Yves Duteil [iv dytɛj] (s. 24. heinäkuuta 1949 Neuilly-sur-Seine, Hauts-de-Seine) on ranskalainen laulaja ja lauluntekijä. Hän toimi 1989–2014 myös pormestarina noin 700 asukkaan Précy-sur-Marnen kunnassa Pariisin itäpuolella, Seine-et-Marnen departementissa.
Toimistotyöntekijäisän ja kultaseppä-äidin poikana Pariisin luoteisessa esikaupungissa varttunut Duteil soitti lapsesta saakka pianoa ja muita kosketinsoittimia, kunnes vaihtoi kitaraan 15 vuoden iässä. Hän aloitti yliopisto-opinnot, mutta vaihtoi pian musiikkikonservatorioon. Hän sai ensi kerran menestystä laulullaan "Virages" vuonna 1972. Se sisältyy hänen vuoden 1974 esikoisalbumilleen L'écritoire.. Viitattu 29.5.2018.
Hänen eniten myyty ja tunnetuin albuminsa on vuonna 1977 julkaistu Tarentelle, jolta löytyvät nimikappaleen lisäksi hänen tunnetuimpiin kuuluvat laulunsa "Le petit pont de bois" ja "Le mur de la prison d'en face" sekä Notre Temps -lehden koko 1900-luvun parhaaksi ranskalaislauluksi valitsema "Prendre un enfant par la main".
1980-luvun puolivälissä Duteil teki ranskan kieltä ylistävän laulun ”La langue de chez nous” ja samannimisen albumin. Hänet palkittiin Ranskan akatemian hopeamitalilla. Pormestarin työstään hän on saanut Marianne-palkinnon.
Vuonna 2018 Yves Duteil julkaisi kuuden vuoden hiljaisuuden ja sydänleikkauksen jälkeen viidennentoista albuminsa Respect.
Duteil on kirjoittanut myös muutamia lastenkirjoja. Hänet tunnetaan myös ranskan kielen, lasten oikeuksien ja ympäristönsuojelun hyväksi tekemästään työstä.
Duteil Suomessa Yves Duteil on vieraillut Suomessa ainakin kahdesti 1970-luvun keskivaiheilla. Toinen kerta oli lokakuussa 1977 Helsingin konservatorion juhlasalissa, ja Yleisradio esitti tästä konsertista tallennetun 45-minuuttisen ohjelman maaliskuussa 1978.
Levytykset 1972: "Virages" (single) 1974: L'écritoire 1976: J'attends 1977: Tarentelle 1978: En public au théâtre des Champs-Elysées 1979: Mélancolie (myöhemmin nimellä J'ai la guitare) 1980: Yves Duteil chante pour les enfants 1981: Ça n'est pas ce qu'on fait qui compte 1982: L'Olympia 1982: Les saisons Grand-Père 1983: La statue d'ivoire 1985: La langue de chez nous 1985: L'univers musical Jean Musy – instrumental 1987: Ton absence 1988: Côté scène – Olympia 1990: Blessures d'enfance 1991: En public – spectacle au Zénith 1992: Vos préférences , kokoelma 1992: La fleur de l'impossible – Alberville 1993: Ligne de vie 1994: Entre elles et moi – duos 1996: Pour les enfants , kokoelma 1997: Touché 1997: Correspondences, neljän CD:n kokoelma 2001: Sans attendre 2002: Yves Duteil chante les enfants 2003: Yves Duteil chante pour elle 2003: Yves Duteil par cœur 2004: Tous les droits des enfants 2004: Yves Duteil chante l'air des mots 2008: (fr)agiles 2010: Mes escales..., kahden CD:n kokoelma 2018: Respect
Lähteet
Aiheesta muualla Yves Duteil'n virallinen sivusto
Luokka:Ranskalaiset laulaja-lauluntekijät Luokka:Vuonna 1949 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt