Kivennuoliainen (Barbatula barbatula); (joskus myös rantatörö) on pieni, viiksekäs pohjan lähellä pysyttelevä euraasialainen kalalaji.
Kivennuoliainen muistuttaa hieman rantanuoliaista (Cobitis taenia), mutta on muodoiltaan hieman pyöreämpi ja vatsan kohdalta pulleampi.
Ulkonäkö ja koko Kivennuoliainen kasvaa 6–12, joskus jopa 20 senttimetrin mittaiseksi. Suomen suurin kivennuoliainen on vuonna 2007 pyydystetty 18,7 cm pitkä yksilö. Ulkomailta on vanha havainto 21 cm pitkästä saaliista.
Kivennuoliaisen suomut ovat pieniä, ja siksi sen iho tuntuu sileältä. Viiksisäikeitä kivennuoliaisella on neljä ylähuulessa ja kaksi suupielissä. Väriltään kala on ruskean vihertävä ja siinä on tummempia läiskiä.
Levinneisyys Kivennuoliaisen levinneisyysalue on laaja ja ulottuu Pyreneiltä ja Brittein saarilta Tyyneenmereen laskeviin vesistöihin asti. Suomessa kivennuoliainen on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen sekä Oulun läänin alueen virtaavissa vesissä ja järvien hapekkaissa rantavesissä. Se esiintyy harvinaisena myös murtovedessä Suomenlahden itäosissa.
Käyttäytyminen Kivennuoliainen viihtyy pohjakivien alla ja etsii ruokaa kivipohjasta viiksiensä ja tarkan hajuaistinsa avulla. Pienet poikaset suosivat hiekkapohjaa ja hitaampaa virtausta, kasvaessaan kalat siirtyvät sorapohjalle ja nopean virtauksen alueille. Aikuiset saalistavat suhteellisen suuria pohjaeläimiä, kuten kirppuja, surviaissääskiä ja hyönteisten toukkia. Kivennuoliainen on erittäin herkkä raskasmetallien aiheuttamalle saastumiselle ja alhaisille happipitoisuuksille, joten sen läsnäolo joessa voidaan pitää merkkinä hyvästä vedenlaadusta.
Kivennuoliaisen kutuaika on toukokuun lopulta kesäkuun alkuun. Ne lisääntyvät soralla, hiekalla tai vesikasvillisuuden keskellä.
Lähteet
Aiheesta muualla Luonnontieteellinen keskusmuseo: Barbatula barbatula
Kivennuoliaiset