Vastamyrkky eli antidootti on aine, jota käytetään myrkytyksen hoitoon ja jonka vaikutus on myrkytyksen aiheuttajaan nähden spesifinen. Täten esimerkiksi lääkehiili ei ole antidootti, koska sen vaikutus on epäspesifinen.
Vasta-aine voi olla aine, joka sitoutuu myrkkyyn ja eliminoi sen. Usein antidootti on metabolian estäjä, reseptorin kilpaileva vastavaikuttaja, virtsaerityksen kiihdyttäjä tai fysiologinen vastavaikuttaja.
Useiden antidoottien vaikutusmekanismi tunnetaan melko hyvin, mutta käytännön syistä kontrolloitujen tutkimusten tekeminen on ongelmallista äkillisten myrkytysten yhteydessä. Tästä syystä vain harvojen lääkkeiden osalta tehosta on tutkimusnäyttöä. Tiedot perustuvat pääosin eläinkokeisiin ja tapausselostuksiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Terveyskirjasto: Kalle Hoppu, Suvi Pajarre-Sorsa, Antidootit ja muut myrkytyslääkkeet – mitä mistä milloin Duodecim 2004;120:485–93 (pdf) Medicina.fi: Pertti J. Neuvonen, Erkki Elonen, Klaus T. Olkkola, Yleisiä näkökohtia akuuteista myrkytyksistä (pdf)
*