Kreetan taistelu (; ) oli liittoutuneiden ja akselivaltojen välillä toisessa maailmansodassa käyty taistelu Kreetan hallinnasta. Varsinaiset taistelutoimet saarella alkoivat aamulla 20. toukokuuta 1941 maahanlaskulla. Operaation koodinimenä oli operaatio Merkurius (Unternehmen Merkur).Killen s. 201
Uskalias operaatio oli menestyksellinen, vaikka saksalaiset kärsivätkin odottamattoman raskaita tappioita ensimmäisten maahanlaskupäivien aikana. Tappiot olivat seurausta brittien erinomaisen tiedustelun ansiosta, saksalaisten surkeasta esitiedustelusta ja puolustajien kovasta vastarinnasta. Adolf Hitler kuitenkin näki kokonaisstrategiansa kannalta välttämättömänä Kreetan ja Balkanin valtaamisen ennen Neuvostoliittoon hyökkäämistä.
Taustaa Kun Italia hyökkäsi Kreikkaan 28. lokakuuta 1940, liittoutuneet aloittivat omien joukkojensa siirtämisen alueelle. Saksan liityttyä Italian rinnalle oli liittoutuneiden vedettävä 57 000 miehen joukkonsa mantereelta voimakkaan painostuksen alta. Brittiläinen Välimeren laivasto evakuoi Kreikassa taistelleita joukkoja sekä Egyptiin että Kreetalle puolustuksen vahvistukseksi. Useat siirretyistä joukoista olivat melko sekaisin, niiden varustus puutteellinen ja taistelumoraali heikko. Kreetalle evakuointi antoi kuitenkin liittoutuneille aikaa järjestää joukkonsa taas toimivaksi sotavoimaksi, ja usean yksikön taistelukyky palautuikin levon aikana.Beevor: Taistelu Kreetasta
Liittoutuneiden joukot Kreetalla oli toukokuussa 1941 noin 9 000 kreikkalaista sotilasta. Vielä marraskuussa 1940 saarella oli ollut vain noin 4 000 sotilasta,Beevor s. 107 kolme saarelle jätettyä pataljoonaa Kreikan 5. Kreeta-divisioonasta, kun muut oli siirretty mantereelle taistelemaan akselivaltojen joukkoja vastaan. Joukot oli siirretty Kreikan mantereelle brittijoukkojen otettua vastuun Kreetan puolustuksesta.Beevor s. 30 Noin pataljoonan vahvuinen Kreetan santarmisto Iraklionin varuskuntapataljoona 12. ja 20. kreikkalaisen divisioonan jäänteet, jotka selviytyivät mantereelta ja uudelleenorganisoitiin liittoutuneiden alaisuudessa.
Saarella oli myös kadetteja santarmiakatemiasta ja täydennysmiehiä koulutuskeskuksista Peloponnesokselta, josta heidät oli siirretty Kreetalle korvaamaan mantereelle taistelemaan lähetetyt koulutettuja joukkoja. Nämä joukot oli organisoitu koulutusrykmentteihin ja näitä käytettiin kreikkalaisten joukkojen runkona täydentämällä ne mantereelta saapuvilla kokeneilla miehillä. pienoiskuva|Bernard Freyberg tarkkailee saksalaisten etenemistä Kreetalla.
Kansainyhteisön osasto käsitti saarelle sijoitetun brittiläisen varuskunnan ja lisäksi 27 000 mantereelta evakuoitua Kansainyhteisön sotilasta.Beevor s. 95 Nämä olivat evakuoiduille joukoille tyypillisesti sekaisin, oli lähes täydessä vahvuudessa olevia yksiköitä omassa komennossaan ja toisaalta oli upseerien kokoamia yksiköitä, harhailijoita ilman komentajia kaikentyyppisistä armeijan yksiköistä sekä rintamakarkureita. Suurimmalta osalta puuttui raskas kalusto.Beevor s. 88, 96
Tärkeimmät kokonaiset yksiköt olivat Uuden-Seelannin 2. divisioona (paitsi 6. prikaati ja divisioonan esikunta, jotka oli lähetetty Egyptiin), Australian 19. prikaati ja brittiläinen 14. prikaati. Liittoutuneiden panssarikalusto koostui 16 kevyestä ja 9 jalkaväkipanssarivaunusta. Joukoilla oli käyttökunnossa 49 kenttätykkiä. Uuden-Seelannin joukkojen komentaja Kenraalimajuri Bernard Freyberg nimitettiin 30. huhtikuuta Kreetalla olevien liittoutuneiden joukkojen komentajaksi.U-S sotahistoria: Crete s. 40-49
Saaren hallinta takasi Kuninkaalliselle laivastolle erinomaisia satamia itäisellä Välimerellä. Liittoutuneiden merenkulku oli myös riippuvainen ilmatuesta, ja Lähi-idän sotajohdolla oli aivan liian vähän Hurricane-hävittäjiä siinä vaiheessa. Lisäksi koneet olivat haavoittuvia huonosti puolustetuilla Kreetan lentokentillä.Beevor s. 130
Adolf Hitlerillä oli liioiteltu pelko, että Ploieștin öljykentät Romaniassa olisivat Kreetalle sijoitettujen pommikoneiden kantaman sisällä. Todellisuudessa Ioánnis Metaxásin hallitus ei ollut sallinut liittoutuneiden edes uhata öljykenttiä.Beevor s. 25 Liittoutuneiden hallussa oleva Kreeta uhkaisi akselivaltojen kaakkoisrintamaa, ja siten saaren valtaus oli ratkaiseva edellytys operaatio Barbarossan käynnistämiselle. Saksalaiset aloittivat saaren jatkuvan pommittamisen, mikä oli osasyynä Kuninkaallisten ilmavoimien vetäytymiseen Aleksandriaan. Näin alueen jäi ilmaherruus Luftwaffelle. Tämä lisäsi maahanlaskuoperaation onnistumismahdollisuutta ja toimi osittain sen puolesta, että Göring sai lopulta ”lohdutuspalkintona” hyväksynnän operaatio Merkuriukselle.Beevor s. 114
Akselivaltojen joukot Saksan ylimmän johdon peruutettua Englannin maihinnousun se aloitti operaatiosuunnitelmien tekemisen idän sotaretkeä varten. Osana suunnittelua rintaman sivustaan jäävän Balkanin aiheuttama ongelma tuli ratkaista. Syksyllä 1940 suunnitelmien painopisteenä oli Kreeta. Britannian laivaston Välimeren herruus esti maihinnoususuunnitelmat ja jätti ainoaksi vaihtoehdoksi maahanlaskun, joten operaation toteuttamiseksi Saksan oli saatava lentokenttiä tarpeeksi lähellä Kreetaa.Beevor s. 111 Kun Italia hyökkäsi Kreikkaan, Hitler oli suositellut Benito Mussolinille, että Saksa varmistuisi Kreetan valtauksesta antamalla Italian käyttöön ”divisioonan maahanlaskujoukkoja ja divisioonan laskuvarjojääkäreitä”.
Joukot koottiin ja kuljetettiin monista eri kohteista (11 eri leiriä Saksassa), ja esimerkiksi kenraali Sussmannin johtama divisioonan esikunta ja 2. laskuvarjorykmentti päätyivät Kreetan operaatioon osallistuttuaan ensin Korintin kannaksen valtaukseen 26. huhtikuuta. Loput laskuvarjojääkärit seurasivat muita yksiköitä 1 600 kilometriä pitkän, lähes kaksi viikkoa kestäneen junamatkan jälkeen.Beevor s. 117
Adolf Hitler allekirjoitti 25. huhtikuuta Johtajan ohjeen numero 28, jossa määrättiin Kreeta vallattavaksi. Kuninkaallisen laivaston yksiköt, jotka operoivat Aleksandriasta, hallitsivat edelleen Kreetan ympäristöä, joten maihinnousun yrittäminen olisi hyvin riskialtista. Saksalaisilla oli selkeä ilmaherruus, ja he päättivät yrittää maahanlaskuoperaatiota. Operaatiosta tuli ensimmäinen suuressa mittakaavassa toteutettu maahanlaskuhyökkäys, vaikkakin saksalaiset olivat käyttäneet laskuvarjo- ja liitokonehyökkäyksiä pienemmässä mittakaavassa hyökätessään Norjaan sekä pian sen jälkeen Alankomaihin, Belgiaan ja Ranskaan. Tarkoituksena oli ottaa laskuvarjojääkäreillä () haltuun saaren tärkeimmät kohteet, kuten lentokentät, joille sitten voitiin lennättää huoltotarvikkeita ja vahvistuksia. XI Ilma-armeijakunta oli johtovastuussa maahanlaskusta, jonka Saksan 7. ilmadivisioona suorittaisi laskuvarjo- ja liitokonejoukoin, ja sitä seuraisi Saksan 22. maahanlaskudivisioona, kunhan lentokentät olisi otettu haltuun. Alun perin hyökkäyksen päivämäärä piti olla 17. toukokuuta, mutta se lykkääntyi 20. toukokuuta asti, koska lisäaikaa tarvittiin säiliölaiva Rondinen saapumiselle sota-alueelle. Se toi 5 000 tonnia lentopolttoainetta valtavalle ilma-armeijalle.Beevor s. 119 Samalla Saksan 5. vuoristodivisioona korvasi 22. divisioonan.Beevor s. 476
Operaatioon oli käytettävissä 250 hävittäjää ja tiedustelukonetta, 400 pommikonetta ja 500 Junkers Ju 52 -kuljetuskonetta sekä liitokoneita. Kuljetuskoneiden keskitys oli kaikkien aikojen suurin, ja sitä johti Wolfram von Richthofen.
Strategia, taktiikka, aseet ja varusteet Ultra ja saksalaisten tiedustelu Liittoutuneiden komentajat olivat saaneet tietoonsa saksalaisten hyökkäysaikeet Ultran sieppaamista sanomista. Ultra osoittautui erittäin arvokkaaksi ja tarkaksi tietolähteeksi.
Kreetan hyökkäyssuunnitelma oli erittäin yksityiskohtaisesti kerrottu Englannin poliittiselle johdolle ja Kreetan puolustuksesta vastanneelle komentajalle. Kenraali Freyberg oli täysin tietoinen saksalaisten taistelusuunnitelmasta.Beevor s. 134-135 Freyberg väitti myöhemmin yrittäneensä toimillaan hälventää mahdollisuutta Ultra-lähteen paljastumiseen, aloittamalla myöhässä toimet puolustuksen keskittämiseksi lentokenttien ympärille. Tosin kenttien ympärillä oli jo merkittävää puolustusta, joten vahvistaminen ei olisi siinä mielessä ollut epätavallista. Lisäksi kenraali Heywood oli antanut Lähi-idän joukkojen komentajalle kenraali Wavellille aivan liian optimistisen kuvan Kreikan armeijan aseistuksesta ja kyvyistä Kreetan puolustuksen osalta.Beevor s. 37
Onkin sanottu, että (lukuun ottamatta 22. divisioonan tiedoissa ollut sekaannusta) harva sotatoimialueen johtaja on koskaan saanut niin tarkkoja tietoja vihollisen aikeista, aikataulusta ja tavoitteista.Beevor s. 136 Saksalaisten tiedustelu oli ollut varsin ylimalkaista, ja jopa tiedot kreetalaisten mahdollisesta siviilivastarinnasta oli sivuutettu vähäpätöisenä asiana. Saksalaisten tiedustelu esitti vain epätarkkoja selontekoja, ja valtaosa naamioiduista asemista oli jäänyt huomaamatta. Lisäksi lentotiedustelu oli kenraali Studentin sodanjälkeisen lausunnon mukaan havainnut vain ”elottoman saaren”.Beevor s. 121
Aseistus Saksalaiset Saksalaisilla oli uusi ase Kreetan operaatioon: LG40 Panzerabwehrwerfer 7,5, joka oli 75 mm sinko. Sen 146 kilon paino oli vain kymmenesosa saksalaisen 75 mm kenttätykin painosta saavuttaen kuitenkin kaksi kolmasosaa kenttätykin kantomatkasta. Uudella aseella voitiin ampua noin kuuden kilon painoisia ammuksia viiden kilometrin päähän. Maahanlaskuyksiköiden aseistukseen kuului MP-40-konepistooli, jollainen oli neljäsosalla saksalaisista laskuvarjosotilaista Mauser Kar 98k -kiväärin sijasta. Lisäksi melkein jokainen saksalainen ryhmä oli varustettu kevyellä MG-34-konekiväärillä. Huomattavaa kuitenkin on, että hypätessään saksalaisilla laskuvarjosotilailla ei ollut mukanaan muuta kuin henkilökohtainen aseensa, ja kaikki muut asevarusteet pudotettiin erillisissä säiliöissä.Beevor s. 154
Kreikkalaiset Kreikkalaiset joukot oli aseistettu Mannlicher-Schönauer 6,5 mm vuoristokarbiineilla ja vanhoilla itävaltalaisilla 8 mm Steyr-Mannlicher M1895 -kivääreillä, joista jälkimmäiset olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä sotakorvausaseita. Noin tuhatkunta kreikkalaista sotilasta oli aseistettu Gra-kivääreillä. Varuskunnan raskaiden jalkaväkiaseiden parhaimmisto oli lähetetty mantereelle. Kreikkalaisille joukoille oli jäänyt kaksitoista vanhentunutta Saint Etienne kevyttä konekivääriä ja neljäkymmentä muuta eri valmistajien kevyttä konekivääriä. Useimmilla kreikkalaisista sotilaista oli käytössään vähemmän kuin kolmekymmentä patruunaa, eikä lisää voitu saada briteiltä, koska nämä eivät käyttäneet aseissaan samaa kaliiberia. Suurempana ongelmana oli kuitenkin aseiden ja ammusten jakeluongelma. Britit olivat hidastelleet siviililevottomuuksien pelossa aseiden ja ammusten jakoa, ja sotatoimien alkaessa jakelu oli miltei mahdotonta huonojen tieyhteyksien ja saksalaisten tehokkaasti hallitseman ilmatilan vuoksi.Beevor Ammuksien vähyydestä kärsineet joukot sijoitettiinkin jo ennen taistelun alkua saaren itäosiin, jonne saksalaisten ei uskottu hyökkäävän voimalla. Kreikkalaiset kuitenkin korvasivat tarvikkeiden puutteen suurella innokkuudella.Beevor, useita referenssejä pitkin koko kirjan Useissa tapauksissa kreetalaiset olivat lähes itsemurhatunnelmissa, ja uhrautuvaisuus koitui useasti briteille saksalaisia hidastavaksi pelastavaksi tekijäksi.Beevor s. 143-145, 165, 170-172, 199
Brittiläiset & Kansainyhteisö