Hopeahärkki (Cerastium tomentosum) on kohokkikasveihin kuuluva valkokukkainen kasvi, joka muodostaa tiheitä mattomaisia kasvustoja. Sen varressa ja lehdissä on tiheästi valkoista karvaa. Hopeahärkki on kotoisin Etelä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta, mutta se on levinnyt laajemmalle alueelle. Laji on suosittu koristekasvi ja villiintyy helposti.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Hopeahärkin kukka. thumb|220px|vasen|Hopeahärkin lehtiä. Monivuotinen hopeahärkki kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja muodostaa tiheäitä, mattomaisia kasvustoja. Varret ja lehdet ovat tiheään valkokarvaisia, mihin myös lajin suomenkielinen nimi viittaa. Kukintohaaroissa on pelkästään hapsikarvoja. Lehdet ovat muodoltaan tasasoukkia tai kapeansuikeita. Kukinto on kaksihaarainen viuhko. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on kooltaan 5–7 mm pitkä, teriö on noin kolme kertaa verhiön pituinen. Valkoiset terälehdet ovat matalaan kaksihalkoisia. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Kukkavarsien tyvellä on myös kukattomia tyvivesoja. Suomessa hopeahärkki kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pitkähkö, 10-liuskaisesti aukeava monisiemeninen kota.Retkeilykasvio 1998, s. 110.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136.
Hopeahärkki ja lähilaji ketohärkki (C. arvense) risteytyvät helposti.
Levinneisyys Hopeahärkki on kotoisin Etelä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Laji esiintyy luonnonvaraisena alkuperäislajina muun muassa Italiassa ja Krimin niemimaalla. Koristekasvina se on kuitenkin levinnyt paljon alkuperäistä esiintymisaluetta laajemmalle.Ålands flora 2010, s. 140. Suomessa hopeahärkkiä voi tavata luonnonvaraisena lähinnä eri puolilla Etelä-Suomea. Varsinkin Ahvenanmaalla laji on lähes vakiintunut luontoon. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun seudulta ja Etelä-Lapista.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hopeahärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.4.20012.
Elinympäristö Alkuperäisellä esiintymisalueella hopeahärkki on vuoristoseutujen laji. Viljelykarkulaisena sitä tavataan tienvarsilla, maankaatopaikoilla, pihoissa ja joutomailla.
Käyttö Hopeahärkki on yleinen puistojen ja kivikkopuutarhojen koristekasvi. Laji villiintyy luontoon varsin helposti. Viljelylajikkeiden katsotaan useimmiten olevan hopeahärkin ja sitä paljon muistuttavien lähisukulaislajien, kuten nukkahärkin (C. biebersteinii), risteymiä.Den virtuella floran: Silverarv Viitattu 17.4.2012.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Hopeahärkin levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Cerastium tomentosum - hopeahärkki Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Hopeahärkki (Cerastium tomentosum)
Luokka:Härkit