Kulttuurisota tarkoittaa etenkin Yhdysvalloissa vallitsevaa syvää jakolinjaa ja ristiriitaa kahden moraalisen näkemyksen, edistyksellisen ja perinteisen, kannattajien välillä. Osapuolia erottavia polarisoivia aiheita ovat esimerkiksi abortti, kulttuurin rahoitus, naisten oikeudet ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Konfliktia on luonnehdittu Yhdysvaltain nykyisen poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän määritteleväksi piirteeksi.
”Kulttuurisotaan” liittyvät aiheet toimivat internetissä ja sosiaalisessa mediassa niin sanottuina raivosyötteinä. Vastakkainasetteluun perustuvat aiheet herättävät helposti reaktioita halutussa kohderyhmässä. Tämä palvelee sisällön julkaisijan – esimerkiksi poliitikon, somevaikuttajan tai julkaisualustan – etua. Samalla se vie huomiota muilta aiheilta. Raivosyötin tavoitteena ei ole esittää perusteltuja väitteitä ja keskustella. Tarkoitus on saada huomiota ja lietsoa kohua.
Historia
Käsitteen määritteli Yhdysvalloissa ensimmäisenä James Davison Hunter vuonna 1991. Kulttuurisota nousi Yhdysvalloissa puheenaiheeksi vuonna 1992, kun konservatiivipoliitikko Pat Buchanan piti republikaanisen puolueen puoluekokouksessa puheen aiheesta ja kutsui sitä kamppailuksi ”Amerikan sielusta”. Buchanan määritteli kulttuurisodan näyttämöksi ennen kaikkea abortin, homojen oikeudet, uskonnonvapauden ja naiset armeijassa.
Hunterin kirjan julkaisun jälkeen kulttuurisodan käsite levisi muutamassa vuodessa Yhdysvaltain julkiseen keskusteluun. Seuraavina vuosikymmeninä poliittiset jakolinjat syvenivät ja alkoivat hallita Yhdysvaltain politiikkaa kokonaisvaltaisesti. 2020-luvulla alkoi esiintyä jo poliittisen väkivallan puolustelua, esimerkiksi Yhdysvaltain kongressiin tehdyn hyökkäyksen yhteydessä.
Hunterin mukaan jakolinja syntyi 1900-luvun puolivälissä Yhdysvaltain keskiluokan maallistumisesta. 1960-luvun kulttuuriset muutokset – esimerkiksi kansalaisoikeusliikkeen tuomat vähemmistöjen oikeudet ja seksuaalinen vallankumous – juurtuivat pysyviksi yhteiskunnallisiksi muutoksiksi. 1970-luvun loppupuolella konservatiivit nousivat vastustamaan niitä. Etenkin kristillinen oikeisto teki abortista keskeisen kysymyksen. Muutosten ajaminen alettiin nähdä uhkana omalle olemassaololle. Homojen avioliiton suhteen konservatiivinen näkökulma oli voitolla 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun se oli kielletty useimmissa osavaltioissa. Sen jälkeen kieltoja purettiin. 2000-luvulla Yhdysvaltain keskeiseksi jakolinjaksi nousi etnisyys
Vuoden 2008 talouskriisi toi mukaan myös valkoisen väestön sisäisen luokkajakolinjan. Talouden taantuma loi kiilan korkeasti koulutettujen, johtavassa asemassa olevien ja muun väestön väliin. Vuonna 2016 yksi vahvimmista ennustajista, joka vaikutti Donald Trumpin äänestämisessä presidentiksi, oli korkeakoulututkinnon puuttuminen. Trump vetosi väestöön, joka oli joutunut kapitalismin kurjistamaksi. Vasemmisto puhui etnisyydestä ja maahanmuutosta, ei luokkakysymyksistä.
2010-luvulla Yhdysvaltain kulttuurisodat laajentuivat internetiin. Ironiaa, parodiaa, meemejä ja trollaamista hyödyntävä sekalainen konservatiivinen verkkoliike otti aiheikseen muun muassa liberalismin, feminismin, poliittisen korrektiuden, seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin, rasismin ja sananvapauden. Se pilkkasi liberaalien vakavuutta ja moraalista itseimartelua. Oikeistolainen liike yhdistettiin etenkin vaihtoehto-oikeistoon. Kulttuurisotien vasemmistolainen osapuoli toimi 2010-luvulla verkon lisäksi yliopistojen kampuksilla. Vasemmistolainen identiteettipolitiikka nähtiin oikeistossa vapaan ilmaisun vastaisena, kun vasemmistolaiset vastustivat epäkorrekteina pitämiään puheita ja tekoja.
Kulttuurikamppailun luonne
Politiikan tutkimuksessa ihmiset on nähty äänestävän taloudellisten etujensa puolesta. Hunter nosti esiin, että ihmisen itseymmärrys yksilönä ja yhteisön jäsenenä voi nousta taloudellisia etuja tärkeämmäksi. Hunterin luonnehdinnan mukaan kulttuuri pyrkii vallitsevuuteen ja yleispätevyyteen. Kulttuuri liittyy siihen, mitä pidetään puhtaana ja mitä saastuneena. Kulttuuri liittyy usein rajoihin ja niiden ylittämiseen: jokin asia nähdään pyhän loukkaamisena. 2000-luvulla sosiaalinen media moninkertaisti keskustelun nimettömyyden ja retoriikan äärimmäisyyden. Hunterin mielestä liberaali demokratia on Yhdysvalloissa vaakalaudalla, kun yhdistävät kansalliset kertomukset ovat heikentyneet.
Yhdysvaltalaisen kulttuurin vaikutus on ulottunut voimakkaasti muihin maihin. Amerikkalaisen yhteiskunnan ristiriitojen siirtäminen sellaisenaan muihin kulttuuriympäristöihin on kuitenkin nähty ongelmallisena. Kansalliset erityispiirteet eivät yleensä siirry sellaisinaan kulttuurista toiseen. Jotkut tutkijat katsovat, että kulttuurisodan käsitettä käytetään retorisena keinona, jossa luodaan tahallaan jakoa omaan puoleen ja vastapuoleen. Tutkija Tuija Saresman mukaan esimerkiksi heikossa asemassa olevien ihmisoikeuksien puolustamista ei voi luonnehtia sotimiseksi. Sen sijaan hyökkäyksiä näitä oikeuksia vastaan voi nimittää hyökkäyssodaksi. Kulttuurisota on myös nähty hämäyksenä, joka vie huomiota muilta aiheilta.
”Kulttuurisotaan” liittyvät aiheet toimivat internetissä niin sanottuina raivosyötteinä. Vastakkainasetteluun perustuvat aiheet herättävät helposti reaktioita halutussa kohderyhmässä. Tämä palvelee sisällön julkaisijan – esimerkiksi poliitikon – etua. Raivosyötin tavoitteena ei ole esittää perusteltuja väitteitä ja keskustella. Tarkoitus on saada huomiota ja lietsoa kohua.
Katso myös Anti-gender-liike Populismi Salaliittoteoria Vastamedia
Lähteet
Luokka:Politiikan käsitteet Luokka:Yhdysvaltain politiikka Luokka:Kiistat