Lossujärvi, pohjoissaameksi Loassojávri, on järvi Enontekiöllä, Käsivarren Yliperällä. Se on varsin pieni järvi, jonka suurin pituus koillis-lounaissuunnassa on noin 1,2 kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa noin 980 metriä pinta-alan ollessa noin 52 hehtaaria. Järvi sijaitsee 809 metriä merenpinnan yläpuolella eli samalla korkeudella kuin Pallaksen korkein huippu. Lossujärvestä itäkaakkoon noin kahden kilometrin päässä on järven "kaimatunturi", Loassonibba.http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php | Viitattu 12.5.2012, lisäksi Halti – Kilpisjärvi Ulkoilukartta 1:50 000, Karttakeskus 2008,
Lossujärvellä on Metsähallituksen ylläpitämä autiotupa. Järvi on pohjois- ja eteläpuoleltaan korkeiden ja louhikkoisten tuntureiden välissä ja tästä syystä sinne tullaan yleensä joko idästä Urtasjoen laaksoa myöten tai lännestä Norjan puolelta Didnujoen (Didnojohka) vartta pitkin. Urtasjoen laaksoa (Urtasvankka, pohjoissaameksi Urtašvággi) ympäröi Urtaspahta ja muut jylhät pahtaseinät. Didnujoen reunustat ovat avoimempaa maastoa mutta lännessä näkyvät Norjan lumihuippuiset vuoret, erityisesti 1 409m korkea kolmehuippuinen Rihpogáisi. Didnujoki kulkee osan matkaa syvässä kanjonissa, jonka reunoilta on näkymät joen kuohuviin koskiin ja putouksiin.Helligskogen, Norway, kartblad 1633 II (norjalainen ulkoilukartta) 1:50 000, Statens kartverk 2008
Loheton Lohijärvi Lossujärven pohjoissaamenkielinen nimi tarkoittaa Lohijärveä (luossa tai loassa = lohi). Eräretkeilijä ja vaelluskirjailija Kullervo Kemppinen käsittelee Käsivarren paikannimistöä teoksessaan Haltian harteilla. Hän epäilee, että nimen taustalla voisi olla runsaan lohikalasaaliin järvestä joskus saanut lappalainen.Kemppinen, Kullervo: Haltian harteilla; Kuvia ja retkitarinoita Käsivarren suurtuntureilta. WSOY, Porvoo 1964, sivu 97 Selitys ei sellaisenaan vaikuta todenmukaiselta. Nousulohta on todistettavasti tavattu Käsivarressa ylimmillään Lätäsenon Munnikurkkion tasalla (sijainti ). Lisäksi Poroenosta Munnikurkkion yläpuolelta on pyydetty kesällä 1994 lohen jokipoikanen, joka kertoo emokalojen nousseen sinne saakka. Poroenon alajuoksulta on vesireittiä pitkin vielä noin 50 kilometriä Lossujärvelle. Porojärven jälkeen reitti kapenee yhä pienemmäksi, matalammaksi ja louhikkoisemmaksi, eikä lohta ole koskaan todistettavasti tavattu edes Porojärvellä. Ainoa Käsivarren korkeimmissa vesistöissä elävä kalalaji on karuun ympäristöön sopeutunut rautu, eikä sekään kasva korkeimmilla elinalueillaan kovin suureksi.Järvinen, Antero & Lahti, Seppo: Suurtuntureiden luonto. Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja, s. 154–155 (luvut Lohi ja Nieriä eli Rautu). Helsinki: Palmenia kustannus, 2004. ., etäisyydet http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php | Viitattu 16.6.2012, lisäksi Halti – Kilpisjärvi Ulkoilukartta 1:50 000, Karttakeskus 2008,
Väärinkäsitys tai yleistys kalalajin kohdalta ei myöskään ole todennäköinen selitys, koska saamelaiset tunsivat lohen sangen hyvin erottaen sen muista lohikaloista. Näin alkuperäistä nimen taustaa voi nykyään vain arvailla. On mahdollista, että nimi on vuosien ja vuosikymmenten kuluessa muovautunut alkujaan aivan muuta tarkoittaneesta sanasta. Näin on käynyt monille muillekin Lapin paikannimille. Tämän toteaa Kemppinenkin Haltian harteilla teoksessaan.Kemppinen, Kullervo: Haltian harteilla; Kuvia ja retkitarinoita Käsivarren suurtuntureilta. WSOY, Porvoo 1964, sivut 30–31
Lähteet
Luokka:Enontekiön järvet Luokka:Lätäsenon valuma-alue Luokka:Korkeusjärjestelmän muutoskohde1