Riboflaviini eli B2-vitamiini on D-riboosin sitoutunut flaviini. Se on yksi ihmisen tarvitsemista vitamiineista. Keho tarvitsee sitä esiasteeksi muille flaviineille: flaviinimononukleotidille (FMN) ja flaviiniadeniinidinukleotidille (FAD). FMN ja FAD sitoutuvat moniin tärkeisiin entsyymeihin näiden entsyymitoiminnan kannalta pakollisina molekyyleinä eli kofaktoreina. Näitä flaviineita sitovia entsyymeitä kutsutaan usein flavoentsyymeiksi tai flavoproteiineiksi.
Keho ei juuri varastoi riboflaviinia, joten sitä tulee saada usein ja kylliksi ravinnosta. Riboflaviinipuutos on yleisimpiä ravintoainepuutoksia maissa, joissa syödään riisiä pääruokana ja joissa maitotuotteiden ja lihan syönti on vähäistä. Myös länsimaiden vanhuksilla ja lapsilla saattaa esiintyä verrattain yleisesti lievää riboflaviinipuutosta.
Riboflaviinia käytetään EU:ssa elintarvikkeissa E-koodilla E101(i) väriaineena ja FMN:n natriumsuolaa koodilla E101(ii). Aineet ovat oransseja. Ruokia, joissa niitä käytetään väreinä, ovat esimerkiksi jotkin sinapit, keitot, kastikkeet, juustot ja nuudelit.
Useat kasvit, bakteerit ja sienet tuottavat riboflaviinia. Se on vitamiini ihmisen lisäksi muille eläimille, sillä nekään eivät pysty valmistamaan sitä. Tosin esimerkiksi täysikasvuisilla märehtijöillä suolistobakteerit tuottavat tarpeeksi riboflaviinia, joten märehtijät eivät tarvitse sitä ravinnostaan.
Suositukset ja saanti Riboflaviinin tarve riippuu ihmisen iästä ja sukupuolesta sekä siitä, kuinka paljon hän harrastaa fyysisiä aktiviteettejä.
Oheisissa taulukoissa on esitetty Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 antamat ribolfaviinin saantisuositukset milligrammoina vuorokaudessa.
+MiehetNaisetIkämgIkämg18–30 v1,618–30 v1,331–60 v1,5≥ 31 v1,261–74 v1,4raskaana olevat1,6≥ 75 v1,3imettävät1,7
+PojatTytötIkämgIkämg(Äidinmaito tai äidinmaidonkorvike tyydyttää 0-6 kk:n ikäisten ravinnetarpeet.)6–11 kk 0,5 6–11 kk 0,5 12–23 kk0,612–23 kk0,62–5 v0,72–5 v0,76–9 v 1,16–9 v 1,110–13 v 1,310–13 v 1,214–17 v1,714–17 v1,4
Alle 75-vuotiaat miehet saivat vuonna 2017 riboflaviinia keskimäärin 2 milligrammaa vuorokaudessa (mg/vrk) ja 0,22 mg ruuasta ravintoenergiana saatu megajoulea (mg/MJ) kohti. Alle 75-vuotiaat naiset saivat vuonna 2017 riboflaviinia keskimäärin 1,6 mg/vrk ja 0,23 mg/MJ ruuasta ravintoenergiana saatu megajoulea (mg/MJ) kohti. Miehistä 70 % sai riboflaviinia saantisuositusten mukaisesti, 18 % alle keskimääräisen tarpeen (eli alle 1,4 mg/vrk) ja 1 % alle vähimmäissaannin (eli alle 0,8 mg/vrk). Naisista 85 % sai riboflaviinia saantisuositusten mukaisesti, 9 % alle keskimääräisen tarpeen (eli alle 1,1 mg/vrk) ja 1 % alle vähimmäissaannin (eli alle 0,8 mg/vrk).
Keskimääräinen tarve tyydyttää ravinnetarpeen ainoastaan puolella väestöstä, ja vähimmäissaanti viittaa tasoon, jota pienempi saanti johtaa oireilevaan puutostilaan pääosalla väestöstä.
Liikasaanti EFSA ei ole asettanut riboflaviinin päiväsaannille ylärajaa. Se on verrattain turvallinen aine, sillä keho rajoittaa sen imeytymistä tehokkaasti ja ylimäärä poistuu pääosin virtsassa.Zempleni, s. 240–244 Ihmisillä jopa 400 milligramman annokset nieltynä eivät ole aiheuttaneet merkittäviä haittavaikutuksia.
Riboflaviini erittyy pääosin virtsassa. Syötäessä sitä suuri annos (esimerkiksi B-vitamiinitabletti) virtsa värjäytyy väliaikaisesti kellertäväksi, mutta tämä on vaaratonta. Lääketieteellinen termi tilalle on flavinuria.
Riboflaviinin LD50 on rotille suun kautta tuntematon, mutta se on yli 20 grammaa per kehonpainokilogramma (g/kg). LD50 pistoksena vatsaonteloon on 0,56 g/kg, jolloin rotat kuolevat riboflaviinin kiteytymiseen munuaisissa.
Puutos (ariboflavinoosi) Riboflaviinipuutos on yleisimpiä ravintoainepuutoksia maissa, joissa syödään riisiä pääruokana ja joissa maitotuotteiden ja lihan syönti on vähäistä. Puutoksen yleisin syy on ruokavalio, jossa riboflaviinia on liian vähän.
Riboflaviinin puutos voi aiheuttaa anemiaa, koska riboflaviini osallistuu punasolujen syntyyn, raudan imeytymiseen ja avustaa ferritiinin vapautumista kudoksista. Lisäksi voi ilmetä retikulosytopeniaa (tällöin veressä on vähän epäkypsiä punasoluja), leukopeniaa (vähän valkosoluja) ja trombosytopeniaa (vähän verihiutaleita).
Riboflaviinin puutosta potevilla on yleensä muitakin ravintoainepuutoksia. Ensimmäiset oireet täysin riboflaviinittomasta ruokavaliosta ilmenevät noin 3–4 kuukaudessa.Combs, s. 290–293
Riskiryhmät Riboflaviininpuutosta voi esiintyä yleisesti esimerkiksi fyysisesti raskasta työtä tekevillä ja ammattiurheilijoilla maissa, joiden keskimääräinen ruokavalio sisältää vain vähän riboflaviinia..
Lievä riboflaviinipuutos puutos voi olla länsimaissakin verrattain yleinen esimerkiksi vanhuksilla ja lapsilla. Kolmas riskiryhmä ovat niiden rintaruokittujen äitien vauvat, joiden riboflaviininsaanti on vähäistä. Esimerkiksi yksipuolisesti syövät kasvissyöjät ja vegaanit kuuluvat tähän ryhmään. Finravinto 2017 -tutkimukseen osallistuneista miehistä 9 ja naisista 4,5 prosenttia sai liian vähän riboflaviinia.
Muita puutosriskiä lisääviä tekijöitä ovat maksasairaudet, eräät tartuntataudit ja alkoholismi. Alkoholi estää riboflaviinin imeytymistä ja lisäksi ruokavalio on alkoholisteilla usein huono. Myös jotkin hormonitoiminnan häiriöt kuten kilpirauhasen vajaatoiminta altistavat riboflaviinin puutokselle, koska tyroksiini lisää FAD- ja FMN-kofaktorien muodostusta. Tietyt lääkkeet kuten klooripromatsiini, imipramiini, amitriptyliini, jotkin syöpälääkkeet kuten doksorubisiini ja jotkin malarialääkkeet kuten mepakriini heikentävät kehon kykyä muuntaa riboflaviinia FAD:ksi ja FMN:ksi.
Oireet Riboflaviinin varhaisia puutosoireita voivat olla väsymys, heikkous, suun arkuus ja kipeys, silmien kutina ja persoonallisuuden muutokset. Kaikkia varhaisia puutosoireita ei tunneta hyvin.Zempleni, s. 234–237
Pidemmälle edenneessä puutoksessa oireina voivat olla väsymys; haavojen hidas parantuminen; suupielten halkeilu, punertavuus ja turvotus; sierainhaavaumat; kielen turvotus, punertavuus, halkeilu ja kipeys; ihon ja ihopoimujen paikoittainen rasvainen hilseily; silmien väsymys, punoitus, valonarkuus ja näön sumeus;Ensminger, "Chapter 18 R" tuntoherkkyys ja kivut esimerkiksi käsissä ja jaloissa ääreishermoston vikatoiminnan takia. Anemia ja retikulosytopenia, leukopenia ja trombosytopenia.
Seuraukset Äidin raskauden aikainen riboflaviinin puute voi aiheuttaa poikkeamia lapsen luustoon, kuten luiden lyhyyttä. Tämä voi ilmetä esimerkiksi sormien lyhyytenä. Synnynnäisten sydänongelmien kehittymisen riski sikiölle voi myös kasvaa.
Pitkittynyt riboflaviinin puutos lisää harmaakaihin riskiä. Tällöin mykiön proteiineja sakkautuu happiradikaalireaktioiden takia mykiöön samentaen sitä. Pelkistynyt glutationi pysäyttää radikaalireaktioita, mutta sen pelkistyminen glutationireduktaasilla vähenee FAD:n puutteen vuoksi. Keho kompensoi reduktaasin vajaatoimintaa tehostamalla FAD:tä kuluttamattomalla glutationisyntetaasilla pelkistyneen glutationin tuottoa.
Eläimillä pienoiskuva|Kananpojan halvaantuneet jalat riboflaviinipuutoksessa. Eläinten puutosoireet ovat osin samankaltaiset kuin ihmisillä. Rotilla ja sioilla oireita ovat mm. karvan lähtö, ihotulehdukset, hilseily ja harmaakaihi. Sioilla on myös munuaistulehduksia ja lisämunuaisten verenvuotoa. Kanoilla mm. muninta vähenee, ja kananpojille voi kehittyä koukussa olevat halvaantuneet jalat hermovaurioiden takia. Ankat kuolevat pian puutokseen. Koirilla oireita ovat mm. ihotulehdus, sydämen harvalyöntisyys, rytmihäiriöt, ataksia, harmaakaihi ja hengityksen pysähtyminen. Reesusmakakit laihtuvat, saavat iho-oireita, anemian ja kuolevat 2–6 kk kuluttua riboflaviinin saannin loppumisesta.
Märehtijät, kuten naudat, eivät tarvitse yleensä riboflaviinia ravinnosta, koska niiden pötsibakteerit tuottavat riittävästi riboflaviinia. Poikkeuksena ovat mm. vastasyntyneet lampaat ja vasikat, joille ei ole vielä kehittynyt ruuansulatuselimistöön sopivaa bakteerikantaa. Nuoret yksilöt saavat tarvitsemansa riboflaviinin emän maidosta tai maitokorvikkeesta.
Ruokapitoisuudet Eniten riboflaviinia on luontaisesti hiivauutteissa, kuten Marmitessa, ja eläinten munuaisissa ja maksoissa. Sitä esiintyy erityisen runsaasti myös esimerkiksi mantelissa, kananmunassa, vehnänalkioissa, juustoissa, sian-, lampaan- ja poronlihassa, silakassa, makrillissa ja lehtikaalissa.
Valtaosa ruoan riboflaviinista on sen FAD:nä ja FMN:ksi kutsuttuina esiasteina, jotka ovat sitoutuneet ei-kovalenttisesti proteiineihin. Kovalenttisesti proteiineihin sitoutuneet FDA:t ja FMN:t eivät imeydy helposti, ja niitä on keskimäärin runsaammin kasveissa kuin eläimissä. Viljoissa riboflaviinista valtaosa on jyvien alkioissa ja leseissä, joten niiden poistaminen vähentää ruuan riboflaviinipitoisuutta.Combs, s. 282–290 Ruuan riboflaviinista tuhoutuu 10–20 % lihojen ja kasvisten valmistuksessa kuumentamalla ja noin 10 % leivän paistossa. Maidon pastörointi aiehuttaa noin 20 % menetyksen. Erityisen merkittävästi riboflaviinia tuhoaa maidon pitkäaikainen säilytys läpinäkyvissä astioissa valoisassa. Ruokien kuivaus ei juuri tuhoa ainetta, mutta aurinkokuivaus tuhoaa sitä runsaasti valon takia. + Ruokien riboflaviinipitoisuuksiaa (mg/100 g)Combs, s. 528–560Lihat ja munatPalkokasvit ja pähkinätViljatuotteetNaudanmunuainen, pariloituEnsminger, "Chapter 6 F"4,58Soijajauho, rasvainen0,941Vehnänalkio0,499vasikanmaksa, paistettuEnsminger, "Chapter 6 F"4,17Manteli, kuivapaahdettu0,599Vehnälese (imeytyykö?)0,577Kananmuna, keitetty0,513Pistaasi, kuivapaahdettu0,246Ruisjauho, täysjyvä0,16Ankka, paahdettu0,47Cashewpähkinä, kuivapaahdettu0,2Kaurahiutale0,139Makrilli, savustettu 0,35Pekaanipähkinä, kuivapaahdettu0,106Maissijauho, täysjyvä0,08Kalkkuna, nahalla, paahdettu0,177Härkäpapu, keitetty0,089Ohraryyni0,083Silli, säilyke0,139Kidneypapu, keitetty0,058Pasta, täysjyvä, keitetty0,045Kana, nahalla, paahdettu0,118Kikherne, keitetty0,063Riisi, tumma, keitetty0,025Kirjolohi (viljelemätön), paistettu0,097Linssi, keitetty0,073Riisi, valkoinen, keitetty0,013Nauta, kylki, ¼ rasvaa, pariloitu0,08Maapähkinä, kuivapaahdettu0,098Vehnäjauho, täysjyvä0,215Sika, jalka, vähärasvainen, paahdettu0,08Voipapu, keitetty0,096Vehnälese0,577Kasvikset ja ruokasienetHedelmät ja marjatLehmänmaitotuotteetBataatti, kuorimaton, uunipaistettu0,127Aitoviikuna0,05Briejuusto0,52Herne0,132Ananas0,036Camembertjuusto0,488Jääsalaatti0,03Appelsiini0,04Cheddarjuusto0,375Keltasipuli0,02Aprikoosi0,04Edamjuusto0,389Keräkaali, keitetty0,055Avokado0,122Maito, rasvaton0,14Kukkakaali, keitetty0,052Banaani0,1Raejuusto, 1 % rasvaa0,165Kurkku0,024Hunajameloni0,021Sinihomejuusto0,382Lanttu0,041Karviainen0,03Voi0,034Maissi, keltainen0,06Luumu0,096Kerma, 31,3 % rasvaa0,12Parsa, keitetty0,126Mango0,057Herajauhe, makea2,21Parsakaali, keitetty0,113Mansikka0,066Jugurtti, 3,3 % rasvaa0,21Peruna, kuorimaton, uunipaistettu0,021Mustaherukka0,05MuutPinaatti0,189Mustikka0,05Leivinhiiva, tuore (puristehiiva)1,65Porkkana0,059Omena0,014Rintamaito (ihmisen)0,036Punajuuri, keitetty0,04Persikka0,041Olut, lager0,026Selleri0,045Päärynä0,04Oliiviöljy0Siitake, kuivattu1,27Vadelma0,09Rypsiöljy0Tomaatti0,048Viinirypäle0,02a: ruuat ovat raakoja eli valmistamattomia ellei toisin mainita. Pitoisuudet ovat keskimääräisiä.
Kemia Riboflaviini eli 7,8-dimetyyli-10-ribityyli-isoalloksatsiini on neulasmaisen kiteinen ja oranssin kellertävä aine. Sen väri alkaa tummeta noin 240 °C:n lämpötilassa. Se hajoaa sulamatta noin 280 °C:n lämpötilassa. Riboflaviini on liukenematon veteen (1 g/3–15 l vettä), dietyylieetteriin, kloroformiin, asetoniin, bentseeniin. Se on vähäliukoinen etanoliin (~45 mg/l etanolia), sykloheksaaniin, bentsyylialkoholiin ja fenoliin. NaCl:n lisäys vesiliuoksiin parantaa vesiliukoisuutta vähän. Aineen vesiliuokset ovat lievästi emäksisiä, lähes neutraaleita (pKa ~10,2). Se liukenee lievästi emäksisiin vesiliuoksiin hyvin, mutta hajoaa emäksisissä oloissa nopeasti. Valo nopeuttaa tätä hajoamista merkittävästi. Valo ei hajota riboflaviinia kuivana.