Cecilia Vaasa (6. marraskuuta 1540 Tre Kronor -linna, Tukholma, Ruotsi – 27. tammikuuta 1627 Bryssel, Yhdistyneet provinssit) oli ruotsalainen aatelinen, Ruotsin prinsessa ja Baden-Rodemachernin rajakreivitär vuosina 1546–1575 ja Arbogan kreivitär vuosina 1572–1581. Hän oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ja tämän toisen vaimon Margareeta Leijonhufvudin tytär. Kaikista Kustaa Vaasan lapsista Cecilia oli neljänneksi vanhin.
Vuonna 1564 Cecilia meni naimisiin Baden-Rodemachernin rajakreivin Kristoffer II:n kanssa päästäkseen muuttamaan veljensä hovista pois ja matkustamaan Englantiin. Cecilian elämää leimasivat rahavaikeudet aina hänen kihlajaisistaan lähtien. Vaikka hänelle oli alun perin luvattu suuret myötäjäiset, hänen veljillään ei myöhemmin ollut varaa maksaa niitä hänelle kokonaan. Vuonna 1671 Cecilia pakeni perheineen Ruotsiin, jossa hän elätti itsensä johtamalla laivojen kaappaustoimintaa. Kristofferin kuoltua hänen sukulaisensa piilottivat asiakirjat, jotka koskivat Cecilian leskenoikeutta hallita Kristofferin maatiloja ja heidän vanhimman poikansa oikeuksia perijänä ja takavarikoivat sekä tilukset että Cecilian huomenlahjat.
Cecilia sai miehensä kanssa kuusi poikaa ja myöhemmin Espanjan kuninkaan lähetin Francisco de Erason kanssa yhden tyttären, jonka Cecilian sukulaiset kuitenkin lähettivät luostariin lapsen ollessa vielä nuori. Cecilia muutti Ruotsista pois pian sen jälkeen, kun hänen suhteensa Francisco de Erasoon tuli ilmi, ja asui vuosia eri paikoissa Euroopassa ajaen samalla perheensä asioita. Cecilian pojanpoika valloitti tilukset Baden-Rodemachernissa takaisin suvun omistukseen, kun Cecilia oli jo vanha.
Lapsuus, nuoruus ja koulutus Cecilia Vaasa syntyi Tukholman Tre Kronor -linnassa Kustaa Vaasan Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 1 p. ja tämän toisen puoliso Margareeta Leijonhufvudin kolmanneksi vanhimpana lapsena. Hänellä oli vanhempi velipuoli Eerik, joka oli syntynyt Kustaa Vaasan ensimmäisessä avioliitossa, isoveli Juhana ja isosisar Katariina. Myöhemmin Kustaa ja Margareeta saivat seitsemän muuta lasta, joista viisi eli aikuisikään asti.
Vastuu Kustaa Vaasan lasten hoidosta oli Margareeta Leijonhufvudin äidillä Ebba Eriksdotter Vaasalla,Lindqvist 2016, s. 124–135. mutta tytärten kasvatuksesta vastasi kuningatar. Myös kuningattaren serkku Margareeta, taloudenhoitaja Birgitta Lass Andersson ja Kristina Gyllenstierna auttoivat lastenhoidossa. Kuningatar Margareeta Leijonhufvud kuoli elokuussa 1551 Cecilian ollessa 10-vuotias, minkä jälkeen Kristina Gyllenstierna huolehti tytöistä muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tyttöjen tädit Birgitta ja Märta Leijonhufvud muuttivat lapsineen kuninkaanlinnaan hoitamaan tyttöjä kunnes heidän isänsä meni naimisiin Katariina Stenbockin kanssa.Tegenborg Falkdalen 2010, "En prinsessa blir till".
Kustaa Vaasa kirjoitti paljon ohjeita ja kirjeitä liittyen siihen, kuinka lapsia tuli hoitaa ja miten he parhaiten pysyisivät terveinä. Kuninkaan mielestä oli tärkeää, että hänen tyttärensä oppisivat enemmän kuin ajalle tavallisia naisten töitä, kuten ompelua. Sisartensa tavoin myös Cecilia oppikin kelvollisen yleissivistyksen sekä puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia, saksaa ja ranskaa,,mikä ei ollut tavallista tuon ajan ylhäissukujen tyttäriltä. Heidän käytöskasvatuksensa seuraili Baldassare Castiglionen kirjassa Hovimies olevaa opastusta. Useimmat tyttäristä, ehkä myös Cecilia, oppivat laulamaan, soittamaan erilaisia instrumentteja ja tanssimaan hovitansseja.
Kesällä 1556 kuningas kävi samaan aikaan neuvotteluja niin 15-vuotiaan Cecilian kuin hänen sisartensa Katariina Vaasan ja Anna Vaasankin naittamisesta. Cecilian sulhasehdokkaita olivat saksalaiset Simmernin kreivi Ludvig ja Pfalz-Veldenzin kreivi Georg Johann. Sulhasehdokkaille lähetettiin Kustaa Vaasan tyttäristään maalauttamat miniatyyrimuotokuvat ja hovirunoilija Molleruksen heistä kirjoittamat imartelevat kuvaukset. Cecilia oli tunnettu kauneudestaan, ja eräässä runossaan hovirunoilija kuvasi latinaksi hänen lumivalkoista otsaansa, auringon lailla loistavia silmiään, ruusujakin kauniimpia ihania huuliaan, ja kultaa kirkkaammin kimaltelevia kiharoitaan. Tytärten myötäjäisiksi kuningas lupasi 100 000 riikintaaleria, mikä oli tuon ajan mittapuulla erittäin anteliasta. Suuret myötäjäiset olivat Kustaa Vaasan tapa antaa tyttärilleen arvoltaan herttuakuntaa vastaava lahja, sillä kaikki hänen poikansa saivat oman herttuakunnan. Ne myös lisäsivät tyttöjen kiinnostavuutta avioliittomarkkinoilla.Lindqvist 2016, s. 165–167
Vadstenan linnan skandaali Kun Itä-Friisian kreivi Edzard II vieraili vuonna 1558 Ruotsissa avioliittosopimuksen viimeistelläkseen, hän sai valita, ottaisiko kihlatukseen 17-vuotiaan Cecilian vai hänen isosisarensa Katariinan. Kreivi halusi tavata ehdokkaat, mutta Kustaa Vaasan mukaan se ei ollut ruotsalaisten tapojen mukaista. Lopulta kreivi sai kuitenkin keskustella tunnin ajan yhtä aikaa molempien prinsessojen kanssa. Puolen tunnin kuluttua keskustelusta hän päätyi valitsemaan Katariinan.Lindqvist 2016, s. 171.
Katariinan ja Edzardin häät olivat 1. lokakuuta 1559. Häihin oli kutsuttu myös sulhasen nuorempi veli, Itä-Friisian kreivi Johann II (1538–1591). Cecilia ja Johann ihastuivat toisiinsa. Marraskuussa Katariina ja Edzard lähtivät Itä-Friisiaan matkaseuranaan Cecilia ja Johann. Matkalla he pysähtyivät Vadstenan linnassa, jossa heidän oli tarkoitus pitää joulujuhlat yhdessä tyttöjen veljien Eerikin ja Magnusin kanssa.
Skandaali sai alkunsa kun linnan vartija näki rakastuneen kreivi Johannin kiipeävän köysitikkaiden avulla ikkunasta Cecilian kamariin, "kolmena tai neljänä" yönä.Tegenborg Falkdalen 2010, s. 75–86. He ilmoittivat siitä Eerikille, sillä hän oli sisaruksista vanhin ja vastuussa linnassa. Hän päätti ottaa miehen kiinni itse teosta. Parin yön päästä Johann kiipesi jälleen Cecilian huoneeseen, jolloin vartijat ryntäsivät paikalle ja ottivat pelkässä paidassa olevan, housuttoman miehen kiinni. Sen jälkeen hänet vangittiin 14. joulukuuta linnan torniin Eerikin kuulusteltavaksi.
Muutaman päivän päästä tapahtuneesta Eerik lähetti kreivi Johannin Tukholmaan, jossa kuningas lähetti hänet edelleen Örbyhusin linnaan vangittavaksi ja uhkasi kreiviä kuolemantuomiolla. Sen jälkeen myös Katariina, Edzard ja nuorin veli Magnus asetettiin kotiarestiin Västeråsin linnaan, kun taas Cecilia päätyi Tukholmaan kuninkaan puhuteltavaksi.Lindqvist 2016, "Viimeinkin häät - ja metakka Vadstenassa". Kuningas Kustaa Vaasa syytti poikaansa Eerikiä siitä, että tämä kohteli sisartaan kuin porttoa, antoi tiedon levitä ja paisua skandaaliksi, sillä hän oli vanhimpana lapsena ja poikana ollut vastuussa linnassa. Hän koki lasten saattaneen hänet ja Ruotsin häpeään ja pelkäsi, että hänen tytärtensä maine oli tapahtuneen jälkeen pilalla eivätkä he pääsisi koskaan naimisiin.
Kuningas, Johannin sukulaiset sekä Brandenburgin vaaliruhtinaan, Hallen piispan, Kleven herttuan ja Lüneburgin herttuoiden lähettiläät keskustelivat Ruotsissa kuukausia siitä, miten heidän tulisi menetellä kreivi Johannin suhteen. Lopulta he päättivät, että Johannin oli vannottava Kustaa Vaasan edessä polvillaan, ettei linnassa ollut tapahtunut mitään sopimatonta eikä hän kostaisi Ruotsissa kokemaansa kohtelua. Hänet vapautettiin vasta vähän ennen kuninkaan kuolemaa sukulaistensa ja useiden pohjoissaksalaisten ruhtinaiden tekemien esirukousten jälkeen. Hänet vapautettiin 10. lokakuuta 1560 ja hän sai palata takaisin Itä-Friisiaan. Tapahtumasta syntynyt skandaali sai nimekseen "Vadstenan metakka" (). Kreivi Johann II ei koskaan avioitunut.
Eerik XIV:n hovissa Kustaa Vaasa kuoli 29. syyskuuta 1560. Vastasynnyttänyttä Katariinaa lukuun ottamatta kaikki Kustaa Vaasan tyttäret olivat osana surusaattoa, kun hänen ruumispaarinsa ja kuningattarien arkut kuljetettiin 17. joulukuuta 1560 Uppsalaan. Matka kesti kolme päivää ja välillä saattajat yöpyivät Sollentunassa ja Alsikessa. Cecilia oli muiden sisarustensa tavoin paikalla myös velipuoli Eerik XIV:n kruunajaisissa 29. kesäkuuta 1561, jossa siskokset tekivät kansainvälisen ensiesiintymisensä. Kruunajaistilaisuudessa ja sitä seuranneissa juhlissa kun oli paikalla ulkomaisten hallitsijahuoneiden ruhtinaita ja edustajia, muun muassa puolalainen kreivi Jan Tenczynski. 21-vuotias kreivi rakastui Ceciliaan ja lähetti italialaisia muusikoita soittamaan hänen ikkunansa alle serenadeja. Linnan päällikkö ajoi muusikot pois, sillä ilta-aikaan tapahtuva soittaminen häiritsi kuningasta. Eerik siitä huolimatta tuki kreivin ja Cecilian suhdetta, sillä hän oli pelännyt, että skandaalin jälkeen Cecilia ei pääsisi naimisiin.Lindqvist 2016, s. 185–196.
Cecilia asui kruunajaisten jälkeen Tukholman linnassa, jossa velipuoli Eerik piti häntä ja hänen muita naimattomia sisariaan silmällä. Hän halusi skandaalin jälkeen suojella heidän mainettaan, mutta Cecilia valitti monista hänen päättämistään käytännöistä hovissa. Eerik puolestaan kuuli usealta henkilöltä, kuinka Cecilia vietti aikaa "kunniallisten ja hyödyllisten" henkilöiden sijaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli kyseenalainen maine.Tegenborg Falkdalen 2010, s. 100–104.
Historiankirjoitusten mukaan vaikuttaa siltä, ettei kuningas Eerik XIV täysin luottanut sisarpuoliinsa. Vuonna 1563 siskokset pitivät oleskelutiloissaan Eerikin tietämättä juhlia. Kun Eerik sai kuulla niistä, hän keskeytti juhlat ja alkoi riidellä Cecilian kanssa. Riidan jälkeen kuningas rauhoittui, skoolasi sisartensa kanssa ja poistui. Myöhemmin hän kuitenkin nuhteli hovimestaria ja sisarten kaitsijaa, ja paria kuukautta juhlien jälkeen kuningas päätti uusista, prinsessojen elämää rajoittavista käytännöistä hovissa. Niiden mukaan prinsessat eivät saaneet ottaa yöaikaan vieraita vastaan tai poistua linnasta ilman saattajaa yöaikaan tai varhain aamulla. Heidän piti elää säästäväisemmin eivätkä he esimerkiksi saaneet hakea käteistä rahaa tai kalliita kankaita ilman hovimestarin tai kaitsijan lupaa. He eivät saaneet myöskään ottaa vastaan tai lähettää viestejä, ottaa vastaan valituskirjeitä tai vetoomuksia kuninkaan puheille pyrkiviltä ihmisiltä ilman kaitsijan lupaa tai muutenkaan puuttua Eerikin vastuualueeseen kuuluviin asioihin:Lindqvist 2016, s. 216–226. aiemmin samana vuonna Eerik XIV oli vanginnut velipuolensa Juhanan, jonka puolelle sisaret olivat asettuneet ja vedonneet Eerikiä vapauttamaan hänet.Lindqvist 2016, s. 211–212.
Kihlaus ja vapautus veljen holhouksesta
Puolalainen kreivi Kesällä 1562 kreivi Juhana Tenczynski oli kosinut Ceciliaa, mutta heidän suhteensa ei edennyt kihlausta pidemmälle. Syyskuussa 1563 kreivi lähti jälleen matkalle Ruotsiin mukanaan rahat virallista kosintaa ja häitä varten. Tanskalaiset kuitenkin vangitsivat kreivin kesken matkan. Hän sairastui vankilassa Kööpenhaminassa kuumetautiin ja kuoli kolmen kuukauden kuluttua. Samana vuonna Cecilia oli toisaalta aloittanut kirjeenvaihdon Englannin kuningatar Elisabet I:n kanssa ja kirjoittanut hänelle tammikuussa 1563 lähettämässään kirjeessä, että Eerik oli pakottanut hänet hyväksymään kreivin kosiskelun ja pyysi Elisabetia suostuttelemaan Eerikin päästämään hänet matkustamaan Englantiin. Cecilia halusi omien sanojensa mukaan viettää Elisabetin hovissa jonkin aikaa ennen naimisiin menoa,Tegenborg Falkdalen 2010, s. 108. ja hän oli jopa alkanut opettelemaan englantia.
Avioliitto ja matka Englantiin thumb|Cecilia Vaasa, Baden-Rodemachernin kreivitär kuvattuna medaljongissa 1570. Kuningas Eerik XIV oli keväällä 1561 lähettänyt diplomaatti Nils Gyllenstiernan Englantiin alun perin omia kosioaikeitaan varten. Vuonna 1563 Gyllenstierna palasi Ruotsiin ja ilmoitti silloin, että korkeassa asemassa Englannissa oleva Arundelin jaarli halusi kosia Ceciliaa. Jaarli oli Ceciliaa 30 vuotta vanhempi, mutta hän oli varakas ja kuningatar Elisabetin suosiossa. Kosinta vaikuttikin osaltaan Cecilian matkustushaluihin Englantiin.