Seven Pillars of Wisdom

Seven Pillars of Wisdom on brittiläisen sotilashenkilön T. E. Lawrencen omaelämäkerrallinen teos, jossa tämä kuvaa osuuttaan ensimmäisen maailmansodan aikana Lähi-idässä käydyssä arabikapinassa vuosina 1916–1918. Kirjan nimi (suom. 'Viisauden seitsemän pylvästä') on peräisin Sananlaskujen kirjasta. Lawrence aloitti kirjan kirjoittamisen sodan jälkeen 1919, mutta se pysyi eri versioineen keskeneräisenä pitkälle 1920-luvulle saakka.

Kirjan eri laitosten julkaisuhistoria on monivaiheinen. Lawrence painatti Oxfordin tekstinä tunnetusta laitoksesta ensimmäiset kappaleet vuonna 1922. Vuonna 1926 sen pohjalta valmistui tilaajille tarkoitettu lyhennetty versio. Seuraavana vuonna 1927 julkaistiin suurelle yleisölle tehty lyhennelmä Revolt in the Desert, joka ilmestyi suomeksi 1928 nimellä Erämaan kapina. Vuoden 1926 versio julkaistiin yleisesti Lawrencen kuoleman jälkeen 1935, mutta täysipitkä Oxfordin laitos vasta 1997.

Seven Pillars of Wisdom sai hyvän aikalaisvastaanoton, ja sitä on luonnehdittu muun muassa kirjallisuuden merkkiteokseksi. Toisaalta kirjan historiallinen luotettavuus on kuitenkin kyseenalaistettu, ja Lawrencen on syytetty esittäneen itsensä ja arabijoukot paremmassa valossa brittien osuuden kustannuksella. Sotamuistelmiin perustuva David Leanin ohjaama Arabian Lawrence (1962) sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien ehdokkuuden parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.

Taustaa pienoiskuva|upright|Lawrence kuvattuna Akabassa 1917. T. E. Lawrence toimi vuosina 1916–1918 brittien yhteysupseerina prinssi Faisalin joukoissa arabikapinan yhteydessä. Lawrencen aikomukset kirjoittaa kokemuksistaan myöhemmin kirja käyvät jo ilmi hänen kirjeenvaihdostaan syyskuulta 1917. Lawrence teki jo sodan aikana muistiinpanoja, jotka olivat lähinnä paikkojen ja ihmisten kuvauksia, sillä oli vaara, että ne olisivat voineet joutua vihollisen käsiin.

Arabikapina huipentui Lawrencen osalta Damaskoksen valtaukseen lokakuussa 1918. Sen jälkeen Lawrence palasi Englantiin, jossa ei salannut aikeitaan kirjoittaa kirja. Kuitenkin esimerkiksi kirjeessään Charles Doughtylle hän totesi, ettei kirjaa ole välttämättä tarkoitettu julkaistavaksi, sillä se saattaisi loukata elossa olevia henkilöitä, myös häntä itseään.

Kirjoitus- ja julkaisuhistoria Ensimmäiset versiot Kirjan alkuvaiheista tiedetään melko vähän, sillä Lawrencen 1920–1921 käymästä kirjeenvaihdosta on vain vähän tallella. Lawrence alkoi kirjoittaa kirjaa vuoden 1919 alkupuoliskolla osallistuessaan Pariisin rauhankonferenssiin ja jatkoi sitä myöhemmin ollessaan Egyptissä ja palattuaan Englantiin. Joulukuussa hän kuitenkin kadotti suurimman osan kirjan raakaversiosta vaihtaessaan junaa Readingin asemalla. Katoamisesta ilmoitettiin lehdessä, mutta varastetuiksi oletettuja muistiinpanoja ei löytynyt. Lawrence viittaa tähän ensimmäiseen versioon nimellä ”Text I”, jonka pituus olisi hänen mukaansa ollut valmistuessaan noin 250 000 sanaa.

Lawrence kertoi käyttäneensä kirjan kirjoittamisen apuna sota-aikana tekemiään muistiinpanoja, jotka hän hävitti sitä mukaa kuin kirja valmistui. Siksi hän joutui kirjoittamaan muistinvaraisesti aloittaessaan työtä uudelleen noin kuukautta myöhemmin Lontoossa. Ainoastaan kirjan ensimmäisistä luvuista oli osa säilynyt, sillä Lawrence oli lainannut niitä tuttavalleen. Lawrence kirjoitti toisen version pitkissä rupeamissa noin kolmen kuukauden aikana. Esimerkiksi kirjan 6 hän kertoi kirjoittaneensa vuorokaudessa. ”Text II” oli Lawrencen arvion mukaan pituudeltaan yli 400 000 sanaa. Lawrencen omien sanojen mukaan version kielellinen tyyli oli kuitenkin toivoton, ja hän teki siihen korjauksia vuoden 1920 aikana.

1920 Lawrence ryhtyi suunnittelemaan kirjasta suurelle yleisölle tarkoitettua lyhennelmää kattaakseen muun muassa kirjan kuvituksen aiheuttamat kulut. Hän tarjosi lyhennelmää yhdysvaltalaiselle kustantajalle F. N. Doubledaylle. Sitten Lawrence ryhtyi luonnostelemaan lyhennelmää, mutta vetäytyi äkisti suunnitelmasta. Jeremy Wilsonin mukaan Lawrence halusi julkaista lyhennelmän ainoastaan Yhdysvalloissa ja välttää julkaisun Britanniassa. Wilsonin mukaan Lawrence ei kuitenkaan ollut yhtä tunnettu Yhdysvalloissa ja arvelee Lawrencen kuulleen Doubledaylta, ettei lyhennelmä voisi menestyä pelkästään Yhdysvalloissa julkaistuna.

Oxfordin laitos pienoiskuva|upright|14 Barton Street Westminsterissä Lontoossa, jossa Lawrence kirjoitti sotamuistelmiaan 1919–1920. Lawrence ryhtyi 1921 työstämään valmistuneen toisen version pohjalta muistelmiensa kolmatta versiota, jota hän kirjoitti työskennellessään Colonial Officessa 1921–1922. Kolmas versio eli ”Text III”, joka tunnetaan nimellä "Oxford Text", valmistui Lontoossa helmikuussa 1922. Sen pituus oli noin 335 000 sanaa.Korda, s. 495. Toisen version Lawrence poltti 1922 yhtä sivua lukuun ottamatta. Tekstistä otettiin Oxford Times -lehden kirjapainossa kahdeksan korjausvedosta. Lawrence ei halunnut kenenkään lukevan kirjaa painovaiheessa, minkä vuoksi hän lähetti sen painoon sekalaisessa järjestyksessä ja sivut numeroimattomina.Korda, s. 539.

Vedosten valmistuttua Lawrence järjesti arkit oikeaan järjestykseen ja numeroi sivut käsin. Syksyllä 1922 hän korjasi ladontavirheitä osaan vedoksista, jotka hän sidotti kansiin ja lähetti koelukuun henkilöille, joiden hän arveli olevan päteviä arvioimaan tekstiä historialliselta ja kirjalliselta kannalta. Koelukijoihin kuuluivat muun muassa Edward Garnett, Eric Kennington, Vyvyan Richards, George Bernard Shaw ja tämän vaimo Charlotte Payne-Townshend.Korda, s. 562–564. Oxfordin laitos on kirjan useista laitoksista ensimmäinen ja rahassa mitattuna arvokkain. Yksi kirjan kuudesta jäljellä olevasta kopiosta huutokaupattiin New Yorkissa vuonna 2001 tuntemattomalle henkilölle yhteensä 941 000 dollarin kokonaishinnalla.

Tilaajien lyhennelmä Lawrence oli lähettänyt yhden Oxfordissa tehdyistä vedoksista koelukuun brittiläiselle kustannustoimittajalle Edward Garnettille. Garnettin mielestä teksti oli liian pitkä julkaistavaksi kokonaisuudessaan, ja hän toimitti siitä Lawrencen suostumuksella lyhennetyn raakaversion. Saatuaan Garnettin lyhennelmäversion loppuvuodesta 1922 Lawrence oli kuitenkin edelleen epävarma kirjan julkaisun suhteen. Bernard Shaw kannatti aluksi lyhennelmän julkaisua, mutta suositteli Lawrencen konsultoiman Jonathan Capen tilalle itse käyttämäänsä Constable & Co. -kirjakustantamoa. Lisäksi Lawrence oli yhteydessä Curtis Brown -kirjallisuusagentuurissa toimivaan sota-ajan tuttavaansa Raymond Savageen. Loppuvuodesta 1922 Lawrence kuitenkin ilmoitti kustantajilleen vetäytyvänsä hankkeesta. Lawrencen Capelle ehdottama tilaajille tarkoitettu lyhennelmä jäi myös toteutumatta.

Lawrence ei kuitenkaan vetäytynyt pitkän aikavälin tavoitteestaan julkaista kirja jossain muodossa. Vuoden 1923 aikana kirja kiersi edelleen koeluettavana eri henkilöillä, joihin kuuluivat muun muassa Sydney Cockerell, J. L. Garvin, Thomas Hardy ja Rudyard Kipling. Lisäksi Lawrence lähetti sen faktojen tarkistusta varten henkilöille, kuten William Bartholomew, Robin Buxton, D. G. Hogarth ja Archibald Wavell. Loppuvuodesta 1923 Lawrence leikitteli edelleen ajatuksella hyväksyä Garnettin ehdottama suurelle yleisölle tarkoitettu lyhennelmä. Joulukuussa Lawrence päätti kuitenkin ystäviensä tukemana julkaista kirjasta tilaajille tarkoitetun painoksen, joka olisi lyhennelmä Oxfordin laitoksesta. Oxfordissa joulukuussa pidetyssä tapaamisessa sovittiin, että kirjasta painettaisiin 100 kopiota, jotka myytäisiin tilaajille 30 guinealla kappale. Lawrencen ystävät toivoivat samalla, että kirjaprojekti auttaisi Lawrencen masennukseen.

Lawrence työsti tilaajien painokseen tarkoitettua tekstiä vapaailtoinaan palvellessaan 1923–1924 armeijan Royal Tank Corps -yksikössä ja 1925–1926 Kuninkaallisissa ilmavoimissa. Se valmistui lopulta vuoden 1926 lopulla ja oli pituudeltaan noin 250 000 sanaa. Lawrence käytti huomattavia summia hankkiessaan painokseen runsaasti kuvitusta taiteilijoilta, kuten Augustus John ja Eric Kennington. Jokaisesta nidoksesta tehtiin tyyliltään erilainen ja koristelemalla niille yksin kappalein erilaiset kannet. Kirjan tuotantokustannukset tulivat lopulta maksamaan Lawrencelle suunnitellun 3 000 punnan sijasta arviolta 13 000 puntaa. Siitä otettiin huomattavasti suurempi painos kuin oli aluksi tarkoitus.Korda, s. 591–593. Lawrencen merkintöjen perusteella tilaajille myytiin yhteensä 128 kappaletta. Lisäksi Lawrence painatti ylimääräisiä kappaleita muun muassa lahjoitettavaksi ystävilleen ja piti myös osan itse.Korda, s. 617. Yhdysvalloissa huutokaupattiin vuonna 2001 yksi kappale tätä painosta yli 100 000 dollarilla.

Erämaan kapina pienoiskuva|upright|Lawrence William Orpenin maalaamassa muotokuvassa. Vuoden 1925 alussa Lawrence myi suurelle yleisölle tarkoitetun lyhennelmän julkaisuoikeudet Jonathan Cape -kustantamolle. Tilaajien painoksen tuotantokustannukset olivat ylittänneet budjetin, minkä vuoksi Lawrence tarvitsi lisää rahaa voidakseen viedä hankkeen loppuun saakka. Kirja sovittiin julkaistavaksi vuonna 1927, ja Lawrence ryhtyi työstämään lyhennelmää Garnettin aikaisemmin tekemän version pohjalta.Korda, s. 602–603. Valmiin lyhennelmän pituudeksi tuli Lawrencen mukaan lopulta noin 130 000 sanaa.

Erämaan kapina () ilmestyi Britanniassa ja Yhdysvalloissa maaliskuussa 1927. Daily Telegraph julkaisi osan kirjasta sarjana joulukuussa 1926. Kirjaa myytiin Britanniassa yli 90 000 kappaletta, ennen kuin Lawrence veti sen myynnistä.Korda, s. 622–624. Kirjan yhdysvaltalainen julkaisija oli Doran-kirjakustantamo.Korda, s. 622. Yhdysvalloissa kirja oli vieläkin suurempi menestys, ja sitä myytiin ensimmäisinä viikkoina yli 130 000 kappaletta. Myyntitulojen ansiosta Lawrence pääsi eroon veloista, jotka olivat aiheutuneet tilaajien painoksen tuotantokustannuksista.

Myöhemmät painokset Seven Pillars of Wisdomista ei tilaajien painoksen jälkeen 1926 ja Erämaan kapinan jälkeen 1927 julkaistu Lawrencen elinaikana uusia painoksia, sillä Lawrence vastusti sitä jyrkästi. Lawrencen kuoltua vuonna 1935 tilaajien lyhennetty laitos julkaistiin samana vuonna suurelle yleisölle. Kirjan brittiläinen kustantaja Jonathan Cape ilmoitti pian Lawrencen kuoleman jälkeen julkaisevansa Erämaan kapinasta uuden painoksen. Lawrencen nuorempi veli ja kirjallinen toimeenpanija A. W. Lawrence halusi kuitenkin välttää tämän ja myönsi oikeudet Seven Pillars of Wisdomin julkaisuun. Vuoden 1926 lyhennetty laitos oli muistelmien ainoa nopeaan julkaisuaikatauluun soveltuva versio, joten se valittiin julkaistavaksi vanhemman Oxfordin laitoksen sijasta.

Britanniassa sotamuistelmat julkaisi Jonathan Cape -kustantamo ja Yhdysvalloissa Doubleday, Doran (nykyään Doubleday). Tekstien samankaltaisuuden vuoksi tilaajien lyhennelmän tekijänoikeudet takasivat Jonathan Capelle ja Doubledaylle tekijänoikeudet myös vuoden 1922 Oxfordin laitokseen. Oxfordin laitos pysyi kuitenkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa julkaisemattomana 1990-luvun lopulle saakka, sillä julkaisuoikeudet omistaneet kustantamot olivat haluttomia julkaisemaan uutta versiota, joka olisi kilpaillut jo markkinoilla olleiden lyhennettyjen painosten kanssa. Tekijänoikeuden suoja-aika Britanniassa raukesi kuitenkin 1980-luvun puolivälissä, minkä jälkeen vuoden 1922 Oxfordin tekstin julkaisi ensimmäisenä Castle Hill Press vuonna 1997.

Kirja Merkitys Seven Pillars of Wisdomista on tullut julkaisunsa jälkeen kirjallisuuden klassikkoteos. Vuoden 1926 tilaajien lyhennetty laitos on käännetty useille kielille, ja sitä on myyty yli miljoona kappaletta. Se on Lawrencen palveluksesta Kuninkaallisissa ilmavoimissa kertovan The Mint (1955) -kirjan ohella toinen Lawrencen merkittävistä kirjallisista teoksista tämän käännöskirjallisuuden ja julkaistun kirjeenvaihdon ohella.

Nimi pienoiskuva|Seven Pillars of Wisdom -kivimuodostelma Wadi Rumin laaksossa Jordaniassa.