pienoiskuva|Gustaf Bonde valtaneuvoksen viitassaan, Otto Wallgrenin maalaus. pienoiskuva|Gustaf Bonde. Gustaf Bonde nuorempi, myös Gustaf Carlsson Bonde af Björnö (4. kesäkuuta 1682 Tukholma, Ruotsin kuningaskunta – 12. toukokuuta 1764 Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, valtaneuvos, kanslianeuvos, vuorikollegion presidentti ja kirjailija. Hän oli niin sanotun itäisen tutkijakunnan puheenjohtaja vuosina 1725–1726, kun tutkittiin Suomen isonvihan aikaisia vaurioita.Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, palsta 1354. Otava, 1967.
Ruotsin vanhaan aristokratiaan kuulunut kreivi Gustaf Bonde oli 1700-luvun johtavia virkamiehiä, joka sukunsa perinteitä noudattaen ansioitui myös Suomen asioissa toimimalla isonvihan tuhoja tutkivan toimikunnan puheenjohtajana Itä-Suomessa. Hän harrasti innokkaasti myös suomenkieltä ja historiaa, mutta tiedemiehenä hän oli amatööri ja ajastaan jälkeenjäänyt.
Suku ja koulutus Hänen isänsä oli Karl Bonde ja äitinsä Eleonora Margareta Bonde. Hänen nuorempi veljensä oli kreivi Nils Bonde (1685–1760), virkamies ja upseeri. Hänen isoisänsä oli Gustav Bonde vanhempi. Hän oli Björnön kreivi, Bordsjön, Katrineholmin, Hästerydin, Hässelbyn ja Mällingsholmin herra.
Bonde opiskeli Turun akatemiassa vuodesta 1695 alkaen ja Tübingenin yliopistossa vuodesta 1702 lähtien. Vuosina 1703–1705 hän teki matkoja Itävaltaan, Italiaan, Ranskaan ja Alankomaihin. Vuodesta 1705 lähtien Bonde toimi leskikuningatar Hedvig Eleonoran kamariherrana.
Virkamies Bonde astui politiikkaan vuonna 1710 säätyjen valiokuntien kokoontuessa, jolloin hän toimi salaisen valiokunnan jäsenenä. Tässä tehtävässä sekä vuosien 1713–1714 valtiopäivillä hän kuului kuninkaan valtaoikeuksien puolustajiin. Hänet oli nimitetty kauppaneuvokseksi vuonna 1711. Vuoden 1719 valtiopäivistä lähtien hän kuitenkin lähestyi yhä enemmän hattupuoluetta vastustanutta myssypuoluetta. Bonde toimi Itä-Götanmaan maaherrana (1718–1721), vuorikollegion presidenttinä (1721–1727) ja valtaneuvoksena (1727–1739). Vuosina 1731–1739 hän toimi kanslianeuvoksena ja kansliapresidentti Arvid Hornin oikeana kätenä puolustaen rauhanpolitiikkaa. Hän erosi tehtävästään samaan aikaan Hornin kanssa, hattupuolueen noustessa valtaan. Hänen poliittinen vaikutusvaltansa jäi tämän jälkeen vähäiseksi, vaikka hän palasikin valtioneuvokseksi vuonna 1761 hattujen aseman heikennyttyä Ruotsin epäonnistuttua Pommerin sodassa.
Kirjailija Hän kirjoitti monelta alalta, politiikasta, historiasta ja luonnontieteistä. Bonden kirjoitus ”Försök att igenfinna den finska nationens och språkets härkoms” (Vitterhetsakademiens handlingar I, 1755) käsittelee Suomen kansallisuutta ja kieltä, ja siinä hän johtaa suomen kielen hepreasta.
Bonde toimi myös niin kutsutun Sicklan komission puheenjohtajana, kirjoitti historiaa ja luonnontieteitä käsitteleviä teoksia sekä toimi taiteiden ja tieteiden suosijana. Vuonna 1748 hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi numerolla 115. Hänen historialliset tutkimuksensa pohjautuivat götismiin; hän omisti muun muassa käsikirjoituksen epäaidosta muinaisnorjalaisesta saagasta Konung Krembres i Giötaland och konung Augis i Uppsala saga (”Götanmaan kuningas Kremberin ja Uppsalan kuningas Augin saaga”). Hän harjoitti myös tieteellisiä harrastuksiaan alkemian parissa.
Hänen hautansa sijaitsee Spångan kirkossa.
Avioliitot ja jälkeläiset Bonde solmi ensimmäisen avioliittonsa 4. lokakuuta 1708 Tukholmassa vapaaherratar Charlotta Ulrika von Liewenin (1683–1735) kanssa; joka oli kenraaliluutnantti, vapaaherra Bernhard von Liewenin ja kreivitär Sigrid Oxenstierna af Croneborgin tytär.
Heille syntyivät lapset:
Carl Bonde (1709–1741), Tiohäradin tuomiokunnan laamanni; Tord Bernhard Bonde (1711–1785); hovimarsalkka Christer Bonde (1714–1716); kuoli 2-vuotiaana Fredrik Gustaf Bonde (1716–1735); kapteeni, kuoli 19-vuotiaana Sigrid Bonde (1719–1753), hovineiti, avioitui kenraaliluutnantti ja maaherra, kreivi Johan Cronhielm af Flostan kanssa.
Bonde solmi toisen avioliittonsa 9. syyskuuta 1740 Näsin pitäjän Trollenäsissä Fredrika Viveka Trollen (1721–1806) kanssa; joka oli everstiluutnantti Fredrik Trollen ja Brita Ramelin tytär. Hän perusti Trolleholmin säätiön vaimolleen ja jälkeläisilleen.
Heille syntyivät lapset:
Carl Bonde (1741–1791), valtaneuvos ja valtakunnanmarsalkka; Fredrika Birgitta Bonde (1743–1814), avioitui eversti, vapaaherra Bernt Johan Hastferin kanssa; Eleonora Gustava Bonde (1746–1817), avioitui luutnantti, vapaaherra Sten Gabriel Sturen kanssa.
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat Luokka:Valtaneuvokset Luokka:Vuonna 1682 syntyneet Luokka:Vuonna 1764 kuolleet