Rodoksenvinttikoira () on kreikkalainen koirarotu. Se on hyvin harvinainen kotisaarensa Ródoksen ulkopuolella, mutta Kreetalla sitä tavataan jonkin verran. Se ei ole FCI:n tunnustama, mutta Kreikan Kennelliitto KOE on hyväksynyt sen vuonna 2026.Ροδίτικο Λαγωνικό. Κυνολογικός Όμιλος Ελλάδος. Haettu 21.6.2026.
Ulkomuoto Rodoksenvinttikoira on keskikokoinen alkukantaista tyyppiä edustava vinttikoira.Collett, Astrid & Funk, Torsten. Griechische Rassen: Der Lagonikos Tis Rhodou. Kretahund, 2012. Haettu 29.11.2012.
Karvamuunnoksia on kaksi: lyhyt- ja hapsukarvainen. Näistä ensiksi mainitun karvapeite on kauttaaltaan lyhyt (1,5-2 cm pitkä) ja tiheä; jälkimmäisellä on puolestaan tavallista pidempää (5-7 cm pitkää) karvaa korvissa, rungossa, raajojen takaosissa ja hännässä. Sallitut väritykset ovat likaisenvalkoinen (beige/fawn), vaaleanruskea, ruskea tummin karvankärkin, musta ja tulisen musta. Mustien ja ruskeiden karvojen sekoittuminen keskenään tai ruskeat karvat mustin karvankärjin antavat usein väritykselle "harmaan" vaikutelman. Valkoiset merkit rintakehässä ja/tai raajojen alaosissa sallitaan; ruskeat pilkut tai laikut sallitaan kyseisillä valkoisten merkkien alueilla.
Urosten säkäkorkeus on 58–64 cm (sallittu vaihtelu 2 cm suuntaan tai toiseen) ja narttujen 51–59 cm (sallittu vaihtelu 1 cm suuntaan tai toiseen). Urosten paino vaihtelee 18–20 kg ja narttujen 14–17 kg välillä.
Luonne ja käyttäytyminen Rotu on älykäs, valpas, lempeä, omistajaansa syvästi kiintyvä, ketterä ja erittäin nopea. Sitä voi pitää sisätiloissa, koska se on kotioloissa rauhallinen, mutta se vaatii runsaasti liikuntaa ja tilaisuuden saada purkaa energiaa vapaana aidatulla alueella. Se on vieraita kohtaan varautunut, olematta kuitenkaan aggressiivinen. Sitä kuvaillaan myös vaikeaksi kouluttaa, oma-aloitteiseksi ja vaistonsa varassa toimivaksi.
Rodoksenvinttikoiraa käytetään jäniksen, viiriäisen ja peltopyyn metsästykseen, ja se metsästää joko yksin tai pareittain. Perinteinen metsästyskoulutus kestää peräti neljä vuotta ja tulee yleensä kalliiksi. Parhaat yksilöt löytyvät yleensä paikallisten paimenten luota.
Alkuperä Rodun arvellaan polveutuvan Rodoksen muinaisesta kámiroksenvinttikoirasta, joka oli peräisin minolaisen kulttuurin aikakaudelta. On kuitenkin olemassa myös toinen teoria, jonka mukaan se polveutuisi koirista joita líndoslaiset toivat mukanaan Kazakstanista, Turkmenistanista ja Uzbekistanista Émponaksen kylään. Ottomaanien vallan aikana rodoksenvinttikoira oli Johanniittain ritarikunnan suojeluksessa. 1930–1960-lukujen välisenä aikana se oli suosittu metsästyskoira, mutta sen jälkeen se oli vähällä kuolla sukupuuttoon sekoituttuaan muiden rotujen kanssa. Stergos Pesouvanis, yksi merkittävimmistä kasvattajista, on yrittänyt pelastaa rodun viimeisen 15 vuoden ajan. Nykyisestä 50 jäljellä olevasta yksilöstä kuitenkin vain harva on puhdasrotuinen.
Lähteet
Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Kreikkalaiset koirarodut Luokka:Ródos Luokka:Vinttikoirat