Doom on id Softwaren kehittämä ja julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, joka on Doom-pelisarjan ensimmäinen osa. Doom on yksi merkittävimmistä ja suosituimmista lajityypin edustajista, ja se varmisti ensimmäisen persoonan ammuntapelien sekä tietokonepelaamisen lopullisen läpilyönnin. Doom herätti ilmestyessään paljon huomiota 3D-grafiikkansa ja väkivaltaisuutensa vuoksi. Peliä on pelannut runsaat 15 miljoonaa pelaajaa ja se aloitti verkkopelaamisen aikakauden. Pelissä käytetty WAD -rakennepaketti mahdollisti erilaisten pelin pohjalta tehtyjen muunnosten (modifikaatioiden) luomisen.
Peli levisi aikoinaan tehokkaasti ilmaiseksi ladattavana shareware-versiona, joka sisälsi ensimmäisen kolmanneksen koko pelistä. Tällöin peliä jakeli Apogee. Doomin valtaisa menestys vaikutti koko peliteollisuuden suuntaan. Peli sai nopeasti suuren määrän seuraajia, ja peliteknologia painottui 3D-grafiikan kehittämiseen. GameSpyn äänestyksessä heinäkuussa 2001 Doom valittiin parhaaksi peliksi kautta aikojen.http://archive.gamespy.com/articles/july01/top501aspe/index4.shtm Luettu 25.7.2007
Pelaaminen thumb|Kuva monster infighting -ilmiöstä, jossa toisen hirviön vahingoittama vihollinen kostaa, joskus myös kuolettavan tehokkaasti Doomissa viholliset ovat erittäin kostonhimoisia, joten nopea liikehdintä niiden ympärillä kannattaa. Kyseessä on monster infighting -ilmiö, jossa toisen hirviön vahingoittama vihollinen kostaa ja aiheuttaa täten taistelun vihollisten keskuudessa. Hyvä on myös tietää, ettei esimerkiksi imp voi vahingoittaa toista impiä, kun taas kaikki zombit voivat vahingoittaa toisiaan.
Pelin ympäristö sisältää paljon epävakaita räjähdetynnyreitä. Myös viholliset kärsivät räjähdyksistä, mikä on pelaajalle etu. Tehottomillakin aseilla saa tynnyrit räjähtämään helposti myös kaukaa ammuttaessa. Räjähtävien tynnyreiden lisäksi vastaan tulee usein myrkyllistä tai radioaktiivista liejua (damaging floor). Tämä aine vahingoittaa pelaajaa, tosin sen verran hitaasti, että sen vaikutusalueelta pääsee yleensä pois ennen kuolemaa. Säteilysuojapuku mahdollistaa liejussa kulkemisen ilman vahinkoa. Vihollisia lieju ei vahingoita. Pelin edetessä kentiltä löytää myös laavaa, joka toimii samoin tavoin kuin lieju.
Pelissä saa käyttöönsä myös panssariliivin (armor), joka suodattaa osan pelaajaan kohdistuvista iskuista. Panssari heikkenee samalla tavalla kuin pelaajan terveyspisteet.
Alkuperäisessä Doomissa ei ole mahdollista hypätä, kyykistyä eikä katsoa ylös tai alas. Kuitenkin myöhemmin kehitetyissä parannelluissa peliporteissa kuten ZDoomissa hyppääminen, kyykistyminen ja muut uudet toiminnot olivat mahdollisia. Samaan versioon lisättiin myös kehittyneempi musiikki.
Moninpeli Doomissa on kolme erilaista moninpelivaihtoehtoa. Moninpelissä voi vaihtaa pelikenttiä mieltymyksensä mukaan sekä säätää vaikeustasoa. Pelaajia voi olla korkeintaan neljä.
Suosituin moninpeleistä on Deathmatch-pelimuoto, jossa tavoitteena on tappaa toisia pelaajia mahdollisimman monta. Pelissä voi olla esimerkiksi aikaraja, jonka sisällä eniten pelaajia tappanut voittaa. Kuoltuaan pelaaja syntyy aina uudelleen. Pelityyli on erittäin nopea ja sitä voi pelata myös hirviöillä. Muunnelma tavallisesta Deathmatchista on Old Deathmatch -pelimuoto. Sen erona on, ettei aseita voi kerätä samoista paikoista uudelleen ennen kuolemista. Bonusesineet taas ovat käytettävissä vain kerran eivätkä ne materialisoidu enää uudelleen saman pelin aikana.
Cooperative-pelimuodossa pelataan yksinpelikampanjaa useamman ihmispelaajan voimin.
Moninpeliä voi pelata joko sarjaportin, modeemin tai IPX:n välityksellä.
Tarina Doomin suoraviivaisessa tarinassa yhdistyvät kauhu- ja scifi-elementit. Pelaaja on nimetön sotilas, joka lähetetään kommandoryhmän mukana Phobokseen, Marsin kuuhun, selvittämään vikaan mennyttä teleportaatiokoetta. Teleporttien kautta on saapunut helvetistä lauma demoneja, jotka ovat valloittaneet tukikohdan ja tappaneet kaikki ihmiset. Peli alkaa, kun käy ilmi, että myös koko kommandoryhmä on tapettu tai muutettu zombeiksi. Pelaaja on ainoa eloonjäänyt. Tehtävänä on edetä ja tappaa kaikki vastaantulevat viholliset.
Peli koostuu kolmesta episodista, joista ensimmäinen (Knee-Deep in the Dead) sijoittuu Phobokseen, toinen (Shores of Hell) Deimokseen ja kolmas (Inferno) helvettiin. Ultimate Doom -julkaisussa peliin lisättiin uusi episodi nimeltään Thy Flesh Consumed, joka sijoittuu Helvetin invaasion jälkeiselle maapallolle. Tämän jälkeen alkavat Doom II:n tapahtumat.
Episodi 1: Knee-Deep in the Dead Episodi alkaa, kun nimetön sotilas herää UAC:n tukikohdassa Marsin Phobos-kuussa yksin. Kaikki muut ryhmän jäsenet ovat muuttuneet vihamielisiksi zombeiksi. Lisäksi tukikohta on täynnä demoneita ja hirviöitä helvetistä. Episodin lopussa pelaaja joutuu tappamaan kaksi Baron Of Hell hirviötä, jonka jälkeen hänet tapetaan. Episodin jälkeen pelaaja joutuu Marsin Deimos-kuuhun.
Episodi 2: Shores of Hell Pelin toinen kolmannes alkaa Deimos-kuusta, jonka läpi pelaajan täytyy taistella. Episodin lopussa taistellaan CyberDemonia vastaan, jonka jälkeen pelaaja laskeutuu helvettiin.
Episodi 3: Inferno Episodi 3 pohjautuu helvettiin, jossa täytyy löytää hyökkäyksen aloittanut Spider Mastermind. Kun sen on voittanut, pelaaja pääsee Maahan, mutta demoneita helvetistä tulee samasta portista sinne.
Episodi 4: Thy Flesh Consumed (vain The Ultimate Doomissa) Pelin viimeinen episodi sijoittuu helvetin demonien valtaamaan Maahan. Episodin lopussa täytyy taistella samaa Spider Mastermindia vastaan kuin kolmannessa episodissa. Tämän jälkeen alkavat Doom II:n tapahtumat. Lisäksi kolmannen episodin lopetuksessa nähty kuollut kani paljastuu pelaajan lemmikkikaniksi, Daisyksi.
Pelin vastustajat
Zombieman: Entinen zombiksi muuttunut UACn sotilas joka kantaa asetta mukanaan Shotgunner: Samanlainen kuin Zombieman, mutta varustettu tummemmilla vaatteilla ja haulikolla Imp: Ruskea demoni joka heittää tulipalloja pelaajaa kohti tai raapii tätä Pinky: Vaaleanpunainen isohko demoni joka juoksee pelaajaa kohti ja yrittää purra tätä Spectre: Sama kuin Pinky, mutta melkein näkymätön Cacodemon: Punainen, yksisilmäinen leijuva pallo joka hymyilee ilkeästi ja sylkee plasmapalloja pelaajaa kohti Baron Of Hell: Vaaleanpunainen lihaksikas hirviö joka heittää vihreitä palloja pelaajaa kohti. Kaksi tällaista toimii Episodi 1:n päävastuksina Lost Soul: Leijuva ja liekehtivä pääkallo joka syöksyy pelaajaa kohti, yrittäen satuttaa tätä CyberDemon: Jättiläismäinen robottidemoni joka ampuu raketteja. Toimii Episodi 2:n päävastuksena Spider Mastermind: Jättiläismäinen robottihämähäkki joka ampuu konekiväärillä pelaajaa kohti. Toimii Episodien 3 ja 4 päävastuksena
Aseet
Nyrkit Moottorisaha Pistooli Haulikko Konekivääri Raketinheitin Plasmakivääri BFG (Big Fucking Gun) 9000
Kehitys Pelin kehityksessä käytettiin NeXT-tietokoneita. Pikseligrafiikkaan käytettiin Deluxe Paintin DOS-versiota. id Software siirtyi NeXtiin Apple- ja DOS-koneista sekä myöhemmin siirtyi Windows NT:n käyttöön Quake 2:n kehityksen aikaan.
Musiikki Musiikin peliin kehitti Bobby Prince, joka loi useimmat ääniraidat tunnettujen heavy metal- ja rock-yhtyeiden kappaleiden inspiroimina. Musiikissa on vaikutteita muun muassa Slayerin, Panteran, Alice in Chainsin ja Metallican kappaleista. Tämän lisäksi pelissä on lukuisia tyyliltään ambient-vivahteisia raitoja.Kushner, David (2003). Masters of Doom: How Two Guys Created an Empire and Transformed Pop Culture. Random House Publishing Group.
Doomin PlayStationhttps://aubreyhodges.bandcamp.com/album/doom-playstation-official-soundtrack ja Nintendo 64https://aubreyhodges.bandcamp.com/album/doom-64-official-soundtrack -versioissa (Doom 64), sekä Sega Saturn -versiossa osittain, on alkuperäiset MIDI-ääniraidat korvattu Aubrey Hodgesin säveltämällä uudella musiikilla.
Grafiikka Pelin visuaaliseen tyyliin on otettu vaikutteita H. R. Gigerin kirjasta Necronomicon.
Julkaisuversiot
Ensimmäinen ja pelatuin versio lienee julkaisu MS-DOSille joulukuussa 1993.
Pelistä on julkaistu virallinen versio seitsemälle käyttöjärjestelmälle (mukaan lukien Nextstep, jolla peli alun perin kehitettiin) ja yhdeksälle eri pelikonsolille. Pelistä tehtiin versiot Super Nintendo Entertainment System- ja Sega 32X -alustoille, vaikka SNES-versiossa graafista näyttävyyttä ja 32X:llä puolestaan musiikin laatua jouduttiin karsimaan runsaasti. Epävirallisia harrastajien tekemiä käännöksiä on vielä enemmän.
Vuonna 1994 pelistä esiteltiin versiota Microsoft Windowsin WinG-rajapinnalle.
Vastaanotto Pelit-lehden Kaj Laaksonen antoi pelin shareware-versiolle 96 pistettä sadasta ja TJ Talasmaa shareware-version verkkopelille 98 pistettä. Myöhemmin Niko Nirviltä heltisi kokoversiolle vielä 94 pistettä. Mikrobitin Petri Teittisen tuomio oli 97 pistettä sadasta.
Perintö
Vaikka alkuperäisillä Doomeilla onkin ikää jo yli 30 vuotta, on pelisarjalla yhä omat kannattajansa. Doomin pelimoottorin lähdekoodi on julkaistu Doomin omalla lisenssillä ja GPL-lisenssillä. Doomille on tehty vapaaehtoisvoimin useita muokkauksia, jotka mahdollistavat nykyisten tietokoneiden tehojen hyödyntämisen, esimerkiksi 3D-kiihdytyksen. Esimerkkejä näistä muokkauksista eli porteista ovat ZDoom, EDGE, Doomsday/JDoom ja Doom Legacy. Lisäksi moninpeliportteina suosittuja ovat nykyisin ZDaemon sekä ZDoom:iin pohjautuva Skulltag. Jotkin porttaukset, kuten C2Doom, mahdollistavat Doomien pelaamisen myös muulla kuin kotitietokonelaitteistolla, kuten matkapuhelimella sekä PlayStation Portablella ja iPodilla.
Nykymittapuulla Doomin laitteistovaatimukset ovat pienet, ja hakkereiden keskuudessa on muodostunut eräänlaiseksi meemiksi ja haasteeksi saada Doom pyörimään erilaisilla laitteilla. Peli on portattu esim. MP3-soittimille, kännyköille, älykelloille, tulostimille, e-kirjanlukulaitteille, Samsungin älyjääkaapille, elektroniselle raskaustestille, ohjelmoitaville taskulaskimille kuten Texas Instruments Ti-84 Plus, juoksumatto, lipuntarkastuskone, sähkötupakka, karaokelaitteisto tai termostaatti.https://uk.pcmag.com/games/134001/can-it-play-doom-6-unique-ways-to-run-the-classic-game https://gamerant.com/weirdest-consoles-you-can-play-doom-on/#the-elder-scrolls-3-morrowind
Jatko-osat ja muut pelit
Pelin viralliset jatko-osat ovat Doom II julkaistiin 1994. Sille on lisäksi laajennuspaketti Master Levels for Doom II vuodelta 1995. Aiemmin samana vuonna julkaistiin myös yhdellä uudella episodilla laajennettu ykkösosa nimellä The Ultimate Doom.
Kolmas virallinen Doom-peli on Final Doom vuodelta 1996. Se sisältää kaksi 32-tasoista episodia nimeltä TNT: Evilution ja The Plutonia Experiment. TNT: Evilution oli aluksi TeamTNT-nimisen modaajien ryhmän tekemä megaWAD-paketti, jonka id Software osti ja julkaisi viimeisteltynä. The Plutonia Experimentin tekivät veljekset Dario ja Milo Casali, jotka olivat tehneet neljä tasoa TNT: Evilutioniin.https://5years.doomworld.com/interviews/dariocasali/page2.shtml
John Romero ilmoitti pelin 25-vuotispäivänä julkaisevansa Ultimate Doomille epävirallisen viidennen episodin. Doom SIGIL tuli ladattavaksi ilmaiseksi toukokuussa 2019.https://www.eurogamer.net/articles/2019-05-31-john-romeros-unofficial-fifth-doom-episode-sigil-is-finally-out
Doomin pelimoottorilla on tehty muitakin menestyspelejä, kuten Heretic, Hexen ja Strife.
Lisäksi Doomin maailmaan perustuen on tehty esimerkiksi roguelike (DoomRL), joka ei sinällään hyödynnä Doomin pelimoottoria.
Vuonna 2005 julkaistiin kännyköille (ennen älypuhelimia) vuoropohjainen Doomin maailmaan sijoittuva roolipeli Doom RPG.https://web.archive.org/web/20060104031037/http://www.doomrpg.com/n.x/Doom%20RPG/Home Tämän pelin alustana oli Java ME MIDP 2.0 tai BREW 2.0.https://web.archive.org/web/20051231044232/http://www.doomrpg.com/n.x/Doom%20RPG/Home/FAQ Tämä peli on vuonna 2022 saatu toimimaan myös tietokoneilla.https://www.doomworld.com/forum/topic/129997-doom-rpg-port-reverse-engineering-update-version-02/