Kineettisiä kuvia, englanniksi Kinetic pictures, on taiteilija Eino Ruutsalon (1921-2001) viisiminuuttinen lyhytelokuva vuodelta 1962. Se yhdistää abstraktin maalauksen liikkuvaan kuvaan. Elokuva on Ateneumin taidemuseon kokoelmissa, jonne se ostettiin vuonna 2001.Timo Huusko: Eino Ruutsalo: Kinetic pictures. Teoksessa Ateneum-opas. Toim. Timo Huusko, 2007, s.130.
Elokuva on yksi taiteilija Ruutsalon tällä tekniikalla toteuttamista elokuvista. Menetelmää kokeilivat futuristit jo 1910-luvulla. Kineettisiä kuvia -elokuvaa tehdessään Ruutsalo käytti negatiivi- ja positiivimateriaalia sekä maalasi, raaputti ja syövytti filmin pintaa animaatiopioneeri Norman McLarenin tapaan. Hän täydensi rytmikkäästi etenevää kuvaryöpytystä vielä improvisoidulla jazz-musiikilla.Eino Ruutsalo. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Kineettisiä kuvia liittyi Ruutsalon kokeluihin "puhtaan" elokuvan kanssa 1960-luvun alussa. Etusijalla oli dynaaminen valon, liikkeen ja kuvarytmin käyttö, sen sijaan juonesta ja kertovasta aineksesta tuli päästä eroon. Draama-aineksen sijaan elokuvaa loivat välähtävät assosiaatiot, tunnelmat, allegoriat ja kineettinen musiikki. Kineettisiä kuvia avasi tämän kauden ja toimi ohjelmanjulistuksena. "Filmiä on käytettävä impulsiivisesti, hetkellisesti ja enemmän oivalluksenomaisesti", oli Ruutsalo kuvaillut periaatteitaan 1961.
Ruutsalon kokeelliset elokuvat eivät saaneet juuri julkisuutta. Tunnetuin hänen kineettisten kokeilujen teoksistaan on Helsingin kaupungin Valoseinä vuodelta 1971. Ruutsalo teki 1960-luvulla myös neljä pitkää draamaelokuvaa: Hetkiä yössä, Laituri, Viheltäjät ja Tuulinen päivähttps://www.elonet.fi/fi/henkilo/105291.
Lähteet
Aiheesta muualla
Teos Ateneumin sivuilla
Luokka:Taideteokset (kuvataide) Luokka:Suomalaiset lyhytelokuvat Luokka:Eino Ruutsalon ohjaamat elokuvat Luokka:Vuoden 1962 suomalaiset elokuvat Luokka:Ateneumin kokoelmat