Venäjän mafia tai itämafia tarkoittaa Venäjän tai koko entisen Neuvostoliiton alueen järjestäytynyttä rikollisuutta ja sitä harjoittavia ryhmittymiä. Venäjällä ja Ukrainassa järjestäytyneistä rikollisryhmistä käytetään usein nimitystä bratva, братва (eli veljeys, veljekset). Verrattuna perinteiseen Sisilian mafiaan, Venäjän mafia on paljon hajanaisempi ja löyhemmin organisoitu ilmiö. Tutkija Ilkka Ahtokiven mielestä sanan mafia käyttäminen muun kuin Sisilian mafian yhteydessä onkin harhaanjohtavaa.
Historia Järjestäytynyttä rikollisuutta harjoitettiin jo Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton aikoihin. Läpi Neuvostoliiton ajan Venäjällä toimi laillisten varkaiden (Vory v Zakone) luokka tai löyhä organisaatio, jonka jäsenet noudattivat tiukkoja sääntöjä, kieltäytyivät tekemästä mitään yhteistyötä valtion kanssaSailas 1996, s. 257. ja olivat kunnioitettuja muiden rikollisten keskuudessa. Organisaatio säilyi hämmästyttävää kyllä Josif Stalinin ajan vainojenkin läpi, mutta toisen maailmansodan aikoina osa laillisista varkaista sai isänmaallisen herätyksen ja alkoi sotilaiksi, mikä aiheutti sisällissodan järjestön keskuuteen.Peter J Richerson ja Robert Boyd: Ei ainoastaan geeneistä. Miten kulttuuri muunsi ihmisen evoluution. Terra Cognita, Helsinki 2006, s. 49–50.
Järjestäytynyt rikollisuus mainittiin jo 1960-luvulla neuvostoliittolaisessa kirjallisuudessa.Bäckman 1996, s. 7. Mafia alkoi syntyä Leonid Brezhnevin hallitessa maataSailas 1996, s. 256. 1970-luvun puolivälissä. Mafia nousi epävirallisesta taloudesta, joka korvasi pulatalouden tavarapuutetta.Sailas 1996, s. 256–257. Perestroika paransi mafian toimintamahdollisuuksia. Ensimmäisenä mafian mainitsi kirjoituksesaan julkisesti 1988 sisäministeriön virkamies Aleksandr Gurov, joka uhattiin sen takia erottaa työstään.
Todellinen ”läpimurto” rikollisjärjestöille tapahtui Neuvostoliiton hajoamista seuranneen erityisen heikon taloudellisen tilanteen aikoihin. Monet entiset neuvostohallinnon miehet ryhtyivät epätoivoisina ja helpon rahan toivossa rikoksen tielle, ja mafia oli luonnollinen jatke tälle kehitykselle. Miliisi ei kyennyt estämään rikollisuuden kasvua, koska sen lainsäädäntö, välineistö ja koulutus olivat vanhentuneita, ja itse miliisi oli korruptoitunut. Näin rikoksista jäi harvoin kiinni.Sailas 1996, s. 258–259.
Kun KGB oli aikoinaan tehokkaasti estänyt rikollista toimintaa Neuvostoliitossa, sen seuraaja FSB ei juurikaan kyennyt tähän.Sailas 1996, s. 258. Lehdistö kirjoitteli mafiapomoista avoimesti, mutta näitä vastaan ei saatu todisteita. Jos järjestäytyneeseen rikollisliigaan kuuluva kuitenkin jäi kiinni, tuomio oli lievä lahjonnan tai uhkailujen takia. Sen sijaan rikollisliigoihin kuuluvia kuoli näiden liigojen välisissä aseellisissa välienselvittelyissä.Kuosalo 1999, s. 137. Rikollisuus nousi kansan ykköshuolenaiheeksi.Sailas 1996, s. 259. Marraskuuhun 1995 mennessä tehtiin noin 2 500 palkkamurhaa.Sailas 1996, s. 260. Moskovassa ja muissakin Venäjän kaupungissa käytiin suuri mafiasota vuosina 1993–1994 tšetšeeni- ja venäläismafiaryhmien välillä. Mafiasodassa menetti henkensä ainakin 30 000 ihmistä. Sodalla ei ollut selvää voittajaa, ja se pysäytti monien rikollisryhmien toiminnan, koska monet rikolliset kuolivat rikollisryhmien välisissä kostoissa ja vastakostoissa. Vaikka Venäjän järjestäytynyt rikollisuus heikkenikin huomattavasti mafiaklaanien välisissä yhteenotoissa, monet rikollisryhmät jatkoivat yhä toimintaansa.Ericson 2011, s. 56. Vuonna 1994 Venäjän silloisen sisäministerin Mihail Jegorovin mukaan järjestäytyneiden rikollisryhmien määrä oli kasvanut Mihail Gorbatšovin ajan 785:stä 5 691:een, ja vuonna 1996 ryhmiä oli jo noin 8 000, joissa kussakin jäsenmäärä vaihteli 50 ja tuhannen välillä.
Nykytilanne Virallisten tietojen mukaan noin 100 000 Venäjän kansalaista on kovan luokan gangstereita, ja lukematon määrä ihmisiä on jollakin tavoin kytköksissä laittomaan järjestelmään. Rikollisryhmistä vain osalla on valtaa laajemmassa mittakaavassa.
Monien Venäjän mafiapäälliköiden ja korkea-arvoisten jäsenten uskotaan olevan entisiä puna-armeijan ja KGB:n upseereita, jotka menettivät työpaikkansa, kun asevoimia supistettiin kylmän sodan päätyttyä. Lisäksi useissa väkivaltaisissa ryhmittymissä on mukana entisiä spetsnaz-erikoisjoukkojen miehiä. Kun Neuvostoliiton jälkeen urheiluun ei enää panostettu niin huomattavia summia kuin ennen, on rikollisuuden piiriin siirtynyt hankkimaan toimeentulonsa myös monia urheilijoita, kuten nyrkkeilijöitä, itämaisten taistelulajien harrastajia sekä painonnostajia.
Tyypillisimpiä Venäjän mafian toiminta-aloja ovat huumekauppa, palkkamurhat, salakuljetus ja lahjonta, sekä talousrikokset kuten konkurssirikokset ja luottopetokset. Yhteistyö valtion virkamiesten kanssa on vain syventynyt neuvostoajoista, ja julkisen talouden varoista huomattavia summia joutuu kavallusten ja väärinkäytösten kohteeksi. Asiaa vaikeuttaa se, että esimerkiksi lait virka-aseman väärinkäytöstä ovat vielä melko alkeellisella tasolla. Maailman mittakaavassa Venäjällä tehdään paljon väkivaltarikoksia. Vuosina 1993–1998 yhteensä 95 pankkiiria tapettiin. Myös muun muassa hotellien ja ravintoloiden pitäjiä, urheilutähtiä, liikemiehiä, poliitikkoja, journalisteja ja Afganistanin sodan veteraaneja on palkkamurhattu. Monilla Venäjän oligarkeista on väitetty olevan kytköksiä mafiaan. Palkkamurhat olivat tavallisia vielä vuonna 2007.Parikka 2007, s. 300.
Venäjän tuhansista rikollisryhmittymistä vain muutamilla on valtaa laajemmassa mittakaavassa. Suurimmat ryhmät ovat nimeltään Dolgopruadnanskaja ja Solntsevskaja (Moskovan lähiön Solntsevon mukaan), jossa arvellaan olevan noin 5 000 jäsentä. Ryhmät pääasiassa harjoittavat ase- ja huumekauppaa. Muita Moskovan varteenotettavia ryhmittymiä ovat Ostankino ja Lubertsi -klaanit, joille yritykset maksavat suojelurahoja. Pietarin alamaailmassa hallitsevana ryhmittymänä on Tambovin liittouma johtajanaan Vladimir Gavrilenkov. Myös tšetšeeneillä ja Georgialaisilla on perinteisesti vahva asema Venäjän alamaailmassa. Suurinta tšetšeenimafiaa kutsutaan nimellä Obshina, ja sen toiminta-aluetta ovat muun muassa pankkiryöstöt, kidnappaukset ja talousrikollisuus. Johtajana toimi Nikolai Suleimanov.
Vaikka kaoottisista 1990-luvun vuosista on kehitys mennyt ehkä rauhallisempaan suuntaan, on Venäjän mafialla nykypäivänä huomattavasti valtaa, ja sen katsotaan hallinnoivan todella suurta osaa federaation talouselämästä. Suojelupoliisin ylietsivä Timo Myyryläinen sanoi vuonna 1999, että jokainen Venäjällä toimiva ulkomainen yrittäjä joutuu tekemisiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.
Krysha, reketti ja zontik Rikollisjärjestöt pyörittävät Venäjällä turvafirmoja, jotka kiristävät suojelurahaa eli rekettiäBäckman 1996, s. 66. yrityksiltä. Joko turvafirman kautta tai ilman sitä tapahtuva suojelu kulkee slangissa nimellä krysha, ”katto”.Bäckman 1006, s. 69.Outi Parikka, Äiti-Venäjän aapinen, 2007, s. 299. Suojelu ei tuo turvaa yritykselle esimerkiksi palkkamurhaa vastaan, vaan rikollisjärjestöä kiinnostaa lähinnä yrityksestä saatava raha.Bäckman 1996, s. 71. Toki rikolliset voivat auttaa yritystä perimällä väkivallalla uhkaamalla tai sitä käyttämällä velkoja, mutta pidättää yrityksen saamasta velasta puolet. Kun rikollisjärjestöt kiristävät yrityksiltä rahaa, ainakin jotkut niistä joutuvat toisaalta maksamaan huomattavia summia niitä suojelevien viranomaisten lahjomiseen pyrkien suojaamaan itseään oikeuslaitokselta.Bäckman 1996, s. 142, 144. Viranomaislahjonnan tarjoavaa suojaa kutsutaan nimellä zontik, sateenvarjo. Näin rikollisjärjestöt valvoivat monilla seuduilla yritysverkostoja.Bäckman 1996, s. 145. Rikollisjärjestöt soluttautuvat viranomaisiin muun muassa ostamalla liikennepoliisin ja syyttäjien työpaikkoja.
Pankkiirien ja liikemiesten murhat liittyvät usein yrityksiä suojelevien rikollisjärjestöjen välisiin kamppailuihin tai yritysjohdon haluttomuuteen totella rikollisia.Bäckman 1009, s. 70. Suojelurahaa maksavan yrityksen on yleensä mahdotonta hankkiutua ”kryshasta” eroon, ja suojelun onnistuu tehokkaimmin välttämään se yritys jolla on oma sisäinen turvapalvelu.Bäckman 1996, s. 70. Suojelun väitetään nyttemmin siirtyneen rikollisilta tavanomaisemmin toimiville laillisille yrityksille.Parikka 2007, s. 299–300. Vaikka murhat ovat vieläkin länsimaita yleisempiä Venäjällä, niiden määrä lienee laskenut 1990-luvun alun ”hulluista vuosista”.
Mafia, Venäjän talous ja politiikka Venäjän järjestäytynyt rikollisuus havittelee poliittista valtaa ja taloudellisia resurssejaBäckman 1996, s. 144–145.Bäckman 1999, Nimeke Sudella on sata tietä, s. 108. suojatakseen ja edistääkseen omaa toimintaansa. Yhteydet ulottuvat duumaan, jopa ministeritasolle asti. Duuman ehdokaslistoilla on ollut muutama kymmenen ”bandiittia” joista muutamia valittiin 1990-luvulla duumaan ehdokaslistojen avulla, ei kansan äänestäminä. Rikosepäilyjen takia on pidätetty myös kansanedustajien avustajia ja joillain ehdokkailla on rikostaustoja.Bäckman 1999, s. 109. ”Bandiitit” perustavat yrityksiä luoden uusia työpaikkoja.Bäckman 1999, s. 108. On väitetty että 2000-luvun alussa Venäjällä virkamiehistä oli tulossa rikollisia ja toisin päin.Pieni Pietarikirja, Ilmari Susiluoto, 2000, s. 176. Vuonna 1998 valittiin Nižni Novgorodissa vankilassa istunut gangsterijohtaja. Silloisen duuman ensimmäisen varapuhemiehen Vladimir Ryzhkovin mukaan mafia oli osa Venäjän merkittävistä yhteiskunnallisista toimijoista, muita olivat suuret yritysryppäät ja aluehallinto.Venäjän aatetta jäljittämässä, Antti Karppinen, s. 258. Epäiltyjä mafian ehdokkaita on istunut myös duumassa. Venäjän mafialla oli vuonna 2005 Venäjän viranomaistenkin mukaan yhteyksiä poliitikoihin ja talouselämään, ja mafiajohtajat esittivät arvostettuja liikemiehiä. Mafia oli soluttautunut poliisiin, mikä näkyi monien poliisiviranomaisten tekeminä rikoksina.
Pietarissa mafia siirtyi 1990-luvun edetessä laittomuuksista sinänsä lailliseen liiketoimintaan, jota harjoitettaessa mafia kuitenkin rikkoi lakia muun muassa myymällä puuta ”kirjanpitohintaan”.Susiluoto 2000, s. 181. Pietarin seudulla mafialla oli 2000-luvun alussa valvonnassaan joitain liike-elämän sektoreita muun muassa Tambovin mafialla Luoteis-Venäjän poltto- ja voiteluaineliiketoiminta.Susiluoto 2000, s. 183.
On silti kiistelty siitä, missä määrin rikolliset ohjaavat maan taloutta.Bäckman 2006, s. 118–127. Joillain Venäjän suurliikemiehillä, oligarkeilla on väitetty olevan kytköksiä mafiaan. Nämä kiistävät väitteet. Pessimististen, mutta tarkistamattomien läntisten ja venäläistenkin tietojen mukaan Venäjän mafian vaikutus yhteiskuntaan ja talouteen olisi melko suuri.Bäckman 1996, s. 40.Bäckman 2006, s. 118, 119, 121, 122, 124. Tämä johtuisi valtion heikkenemisestä ainakin joillain sektoreilla, jolloin mafia otti itselleen valtion tehtäviä.Bäckman 2006, s. 124. Mafia ei olisi kuitenkaan valtiota vahvempi, koska se joutuu lahjomaan viranomaisia.Bäckman 1996, s. 144. Tällöin mafia olisi 1990-luvulla laajalti soluttautunut Venäjän yrityksiin, pankkeihin ja osin hallintoonkin.Bäckman 2006, s. 122–123. 1990-luvun alussa väitettiin mafiaryhmien jollain tavoin valvovan tuhansia yrityksiä. Vuonna 1998 mafia valvoi eräiden virallisten tietojen mukaan 40 % yksityisistä ja 60 % valtionyhtiöistä. Epävirallisten tietojen mukaan 80 % pankeista oli suorassa tai epäsuorassa kytköksessä mafiaan.