SIG on raisiolainen popyhtye. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Silloin se oli yksi suomalaisen uuden aallon tunnetuimmista nimistä. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo oli Matti Inkinen.
SIGin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Tiina menee naimisiin”, "Viipuri-pop", ”Vuosisadan rakkaustarina”, "Jos sä rakastat mua", "Jos taivas on vain pienille enkeleille", ”Älä sinä huoli”, "Sadan vuoden yksinäisyys", ”Ludwig van Beethoven”, ”Hyvää syntymäpäivää”, ”Leijailen”, "Tähtisadetta", "Näkinkenkä" ja "Kuinka paljon sinua rakastinkaan".
SIG perustettiin vuonna 1978 Raisio Kids -yhtyeen raunioille.
Alkujaan punk-yhtyeenä aloittanut SIG muovautui pian Inkisen ja levy-yhtiön ideoiden mukaan pop-yhtyeeksi. Pääosin SIG yhdisteli romanttista poppia, iskelmää ja uutta aaltoa. Yhtye suosi monia muitakin tyylejäMattila 2018, s. 86. SIG vetosi enimmäkseen tyttöihin. Yhtye pyrki ironisoimaan eri musiikkityylejä. Yhtyeen aktiivisin kausi oli 1980–1986. Sen jälkeen SIG julkaisi vielä kolme levyä. Yhtye ei 1980-luvulla ollut koskaan aivan huippusuosittu. Silti se keikkaili ympäri maata ja sai paljon radiosoittoa. Myöhemmin SIGin suosio oli vähäisempää. Yhtye on myynyt ainakin 100 000 albumiaMattila 2018, s. 84, s. 99, 120 jne..
SIGin aktiivisin kausi päättyi 2009 Matti Inkisen sairauteen ja kuolemaan. Yhtye esiintyi silti Raisiossa jonkin verran. Vuonna 2019 SIG palasi keikoille.
Nimen alkuperä
Nimen alkuperä ei ollut vuosikymmeniin laajalti tiedossa, kunnes Inkinen kertoi sen tulevan sanoista The Sensational of Inksu Group. Nimen esikuvana oli ulkomainen Sensational Alex Harvey Band (SAHB), josta väännettiin huonolla englannilla nimi Sensational of Inksu Group. Turun Sanomissa julkaistussa keikkailmoituksessa 24. helmikuuta 1979 Hannu Leppäsen keksimässä nimessä oli nolo kirjoitusvirhe, jonka vuoksi yhtye lyhensi sen muotoon SIG. Hannu Leppänen oli erään SIGin lähipiiriläisen veli. Inksu oli Matti Inkisen lempinimi.
Aiemmin Inkinen oli kertonut nimen tulleen joko maantierosvo Sika-Kyöstistä tai Raision tehtailla olevasta margariinikoneesta. Inkisen mukaan tarina margariinikoneesta on osittain totta, sillä tehtaalla olevassa koneessa oli myös kirjaimet SIG.
Tausta Matti "Inksu" Inkinen kuunteli nuorena erilaista musiikkia. Hän sai 13-vuotiaana joululahjaksi kitaran. Inkinen huomasi pian osaavansa tehdä omia lauluja. 1970-luvun alussa suosioon noussut Rauli ”Badding” Somerjoki oli Inkisen suuri esikuva, jonka esimerkki innosti Inkisen ryhtymään artistiksi. Inkinen teki pohjat moniin myöhempiin kappaleisiinsa jo 1970-luvun puolivälissä. Esimerkiksi "Mariannen" Inkinen teki osaksi alle 15-vuotiaana.
"Jusa" Oksanen puolestaan opiskeli jo varhain klassista musiikkia. Hän soitti jo lapsena harmonia ja toi yhtyeeseen koskettimet. Oksasen taustalla oli Copyright-niminen yhtye. Myös Mercyn Happy Together Band eli HTBBruun ym. 2001. edelsi SIGiäMattila 2018, s. 9.
Inkinen kiinnostui punkista, muttei Sex Pistolsin tyyppisestä, vaan enemmän yhdysvaltalaisesta Ramonesista.
Inkinen perusti vuonna 1976 ramopunk-henkisen Raisio Kids -nimisen yhtyeenAlanko 2009. Raisio Kids myös juhli Pommarissa runsaalla kaljalla. Yhtye teki kymmeniä lauluja, joista osa siirtyi myöhemmin SIGin materiaaliksi.
Kun Karhu Hiltunen lähti kesällä 1977 Inkisen Raisio Kids -yhtyeestä, se luonnollisesti hajosiMattila 2018, s. 10. Inkinen jäi alussa kahdestaan Maran kanssa. Inkinen potkittiin Pommarista, koska hän käytti vahvistinkaappeja kaljatölkkivarastona. Uudeksi harjoitustilaksi löytyi Maran isän maatila. Inkinen ei tuntenut kosketinsoittaja Oksasta entuudestaan. Hän kuuli Oksasen olevan soittotaitoinen ja kysyi tätä lukion pihalla mukaan yhtyeeseen. Muita yhtyeen jäseniä tuli Esson baarissa aikaa viettäneestä ”Musiikinsuojeluyhdistyksestä”. Näitä olivat Karttunen, Merisaari ja KilpinenMattila 2018, s. 11.. Merisaari tuli Buck Jonesista AD:n kautta SIGiinRumba 1/85, s 18. Inkinen huusi näihin aikoihin äänensä huonoksi, kun kilpaili huonoilla vahvistinlaitteilla soittajien kanssa. Koskettimet jne muuttivat nopeasti yhtyeen soundin punkista popiksi. Niinpä Inkisen SIG alkoi toimia marraskuussa 1978. Inkinen kertoi myöhemmin, että yhtyeen ensimmäinen kappale olisi ollut "Rakastan sua vain", jota se esitti pitkään ennen levytystä keikoillaRumba 1/1985, s 18. Usein sanotaan SIG-yhtyeen nousseen Raision harjoittelutilasta Pommarista, mutta SIG oli tunnettu yhtye jo ennen kuin se alkoi harjoitella Pommarissa. Inkisen ensimmäinen Pommarissa harjoitellut yhtye oli Raisio Kids.
Tiina menee naimisiin
SIG-yhtye pyrki alussa soittamaan Ramonesin mallista punk-musiikkia. Se päätyi pian iskelmään ja poppiin. Sensational of Inksu Group teki ensimmäisen keikkansa Le Chat -diskossa helmikuussa 1979.Mattila 2018, s. 14.. Yhtye siirtyi käyttämään pian lyhennettä SIG tai S.I.G. Vuoden 1979 lopussa yhtye keikkaili vielä harvoin. Ensimmäinen levytys ilmestyi Hilse II -kokoelmalevyllä saman vuoden loppupuolella. SIG teki osuutensa levylle neljässä tunnissa 11. marraskuuta 1979. Poko Rekordsin Epe Heleniusta tuotos ei kiinnostanut. Heleniuksen mielestä SIGin Hilse-tuotanto ei ollut hyvää, toisin kuin jotkut yhtyeen myöhemmät kappaleet. Mutta Atte Blom ilmeisesti kuuli SIGiä Hilse-LP:ltä, ja niin Johanna-levy-yhtiö otti SIGin siipiensä alle. Ilmeisesti ei pidä paikkansa tarina, jonka mukaan Blom olisi kuullut SIGistä Nuorten sävellahjasta. Yhtye levytti tammikuussa 1980 studiossa ensisinglensä "Tiina menee naimisiin"/"Viipuri pop". Yhtye soitti kappaleensa "Tiina menee naimisiin" vuoden 1980 alkupuoliskolla Toivotaan, toivotaan -ohjelmassa. Kappale oli hitti viimeistään elokuussa 1980. Radiossa soi usein myös 1950-luvun rockabilly-vaikutteita omannut "Viipuri-pop".
Lokakuussa 1980 SIG julkaisi albuminsa Matkalla maineeseen. Tämän levyn kantta on kutsuttu joskus huonoimmaksi levynkanneksi, koska siinä on kaupunkipiirroksen päällä kansalaissodan aikaista soppakeittiötä esittävä kuva.
Joka tapauksessa levyä myytiin Suosikin mukaan lokakuussa niin, että se saavutti 5. sijanSuosikki 1980/11. Nimikkokappale "Tiina menee naimisiin" pääsi jo edellisessä kuussa huippuunsa, sijalle 7. Myös muilla mittareilla katsottuna SIGillä näytti alussa menevän melko hyvin. Yhtye nousi Suosikki-lehden karvapäägalleriassa marraskuussa sijalle 6Suosikki 6/11. Sitä ennen sijoitukset olivat olleet elo–lokakuussa 40., 24. ja 10Suosikki 1980, numerot 9-11. Yhteensä SIG pysyi galleriassa Top 10:ssä viisi kuukautta lokakuusta 1980 helmikuuhun 1981. Suosikin Grand Prix 1980 -äänestyksen mukaan sekä SIGin "Matkalla maineeseen" oli sijalla 5. Myös single "Tiina ..." oli omassa asteikossaan sijalla 5. Kaiken kukkuraksi SIG oli Suosikin vuoden 1980 lukijaäänestyksen mukaan 5. paras yhtye.Suosikki 1/1981. Soundissa SIG oli sijalla 10, laulaja Inkinen sijalla 7. Soundin vuoden 1980 Uusi kyky -listalla 1. sijalla oli Hassisen kone ja toisella sijalla SIGMattila 2018, s. 53, s. 54.
SIGin toisella abumilla Sudet oli muun muassa kappaleet ”Elämä vie mua” ja ”Jos sä rakastat mua”. Levy oli musiikillisesti melko hajanainen. Sudet-albumin jälkeen SIGin miehistö vakiintui klassiseen kokoonpanoonsa. Ensimmäinen rumpali Mara lähti SIGistä alkoholismi- ja muiden ongelmiensa takia. Kilpinen puolestaan erosi parisuhteensa takia. SIGin kaksi ensimmäistä levyä myivät molemmat yli 20 000 kappaletta kukin. Sudet-albumi ylsi myös TOP 10:een.
Vuoden 1981 aikana SIGin suosio laski. Yhtye nousi karvapäägallerian Top 10:een vielä toukokuussa. Se tippui karvapäägalleriassa kesäkuussa sijalle 15, elokuussa sijalle 27. Yhtye näkyi vielä tämän jälkeekin galleriassa sijoilla 18–27Suosikki 1981. Soundin pääosin vuotta 1981 koskeneen äänestyksen mukaan Inkinen oli 14. paras laulaja, ja SIG 15. paras yhtye. Mutta säveltäjä-sanoittajana Inkinen oli Soundin äänestyksen mukaan vasta 22. sijallaSoundi 1982.
Raha-asiat yhtye hoiti melko hyvin, kun se perusti alussa Raision Musiikki Ky:n. SIG sai sponsorisopimuksen purukumifirma Wrigleystä vastineeksi siitä, että yhtye mainosti yritystä keikkabussin keltaisella maalauksella ja teksteillä Salon seudun sanomat, sunnuntai 2. joulukuuta 2018, s. 14. Epress.. Inkinen sanoi Suosikissa vuonna 1981, että punk on kuollut. SIG oli vuonna 1979 uuden aallon yhtye, ja vuonna 1980 pop-yhtyeSuosikki 3/1981 s. 13.. Inkinen sanoi suosivansa uuden aallon lisäksi myös rockabillyä. Erään toisen Inkisen lausunnon mukaan "Meistä piti tulla Suomen Ramones, mutta tulikin Suomen Abba".
Musiikilliset vaikutteet Tuottaja Atte Blom halusi tehdä SIGistä popyhtyeen, ei punkyhtyettä, mikä vaikutti yhtyeen musiikkiin. Toisaalta yhtyeen musiikkikuvaa oli luomassa Inkisen kiinnostus monenlaiseen musiikkiin Phil Spectorista ja muusta 1960-luvun popista Brian Enon ja David Bowien kautta New Yorkin punkkiin, skahan ja monenlaiseen muuhun musiikkiin. Inkisen suosikkeja olivat muun muassa Shangri-Las, Robert Johnson, Bo Diddley, The Everly Brothers jne. ja Rauli "Badding" SomerjokiBruun 2001, s. 357.. Inkistä kiinnosti englantilaisen punkin sijasta enemmän New Yorkin punk: Blondie, Talking Heads, Suicide sekä 1960-luvun naisyhtyeet ja suomalainen iskelmämusiikki, saksalaiset Amon Düül ja Can sekä Englannin uuden aallon musiikista The Damned ja The YachtsMattila 2018, s. 11.. Inkinen kokosi kappaleisiinsa paljon ideoita muiden yhtyeiden tuotannosta. Ajatuksia tuli vaikkapa pornolehdestä ja virsistä. Mutta Inkinen piilotti nämä vieraat vaikutteet niin, etteivät ihmiset yleensä niitä huomanneet.Mattila 2018, s. 84.. Esimerkiksi ”Raskaan metallin sirkus” on kappaleen ”She's Leaving Home” pohjalta. ”Suomalaisen rockin historia” taas syntyi Dr. Hookin ”Cover of Rolling Stonesta”.Rumba 11.1985 s. 10-11..
Vuosisadan rakkaustarina SIG jatkoi linjallaan, josta suurin osa oli poppia, osa rockia. Yhtyeen kolmosalbumin Vuosisadan rakkaustarina (1982) tuotti Gösta Sundqvist, ja sen nimikappale nousi suosituksi. Pitkäsoittolevy "Vuosisadan rakkaustarina" myi miltei kultalevyn verran ja viimeistään nosti SIGin tunnetuksi yhtyeeksi. Myös "Jos taivas on vain pienille enkeleille" oli suosittu. Levyllä oli monia vuonna 1981 tehtyjä uusia kappaleita, toisin kuin aiemmissa levyissä. Yhtye palasi Suosikin kymmenen karvapään joukkoon. Monen kappaleen pohja oli Shangri-Lasissa ja 1960-luvun muussa popissa. SIG ei ollut koskaan aivan levymyynnin huipulla, mutta silti sen kappaleet soivat radiossa usein. Näihin aikoihin yhtye teki 50–80 keikkaa vuodessaMattila 2018, s. 86-94. Eräässä ilmaiskonsertissa Kemissä yhtye ei ollut päästä lavalta pois ilman järjestysmiesten apua. SIG yhdisti mollimelodian ja syntikkasoundin jonkinlaiseksi teknohumpaksi, johon monesti liittynyt naiivi ote ei ollut kovimpien punkkareiden mieleenBruun 2001, s. 299. Optimististen lapsellisten laulujen lisäksi SIG toi ahdistustakin esilleSIG Sadan vuoden yksinäisyys – Parhaat 1980-1986 Soundi. Yhtyeen joissakin kappaleissa näkyvä dingomainen sentimentaalinen tyyliBruun 2001, s. 380 oli muusikoiden itsensä kertoman mukaan huumoria. Inkisen itsensä jälkikäteen kertoman mukaan ”mitä kevyempää ja hölmömpää mä tein sen kovempaa meillä meni”Alanko 2009. Inkinen muisteli, että tähtenä olo oli tietenkin hienoa, mutta keikalta kotiin tultua arki iski vastaan. Myös Inkinen pyrki pitämään jalat maassa, koska näki keikoilla, että ”on monta jalat ilmassa leijuvaa tyyppiä”. Inkinen ei halunnut siirtyä kokopäivätoimiseksi artistiksi.
Älä sinä huoli Vuoden 1983 Syke-albumin valmistelu oli aiempaa vähäisempää. Se näkyi yhtyeen suosion notkahduksenaMattila 2018, s. 94. Sen menestyskappale oli ”Älä sinä huoli”, joka ei myynyt hyvin, mutta oli suosittu jokamiehen listalla. Myös ”Lapsuus ja lapsellisuus” soi radiossa. Levyllä näkyi koneiden osuuden kasvu musiikin esittämisessä.