Teemu Rannikko (s. 9. syyskuuta 1980 Turku) on suomalainen pelintekijänä menestynyt koripalloilija, joka aloitti pääsarjauransa kaudella 1996–1997 ja lopetti Suomen-mestaruuteen keväällä 2021. Hän pelasi Suomen ja neljän muun Euroopan maan sarjoissa ja edusti Suomen maajoukkuetta vuosina 1997–2017 useissa arvokilpailuissa ja yhteensä 149 maaottelussa.
Rannikko edusti Suomen pääsarjassa Piilosetia sekä viimeisinä vuosinaan Joensuun Katajaa ja Salon Vilpasta. Ulkomailla hän pelasi ammattilaisena Italian Reggio Emiliassa, Euro Rosetossa, Scavolini Pesarossa ja Cimberio Varesessa, Slovenian KK Union Olimpijassa, Venäjän Himkissä sekä Espanjan CB Granadassa. Rannikko on valittu uransa aikana viisi kertaa Vuoden koripalloilijaksi ja kerran Euroliigan viikon parhaaksi pelaajaksi.
Rannikon pelatessa ensimmäistä kertaa KK Union Olimpijassa hän kuului Euroopan takamiesten parhaimmistoon. Hän on voittanut urallaan kolme Suomen mestaruutta, yhden Slovenian mestaruuden sekä kolme nuorten Suomen mestaruutta.
Ura Kasvattajaseurassa SM-sarjaa Rannikon kasvattajaseura on Turun NMKY, jonka paidassa hän voitti B-poikien Suomen mestaruuden kaudella 1995–1996. Vuonna 1996 hän nousi Piilosetin edustusjoukkueeseen. Rannikko voitti Turun NMKY:n paidassa A-poikien Suomen mestaruudet vuosina 1997 ja 1998. Rannikon toisella SM-sarjakaudella hänet valittiin vuoden kehittyneimmäksi pelaajaksi. Kauden 1997–1998 jälkeen italialainen Scaligera Basket Verona tarjosi hänelle neljästä viiteen vuotta kestävää sopimusta, jonka arvoksi arvioitiin jopa miljoona markkaa. Rannikko ei kuitenkaan suostunut sopimukseen, koska halusi suorittaa lukion ensin loppuun. Vuosina 1999 ja 2000 hänet valittiin SM-sarjan vuoden pelaajaksi. Toiseksi viimeisen kautensa Suomessa Rannikko päätti pronssiin.
Rannikko voitti Piilosetissä Suomen Cupin vuonna 1999, minkä jälkeen finaalivastustaja Espoon Hongan päävalmentaja Jyrki Suhonen hehkutti Rannikkoa Suomen parhaaksi takamieheksi. Viimeisellä kaudellaan Suomessa eli kaudella 1999–2000 hän teki keskimäärin 18,8 pistettä ja antoi 9,2 syöttöä ottelua kohden. Rannikolla onkin edelleen hallussa SM-sarjan kausiennätys koriinjohtaneissa syötöissä.
NBA:n varaustilaisuus Rannikko ilmoittautui vuoden 2000 NBA:n varaustilaisuuteen. Tämän takia hän kävi muun muassa Yhdysvalloissa New York Knicksin testileireillä. Tärkein syy varaustilaisuuteen ilmoittautumiseen oli Rannikon mukaan eurooppalaisten seurojen kiinnostuksen lisääminen häntä kohtaan. Lopulta hän kuitenkin veti nimensä pois varauslistalta tarkoituksenaan ilmoittautua listalle muutaman vuoden päästä uudelleen.
Viisi kautta Italiassa Suomen jälkeen Rannikko lähti ammattilaiseksi Italiaan, jossa Benetton Treviso osti hänen pelioikeutensa nelivuotisella sopimuksella. Treviso myi kuitenkin hänet lainalle Reggio Emilialle, joka pelasi Italian A2-sarjassa. Ensimmäiset ottelut Italiassa eivät sujuneet odotusten mukaan, sillä Rannikko kärsi jalkapöydän uloimman luun murtumasta ja joutui olemaan poissa pelikentiltä seitsemän viikkoa. Kuukauden päästä toipumisesta jalka alkoi jälleen häiritä Rannikkoa ja hän joutui siirtymään Trevisoon hoidattamaan jalkaansa. Trevisossa annettu sädehoito ei ollut onnistunut ja Rannikko joutui tulemaan Turkuun hoidettavaksi. Rannikko pääsi kuitenkin pelaamaan joukkueeseen loppukaudeksi ja johdatti joukkueensa aina finaaliin saakka. Finaaleissa vastassa oli joukkueen pahin kilpakumppani Basket Livorno, joka nousi Reggion sijaan Serie A:han. Seuraavaksi kaudeksi Rannikko teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Reggion kanssa.
Kaudella 2001–2002 Rannikko sai enemmän vastuuta joukkueessa ja pelasi ykköstakamiehenä. Hän vei Reggion selvään runkosarjan voittoon ja seura sai näin hyvät asetelmat pudotuspeleihin. Seuran tavoitteena oli nousu Serie A:han, minkä takia se hankki seuraan kauden aikana muun muassa Ferdinando Gentilen. Reggio selvisi puolivälieristä, joissa sillä oli vastassa Sintero Ferrara, helposti otteluvoitoin 3–1. Välierissä vastaan asettui Scafati Basket, jonka Reggio voitti puhtaasti otteluvoitoin 3–0. Viimeisessä ottelussa Scafatia vastaan Rannikko oli joukkueensa paras pistemies tehden 20 pistettä. Finaaleissa Pastificio di Nola Napolia vastaan Reggio oli jo johdolla otteluvoitoin 2–1, mutta hävisi loppuottelusarjan otteluvoitoin 3–2. Kauden jälkeen Rannikko teki Euro Roseton kanssa kaksivuotisen sopimuksen, jossa oli myös yhden vuoden lisäoptio. Roseto pelasi Italian pääsarjassa, jossa oli siihen mennessä pelannut suomalaisista vain Martti Kuisma.
Ennen kauden 2002–2003 alkua Rannikko osallistui kaksi viikkoa kestäneelle leirille, jolla hänen kätensä murtui. Hänen epäonnensa ei loppunut siihen, sillä Rannikon palattua kotiin leiriltä varkaat olivat tyhjentäneet hänen asuntonsa. Rannikon avaus Serie A:ssa oli vaikuttava. Vaikka joukkue kärsi selvän tappion Olimpia Milanolle, pelasi Rannikko silti 34 minuuttia ja teki 11 pistettä. Vuodenvaihteessa Roseto oli jo noussut sarjan toiseksi heti Benetton Trevison perään. Epäonnea seurasi heti maaliskuussa, kun Rannikon oikea käsi murtui harjoituksissa. Vamma oli niin vakava, että Rannikko pääsi tekemään paluun vasta pudotuspeleissä. Pudotuspeleissä Roseto sai vastaansa Viola Reggio Calabrian, jota vastaan Rannikko teki siihenastisen uransa piste-ennätyksen, 31 pistettä. Reggio Calabria vei kuitenkin ottelusarjan voiton numeroin 2–1 ja päätti Rannikon kauden Rosetossa.
Kaudeksi 2003–2004 Rannikko siirtyi Italian mahtiseuraan Scavolini Pesaroon kaksivuotisella sopimuksella. Rosetosta Pesaroon siirtyi myös valmentaja Phil Melillo, joka halusi Rannikon ehdottomasti seuraansa. Taaskaan kauden alku ei ollut paras mahdollinen, sillä elokuussa Rannikon eturistisiteet vaurioituivat maaottelussa Venäjää vastaan. Polvi jouduttiin leikkaamaan ja ensiesiintymisensä Pesaron paidassa hän teki vasta tammikuun lopulla Breil Milanoa vastaan. Kauden ensimmäiset pisteet syntyivät kuitenkin vasta helmikuun alussa Montepaschi Sienaa vastaan pelatussa pelissä, jonka jälkeen Pesaro siirtyi sarjakärkeen. Loppukausi ei mennyt seuralta aivan yhtä hyvin, ja se jäi neljänneksi. Pudotuspeleissä vastaan asteli Basket Napoli, jonka Pesaro voitti niukasti otteluvoitoin 3–2. Välierissä vastaan asettui Siena, joka kuitenkin voitti ottelusarjan ylivoimaisesti 3–0 ja meni finaaliin. Viimeisessä välieräpelissä Rannikko sai enemmän vastuuta ja pelasi 23 minuuttia, joiden aikana hän teki neljä pistettä ja otti neljä levypalloa.
Kauteen 2004–2005 Pesaro panosti enemmän kuin aikaisempiin kausiin, mikä näkyi Rannikon vastuun pienenemisenä. Seura hankki korin alle muun muassa Hanno Möttölän, koska se halusi pelata vielä seuraavallakin kaudella Euroliigassa. Joukkue aloitti Italian liigan voitolla Basket Livornosta, mutta Rannikko joutui tyytymään nollaan pisteeseen. Lokakuussa Rannikko venäytti nilkkansa ja lääkärien ennustusten perusteella olisi todennäköisesti joutunut olemaan poissa Pesaron Euroliigan avauksesta. Hän kuitenkin pääsi pelaamaan ensimmäistä Euroliiga-peliään marraskuussa, jolloin Pesarolle tuli heti avausvoitto Union Olimpija Ljubljanasta. Rannikko tuli kentälle vaihdosta ja pelasi yhdeksän minuuttia, joiden aikana hän antoi yhden syötön ja otti kaksi levypalloa. Kun Pesaron toinen takamies Aleksandar Đorđević loukkaantui, lisääntyivät myös Rannikon minuutit. Rannikko kiittikin saaduista minuuteista Italian liigassa ja teki pian 27 pistettä Teramo Basketia vastaan. Hyvien otteiden ansiosta hänet kutsuttiin Italian liigan All Stars -otteluun. Tammikuussa seuraan hankittiin takamieheksi Scoonie Penn, minkä jälkeen Rannikon peliaika väheni merkittävästi. Pesaro pääsi Euroliigassa puolivälieriin, joissa sille tuli vastaan edellisvuoden mestari Maccabi Tel Aviv BC. Rannikon vastuu jäi kuitenkin pieneksi Maccabia vastaan, eikä hän päässyt tappioon päättyneessä pelissä edes kentälle. Italian liigassa Pesaro sijoittui katastrofaalisesti pudotuspelien ulkopuolelle yhdeksänneksi. Kauden jälkeen Pesaro joutui konkurssiin ja Rannikko joutui etsimään uuden seuran. 200px|thumb|Rannikko syyskuussa 2006 Suomen maajoukkueen paidassa.
Siirto Sloveniaan Kaudeksi 2005–2006 Rannikko teki slovenialaisen KK Union Olimpijan kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Tämä tarkoitti myös enemmän vastuuta kentällä ja samalla peliaikaakin alkoi tulla edellisvuosien tapaan. Heti alkukaudesta Rannikko johdatti Ljubljanan Slovenian Supercupin voittoon tekemällä 18 pistettä. Joukkueen ensimmäinen Euroliiga-ottelu päättyi tappioon, kun se hävisi Zalgiris Kaunasille. Rannikko sai pelata pelissä 40 minuuttia, joiden aikana hän teki 11 pistettä. Ljubljana ei päässyt kuitenkaan alkulohkoaan pidemmälle Euroliigassa. Slovenian liigan avauspelissä Ljubljana voitti Heliosin ja Rannikko teki 37 minuutissa kymmenen pistettä. Peli pelattiin vasta huhtikuussa, sillä Union Olimpija oli mukana Adrianmeren liigassa, joka täytti seuran koko alkukauden ohjelman. Kausi päättyi mestaruusjuhliin, kun Union Olimpija voitti finaaleissa Geoplin Slovanin otteluvoitoin 3–2. Ratkaisevassa finaalipelissä Rannikko oli joukkueensa avainpelaajia tehtyään 17 pistettä. Kausi oli seuran kannalta sekava, koska joukkue oli uudistunut edelliskauteen verrattuna lähes kokonaan. Ainoastaan Rannikko ja Yotam Halperin pystyivät täyttämään roolinsa hyvin. Kauden jälkeen kiinnostuksensa Rannikkoon osoittivat muutamat kreikkalaiset sekä italialaiset seurat. Lopulta Rannikko teki Union Olimpijan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen vanhan sopimuksen tilalle.
Kausi 2006–2007 oli Rannikon uran paras kausi tilastojen valossa. Kauden alussa hän loukkasi nivusensa, mutta vamma ei osoittautunut suureksi. Rannikon kauden avaus tapahtui Adrianmeren liigan ottelussa, jossa hän teki heti 15 pistettä KK Partizania vastaan. Samaa joukkuetta vastaan hän teki myöhemmin kaudella Euroliigan piste-ennätyksensä, 26 pistettä. Ottelun jälkeen Euroliiga valitsi hänet viidennen peliviikon arvokkaimmaksi pelaajaksi. Näin hänestä tuli historian toinen suomalainen, joka on valittu viikon parhaaksi pelaajaksi Euroliigassa. Ennen joulua seurasta alkoi kuulua huolestuttavia ennusmerkkejä, kun se ei pystynyt maksamaan pelaajien palkkoja talousvaikeuksien takia. Tammikuun alussa Rannikon huhuiltiin siirtyvän Maccabi Tel Aviviin, mutta siirto kaatui, koska Union Olimpija ei tahtonut luopua Rannikosta. Kauden jälkimmäisellä puolikkaalla Rannikko pelasi uransa parhaita pelejä Adrianmeren liigassa tehden muun muassa 37 pistettä Hemofarmia vastaan. Rannikon kausi päättyi kantapäävammaan ja hän joutui olemaan poissa Slovenian liigan loppuotteluista. Loppuottelusarjassa vastaan tuli Helios, joka oli parempi otteluvoitoin 3–2.
Kaksi kautta Himkissä Kaudeksi 2007–2008 Rannikko siirtyi Venäjän superliigassa pelanneeseen Himkiin. Sopimus oli kahden vuoden pituinen ja Rannikko sopi Union Olimpijan kanssa sopimuksen purkamisesta. Himkin eurosarjanavaus tapahtui SLUC Nancya vastaan, jolloin Rannikko johdatti joukkueensa voittoon tehden samalla kolme pistettä. Venäjän liigassa ensimmäinen tappio tuli vasta marraskuussa, jolloin sarjaa vuodet hallinnut CSKA Moskova voitti joukkueen. Vuodenvaihteessa Rannikko kärsi kantapäävamman, joka piti hänet poissa pelikentiltä aina maaliskuuhun saakka, jolloin Rannikko pääsi lämmittelemään yhteen sarjapeliin. Kymmenen päivän totuttelun jälkeen huomattiin, että kantapää ei kestänyt harjoittelua ja Rannikko joutui olemaan loppukauden sivussa. Himkin tie loppui Eurocupissa, kun se hävisi Joventut Badalonalle pudotuspeleissä. Rannikko joutui seuraamaan sivusta kuinka Himki eteni aina Venäjän liigan finaaliin saakka, jossa sille tuli vastaan CSKA Moskova. Kaudella Euroliigan jo voittanut CSKA oli kuitenkin selvästi parempi otteluvoitoin 3–0.