaaren länsipuolella maljamaisessa syvänteessä, johon mahtuu lähes puolet järven vedestä. Koska järven vedenpinnankorkeus on 32,0 metriä mpy., jää syvänne selvästi merenpinnan alapuolelle. Merenpinnan alapuolisen alueen vesitilavuus on 85 miljoonaa kuutiometriä. Tämä on Suomen järvien suurin kryptodepressio.
Asutus Järven rantaviivan pituus on 331,8 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 139,2 kilometriä. Rannat ovat pääosin metsämaata, joiden yhtenäisyyttä rikkovat kylien lähellä peltomaisemat ja itärannikolla taajama-alueet. Rannikolta löytyvät taajamat ja kylät ovat Lohjalla: Virkkala, Vappula, Ojamo, Lohjan keskusta, Moisio, Routio, Karstu ja Karjalohjan kirkonkylä, sekä Raaseporin alueella Mustio. Lohjanjärven rannoilla ja saarissa on yhteensä lähes 3 000 kesämökkiä ja huvilaa, joilla on käytössään järven rantaviivasta yli 50 % . Pääkaupunkiseudun ja Turun välinen moottoritie kaartaa järven pohjoispuolelle, jossa se ylittää Lohjanjärven Hossan salmella ja kaartaa sitten kohti luodetta. Lohjanharjua pitkin kulkevat Hankoniemeen johtavat tieväylät, joista tärkein on nykyään valtatie 25. Siitä haarautuu saaristoon johtava yhdystie 11087 ja Mustiossa järven eteläpuolella kulkeva seututie 186. Se ylittää Mustionjoen Peltokoskella ja viistää Ruosniemenselän rantoja. Seututietä risteää seututie 104, joka seuraa toista Salpausselkää Karjalohjan läpi ja se kulkee Karjalohjanselän luoteispuolelta Sammattiin. Sieltä alkaa yhdystie 1070, joka yhdistää Sammatin, Karstun ja Lohjan keskustaajaman toisiinsa. Yhdystie seuraa myös Outamonjärven rantoja. Outamonjärven luoteispuolelta haarautuu kylätie, joka vie lähes Karkalinniemelle asti. Järvi yhdisti aiemmin alueen väestöä toisiinsa, sillä paikasta toiseen voitiin helposti kulkea veneillä. Saarien välien ylittämisessä käytettiin myös lauttoja, jotka myöhemmin korvattiin silloilla. Ensimmäinen silta rakennettiin Ahtialansaareen 1890-luvulla. Nykyään on Lohjanjärvellä olemassa kuusi siltaa: Liessaaren johtava kävelysilta, Pensaareen ja Lehtisaareen johtavat sillat, Ahtialansaaren maantiesilta, Huhtasaaren silta, Lohjansaaren silta ja Seppälänsaaren pengertie. Järven rannoilla on parikymmentä kaupunkien ylläpitämää yleistä uimarantaa.
Hydrologiaa Vedenpinnan korkeudet Lohjanjärven vedenpinnan korkeuksia on seurattu ainakin vuodesta 1900 lähtien, jolloin seudulla koettiin suurtulva. Lohjajärven vedenpinnan korkeudeksi (HW) mitattiin tuolloin NN+ 32,76 metriä mpy.. Vuosien 1900–2009 mittaustietojen perusteella (kaikki arvot ovat NN-korkeusjärjestelmässä) keskivedenkorkeus (MW) 31,54 metriä, keskiylävedenkorkeus (MHW) 32,08 metriä ja keskialivedenkorkeus (MNW) 31,11 metriä. Alin mitattu vedenkorkeus (NW) on ollut 30,64 metriä. Vuosien 1956–2025 mittaustietojen perusteella (mittausarvot ovat edelleen NN-korkeusjärjestelmässä) keskiylävedenkorkeus (MHW) 31,98 metriä ja keskialivedenkorkeus (MNW) 31,20 metriä. Ylin mitattu vedenkorkeus (HW) on ollut 32,35 metriä, joka sattui 7. maaliskuuta 1990, ja alin (NW) on ollut 30,89 metriä, joka sattui 18. maaliskuuta 1972.
Lohjanjärven vedenpinnan korkeus on kartoissa ilmoitettu olevan keskimäärin 32,0 metriä mpy (N2000).
Virtaamat Lähes puolet Lohjanjärveen tulevasta vedestä saapuu sinne Väänteenjoesta Kutsilanselkään ja tämän lisäksi laskevat Nummenjoki ja Pusulanjoki Maikkalanselkään. Kun nämä yhtyvät Karnaisten virrassa, laskee siitä Koivulanselkään 77 % Lohjanjärven läpi virtaavasta vedestä.
Lohjanjärven virtaamat ovat käytännössä samat, jotka saadaan mittaamalla Peltokosken voimalaitoksella. Voimalaitos sijaitsee luusuasta 1,4 kilometriä alavirtaan Mustionjoella. Peltokosken mittausasemalta tunnetaan virtaamatietoja vuodesta 1938 alkaen ja niihin vaikuttaa voimakkaasti esimerkiksi Lohjanjärven säännöstely. Vuosien 1938–2009 aikana on keskivirtaama (MQ) ollut 16,7 kuutiometriä sekunnissa (m³/s ) ja vuosina 1991–2020 17,1 m³/s . Keskiylivirtaamaksi (MHQ) on saatu 45,4 m³/s (tai 43 m³/s ) ja keskialivirtaamaksi 4,0 m³/s (tai 4,6 m³/s ). Suurin mitattu virtaama (HQ) 72,4 m³/s tapahtui 18. toukokuuta 1966 ja pienin 0 m³/s viimeksi 12. heinäkuuta 1999.
Jääpeite Lohjanjärvessä on jääpeitteen kesto Suomen lyhyimpiä. Vuosina 1960–1984 se on ollut keskimäärin 144 vuorokautta. Keskimääräinen jäätymisaika on tarkasteluvälillä ollut 14. joulukuuta ja sulamisaika 20. huhtikuuta. Isoselkä ja Karjalohjanselkä jäätyvät huomattavasti myöhemmin kuin Lohjanjärven matalammat vesialueet. Ilmaston lämpeneminen on lyhentänyt jääpeitteen kestoaikaa. Tarkastelujaksolla 2010–2013 se oli 115–134 vuorokautta. Vuonna 2020 jääpeitettä ei muodostunut lainkaan.
Säännöstely Lohjanjärveä säännöstellään pääasiassa voimatalouden, tulvasuojelun ja virkistyskäytön tarpeisiin ja yläpuolista Hiidenvettä Helsingin keskustaajaman vedentarpeeseen . Mustionkosken patoamiselle on vuonna 1916 annettu ensimmäinen patoamissääntö, joka uudistettiin 8. maaliskuuta 1929 Uudenmaan läänin maaherran päätöksellä nro 556. Tästä päätöksestä on edelleen voimassa lupaehto 2 toinen kappale: ”Tarpeen vaatiessa tulee varata mahdollisuus kalaportaan rakentamiseen padon ohi”. Maaherran päätöksellä myös velvoitettiin joen patoajaa mittaamaan tiettyjä suureita veden juoksuttamiseksi turvallisesti ja ilmoittamaan ne myöhemmin varsinaisten patoamismääräyksien kirjaamiseksi. Tämä tapahtui vuonna 1956, jolloin toinen vesistötoimikunta päätti 28. kesäkuuta lopulliset patoamismääräykset. Samalla alettiin Lohjanjärveä säännöstelemään, jolloin säännöstelyä harjoitti vesioikeuden määräyksestä Mustionkosken voimalaitoksella Fortum Energiantuotanto Oy. Juoksutussääntöä muutettiin Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 6. lokakuuta 1989. Silloin Imatran Voima Oy sai luvan Mustionkosken voimalaitoksen säännöstelypadon ja koneaseman peruskunnostamiseen sekä padotus- ja juoksutussääntöä muutettiin tietyin osin. Säännöstelyluvan mukaan järven vedenpinnan korkeus ei saisi ylittää ajankohdasta riippuen tason (NN+) 31,20–32,00 metriä mpy. Tämä estetään käyttämällä tarvittaessa suurinta mahdollista ohijuoksutusta, joka on ajankohdasta riippuen 30–65 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Juoksutus ei myöskään saa matalanveden aikana alittaa vuorokausikeskiarvona 4,0 m³/s ja se on aina oltava vähintään 2,0 m³/s. Lupaehdot on esitelty tarkemmin Mustionkosken voimalaitoksen artikkelissa.
Juoksutussääntöä muutettiin hiljattain 24. marraskuuta 2021 tehdyllä Aluehallintoviraston päätöksellä. Uusi säännöstelylupa astuu voimaan 16. syyskuuta 2024. Se on aiempaa joustavampi, koska se ottaa paremmin huomioon vesitilanteen muutokset.
Lohjanjärvi on kansallisesti merkittävä tulvariskialue. Järven ranta-alueilla sijaitsee muun muassa Lohjan keskusta, Kirkniemen paperitehdas sekä runsaasti asuinrakennuksia ja vapaa-ajan asuntoja. Lohjanjärven tulvariskejä voidaan kuitenkin vähentää tehokkaasti säännöstelyllä, joten kohdetta ei voida pitää EU-tasolla merkittävänä.
Luontoarvoja Vedenlaatu