thumb|350px|Helsingin kantakaupunki 1900-luvun alussa ennen vuoden 1906 alueliitosta. Korttelikaupungin alue loppuu Taka-Töölön ja Vallilan korkeudelle, ja sen ulkopuolella on maaseutua. pienoiskuva|Helsingin kantakaupunkia vuoden 2020 satelliittikuvassa. Helsingin kantakaupunki () oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti kaupunginosia 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit (ruotsiksi stadskärnan – förstäderna). Nimitykset liikekeskusta eli ”city” ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Helsingin keskusta sijoittuu kantakaupungin eteläosaan päärautatieaseman ympäristöön.
Määrittely ja rajat Vuosien kuluessa liitosalue-nimityksen käyttö alkoi vähetä ja samalla käsitteen kantakaupunki tarkkarajaisuus hämärtyä. Kantakaupunki-sanan merkitys alkoi riippua siitä, miten kukin puhuja sen ymmärsi. Se alkoi tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Idässä ja lännessä kantakaupungin rajoina ovat kyllä selvästi suuret merenlahdet ja niitä ylittävät sillat, mutta varsinkin pohjoisraja on käynyt epäselvemmäksi.
Melko usein kantakaupungiksi on ymmärretty se alue kaupungista, jota raitioliikenne palvelee. Sittemmin raitioverkostoa on kuitenkin laajennettu myös kantakaupungin ulkopuolelle. Toinen yleinen käsitys kantakaupungista on ns. kivikaupunki tai korttelikaupunki, eli se alue kaupungista, jossa talot on rakennettu umpikorttelimaisesti, tiiviisti kiinni toisiinsa. Kolmas vaihtoehto on määritellä kantakaupunki siksi alueeksi, johon esikaupunkeihin johtavat moottoritiet päättyvät. Vielä 1960-luvulla kantakaupunkimaisen alueen pohjoisraja kulki jokseenkin selvästi Meilahden, Laakson ja Vallilan rakennettujen alueiden pohjoisreunaa pitkin; tosin myös esimerkiksi Käpylä kuului Helsinkiin jo ennen alueliitosta, mutta leveä rakentamaton vyöhyke erotti sen varsinaisesta kantakaupungista. Myöhemmin on kuitenkin Itä- ja Länsi-Pasila sekä Pikku Huopalahti rakennettu kantakaupungin välittömiksi jatkeiksi tehden rajan entistä epämääräisemmäksi.
Jo 1950-luvulla Suomenlinna (kaupunginosa numero 52) alettiin tilastoissa liittää kantakaupunkiin, johon sen sijaintinsa vuoksi katsottiin kuuluvan. Monissa yhteyksissä myös Lauttasaaren (numero 31) katsottiin sopivan kantakaupungin yhteyteen.
Väestö ja rakenne Helsingin eteläisessä suurpiirissä oli vuoden 2014 alussa asukkaita 106 201.
Helsingin niemen asukasluku oli vuonna 1967 noin 300 000, siitä se on vähentynyt puoleen eli 170 000 asukkaaseen vuoteen 2006 mennessä. Pudotus johtuu asuntojen muuttumisesta toimistokäyttöön ja siitä, että 1960-luvulla asui vielä paljon lapsiperheitä keskustan yksiöissä ja kaksioissa, mutta tämän jälkeen osa heistä muutti muualle pääkaupunkiseudulle tilavampiin asuntoihin. Nykyään myös asunnot ovat vähemmän tehokkaassa käytössä kuin ennen, sillä kun ennen esimerkiksi kalliolaisessa yksiössä asui neljä ihmistä, nykyään jopa kaksiossa saattaa asua ainoastaan yksi ihminen. Toisaalta toimistoja on alettu 2000-luvun puolessa välissä taas muuttaa asunnoiksi, etenkin hieman kauempana ydinkeskustasta.
Muu aluejako Kaupungin virastot käyttivät usein aluejakoa, joka oli kulloinkin tarkoituksenmukainen. Tästä on esimerkkinä kaupunkisuunnitteluviraston aluejako vuodelta 1980. asemakaavaosasto keskustatoimisto; kaupunginosat 1–9, 20, 52 kantakaupunkitoimisto; kaupunginosat 10–19, 21–27 läntinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 28–35, 46 koillinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 36–41 itäinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 42–45, 47–51, 53, 54 yleiskaavaosasto kantakaupunki eteläinen jaos; kaupunginosat 1–9, 13, 20, 52 pohjoinen jaos; kaupunginosat 10–12, 14–19, 21–27 läntiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 29–33, 46 pohjoiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 28, 34, 35 koilliset esikaupunkialueet; kaupunginosat 36–41 itäiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 42–45, 47–51, 53, 54
Kaupungin aluejako Vuonna 1984 otettiin käyttöön nykyinen piirijako. Tilastoissa käytettiin 1960-luvulta alkaen vuoteen 1984 seuraavanlaista jakoa:
Kantakaupunki Keskusta 1 Kruununhaka 2 Kluuvi 3 Kaartinkaupunki 4 Kamppi 5 Punavuori Eteläinen kantakaupunki 6 Eira 7 Ullanlinna 8 Katajanokka 9 Kaivopuisto 20 Länsisatama 20:1 Ruoholahti 52 Suomenlinna 53:1 Länsisaaret Läntinen kantakaupunki 13 Etu-Töölö 14 Taka-Töölö 15 Meilahti 16 Ruskeasuo 17 Pasila 18 Laakso Itäinen kantakaupunki 10 Sörnäinen 11 Kallio 12 Alppiharju 19 Mustikkamaa-Korkeasaari 21 Hermanni 22 Vallila Pohjoinen kantakaupunki 23 Toukola 24 Kumpula 25 Käpylä 26 Koskela 27 Vanhakaupunki
Esikaupungit Läntiset esikaupungit 29 Haaga 30 Munkkiniemi 31 Lauttasaari 32 Konala 33 Kaarela 46 Pitäjänmäki Pohjoiset esikaupungit 28 Oulunkylä 34 Pakila 34:1 Paloheinä 35 Tuomarinkylä Koilliset esikaupungit 36 Viikki 37 Pukinmäki 38 Malmi 39 Tapaninkylä 40 Suutarila 41 Suurmetsä Itäiset esikaupungit 42 Kulosaari 43 Herttoniemi 44 Tammisalo 45 Vartiokylä 47 Mellunkylä 48 Vartiosaari 49 Laajasalo 50 Villinki 51 Santahamina 53:2 Itäsaaret 54 Vuosaari
Katso myös Helsingin alueellinen jako Helsingin keskustaajama
Lähteet
Luokka:Helsingin alueellinen jako