Lyda Borelli (22. maaliskuuta 1884 Genova, Italia – 2. kesäkuuta 1959 Rooma, Italia) oli italialainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Hän oli tunnettu jo teatteriurallaan, mutta hänestä tuli yksi italialaisen mykkäelokuvan tunnetuimmista näyttelijöistä. Hänet tunnettiin erityisesti tyylitellystä ja dramaattisesta näyttelemistavastaan.
Ura left|thumb|Lyda Borelli Oscar Wilden näytelmässä Salome. Borelli aloitti teatteriuransa 15-vuotiaana Roomassa, päästyään Alfred Capus’n näytelmään La veine. Pian tämän jälkeen hän näytteli Gabriele D’Annunzion näytelmässä La figlia di Iorio, jossa esiintyi monia tunnettuja näyttelijöitä kuten Ruggero Ruggeri, Virginio Talli, Emma Gramatica ja Oreste Calabresi. Borelli oli noussut vuoteen 1905 mennessä Italian tunnetuimmaksi nuoreksi näyttelijäksi. Hän esiintyi teatterissa monissa erilaisissa rooleissa. Hän oli vuonna 1909 ollut Ruggerin rinnalla primadonnana, esiintynyt 1910 Oscar Wilden näytelmän Salome pääosassa ja ollut vaudeville-tyylisessä näytelmässä La presidentessa.Dalle Vacche, s. 260.
Gloria Films palkkasi Borellin 1913 näyttelemään Mario Caserinin elokuvaan Ma l’amor mio non muore! Borellin ensimmäinen elokuva nosti hänet supertähteyteen. Hänen tyylitelty ja ilmeikäs näyttelemistapansa, johon kuuluivat oleellisena osana liioitellut liikkeet ja dramaattiset poseeraukset, johtivat myös neologismiin borelleggiare, joka tarkoitti ”näyttellä kuten Borelli”.Molitero, s. 45–46. Caserinin elokuva oli aloittamassa 1910-luvun italialaisessa mykkäelokuvassa kukoistanutta diivanäyttelijöiden kautta.Cherchi Usai, s. 129–130.
Torinosta Borelli muutti työskentelemään Roomaan Cines-elokuvayhtöille ja teki seuraavaksi elokuvat La donna nuda (1914), La marzia nuziale (1915) ja La falena (1916). Borellin suosio oli valtava, ja nuoret tytöt alkoivat matkia hänen eleitään. Hän teki kuitenkin lopulta vain kymmenisen elokuvaa ja jätti näyttelemisen kokonaan 1918 mentyään naimisiin ferraralaisen aatelismiehen, kreivi Vittorio Cinin kanssa. Borelli teki vielä vuonna 1918 kaksi sotapropangdaelokuvaa.
Elokuvia Ma l’amor mio non muore!, 1913 Rapsodia satanica, 1915/1917 Yöperhonen (La falena), 1916 Malombran linnan salaisuus (Malombra), 1917 Carnevalesca, 1918 Il dramma di una notte, 1918
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Italialaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1884 syntyneet Luokka:Vuonna 1959 kuolleet