Ryūjō () oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1933 palvelukseenotettu lentotukialus toisessa maailmansodassa. Se oli Japanin ensimmäinen alkuvaiheista suoraan lentotukialukseksi ilman välimuunnosvaiheita rakennettu alus. Alukselle tehtiin muutoksia jo vuosina 1934–1936.
Alus osallistui toiseen Kiinan–Japanin sotaan, jossa se tuki maajoukkojen operaatioita Shanghain ja Kantonin ympäristöissä. Toisessa maailmansodassa alus tuki lentokoneillaan operaatioita Filippiineillä, Malakassa ja Hollannin Itä-Intiassa, jossa se osallistui toiseen Jaavanmeren taisteluun. Huhtikuussa 1942 keisarillisen Japanin laivaston syöksyssä Intian valtamerelle aluksen lentokoneet iskivät brittien kauppamerenkulkuun, minkä lisäksi Ryūjō upotti joitakin aluksia myös tykein. Aleuttien ja Kiskan valtauksessa kesäkuussa aluksen lentokoneet jälleen suojasivat maihinnousua. Yhdysvaltain laivaston lentotukialukselta nousseet lentokoneet upottivat aluksen Itäisten Salomonsaarten taistelussa 24. elokuuta 1942.
Taustaa Alus suunniteltiin alun perin vesilentokoneiden emälaivaksi korvaamaan Wakamiya, mutta se päätettiin myöhemmin rakentaa 9 800 tonnin lentotukialukseksi. Pienen uppouman avulla kierrettiin vuoden 1922 Washingtonin laivastosopimuksen rajoituksia sillä siinä alle 10 000 tonnin aluksia ei laskettu lentotukialuksiksi. Rakentamisen aikana tehty Lontoon laivastosopimus kuitenkin poisti tämän porsaanreiän. Se oli siten ainoa näin pieni lentotukialus keisarillisen Japanin laivastossa.
Suunnittelu ja valmistus pienoiskuva|vasen|Alus valmisteilla telakalla vuonna 1931 Alus tilattiin Mitsubishin Jokohaman telakalta ja sen köli laskettiin 26. marraskuuta 1929. Alus laskettiin vesille 2. huhtikuuta 1931 ja hinattiin 25. huhtikuuta Yokosukan laivastontelakalle varustettavaksi. Aluksen varustamisesta vastaavaksi upseeriksi nimitettiin 1. joulukuuta Toshio Matsunaga. Alus otettiin palvelukseen 9. toukokuuta 1933, jolloin Matsunagasta tuli samalla aluksen ensimmäinen päällikkö.combinedfleet.com
Alukselle oli alun perin suunniteltu ainoastaan yksi hangaarikansi, mutta laivasto kaksinkertaisti konemäärätarpeen 48 lentokoneeseen aluksen käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Tämän seurauksena valmistettiin toinen hangaarikerros ensimmäisen päälle. Aluksen pienen uppouman ja kapeuden seurauksena aluksen vakaus oli huono kovassa merenkäynnissä huolimatta Sperryn gyrovakauttamista, jotka alukselle oli asian korjaamiseksi asennettu.CF-ryujo
Aluksella ei ollut kannellaan siltarakennetta, vaan sen navigointiosasto ja komentosilta olivat lentokannen etuosan reunan alla olevassa lasiseinäisessä tilassa. Aluksen hangaarikannet olivat aluksen takaosassa 23-metrisen laatikon muodossa, mikä jätti aluksen keulan avoimeksi. Aluksen päällä oli 156 metrin lentokansi, joka ylitti perästä hangaarit. Lentokannen takaosa oli tuettu kahdella teräspilarilla. Lentokannelle oli asennettu kuusi jarruvaijeria ja kaksi hissiä, jotka siirsivät kummastakin hangaarista koneita lentokannelle.
Savuhormit oli yhdistetty vasemmalle kyljelle lähelle keskilaivaa ja savukaasut ohjattiin vaakatasoon lentokannen alapuolella.
Valmistuessaan aluksen omasuojana oli kuusi tyypin 89 129-millistä ilmatorjuntatykkiä, jotka oli asennettu pareittain kummallekin puolelle lentokantta. Lisäksi aluksella oli kuusi nelipiippuista 13,2 mm tyypin 93 ilmatorjuntakonekivääriä.
Laivan uppouma oli 10 150 tonnia ja huippunopeus 29 solmua. Aluksen miehistön määrä muutostöiden jälkeen oli 924 henkeä. Aluksen pituus oli 175,5, leveys 23 ja syväys 5,5 metriä.Crawford 2010, s. 275.
Palvelus 1933–1934
Kesäkuun lopusta syyskuuhun 1933 alus oli koepurjehduksissa ja erilaisissa harjoituksissa. Aluksen lentorykmenttiin kuului yhdeksän Mitsubishi B1M2-torpedopommittajaa ja kolme Nakajima A1N1-hävittäjää. Lisäksi aluksella oli varalla kolme rynnäkkökonetta ja kaksi hävittäjää siivet irrotettuina laatikoihin pakattuna. Kokeissa alus saavutti suunnitellun maksiminopeutensa 29 solmua, mutta se osoittautui hyvin kosteaksi veden roiskuessa korkealle jo kohtuullisessa merenkäynnissä. Syyskuussa alus operoi yhdessä Hōshōn kanssa Isenlahdella. Tankkeri Notoron päällikkö Torao Kuwabara nimitettiin 20. lokakuuta 1933 Ryūjōn päälliköksi.
Ensimmäiset muutostyöt Torpedovene Tomozuru kaatui 12. maaliskuuta 1934, minkä seurauksena Japanin laivaston kaikkien alusten vakaus tutkittiin. Ryūjō siirrettiin 26. toukokuuta Kuren laivastontelakalle huollettavaksi ja samalla määrättiin tehtäviksi muutostöitä aluksen tasapainon parantamiseksi.
Muutostöiden aikana aluksen köliä vahvistettiin ja siihen lisättiin painolastia. Kummallekin sivulle kiinnitettiin ulokkeet ja painopisteen laskemiseksi alukselta poistettiin takimmaiset 127 millimetrin ilmatorjuntatykit. Tykkien paikalle asennettiin kaksiputkiset ja 25-milliset tyypin 96 ilmatorjuntatykit. Lentokantta levennettiin etummaisten 127 millimetrin tykkiasemien väliltä ja etummaisen hissin kohdalta. Savuhormeja korotettiin ja ne taitettiin alaspäin. Etummaista hormia myös laajennettiin, mikä poisti savuhaitat lentokannelta. Alus vapautui telakalta 20. elokuuta, jolloin sen uppouma oli noussut 10 600 tonniin.
Palvelus 1934–1935 Syyskuusta lokakuuhun 1934 alus oli koeajoissa, joiden tuloksena todettiin aluksen vakauden todella parantuneen. Alus oli kuitenkin edelleen kostea jo kohtuullisessa merenkäynnissä, ja merikelpoisuus oli parantuneet vain vähän. Alukselle sijoitettiin yhdeksän Mitsubishin B1M2 -torpedopommittajaa, kuusi Nakajima A1N1- ja kuusi Nakajima A2N1-hävittäjää.
Aluksen päälliköksi nimitettiin 15. marraskuuta Ichirō Ōno, ja samana päivänä alus palasi operatiiviseen palvelukseen kontra-amiraali Hideho Wadan lippulaivana. 1. lentotukialusviirikköön kuuluivat lisäksi Hōshō ja 5. hävittäjäviirikön Asakaze, Harukaze, Matsukaze ja Hatakaze. Joulukuun lopulla alus valittiin syöksypommittajakokeiden testialukseksi. Alukselle sijoitettiin kuusi Nakajima E4N3-C- ja kuusi Yokosuka B3Y1- konetta sekä kummallekin tyypille kaksi reservikonetta. Lisäksi aluksella oli kaksitoista Nakajima A2N1 -hävittäjää ja neljä varakonetta.
Reilun kuukauden testeissä E4N3-C osoittautui liian heikoksi ja siten syöksypommittajaksi sopimattomaksi. Aichi D1A1 -konetta testattiin läheisellä maakentällä seuraavan kuukauden aikana ja se valittiin laivaston uudeksi syöksypommittajaksi.
Merisotaharjoitukset Ryūjō ja Hōshō liitettiin 4. laivastoon, joka toimi Yhdistetyn laivaston sotaharjoitusten vihollisosastona. Harjoitus pidettiin luoteisella Tyynellämerellä Japanin ja Kuriilien välillä.
Alus lähti 22. syyskuuta laivaston mukana Hakodatesta luoteiselle Tyynellemerelle, missä osasto joutui pyörremyrskyyn. Lentotukialusten, risteilijöiden ja hävittäjien kansirakenteet kärsivät vaurioita. Ryūjōn hangaarikansille meni vettä, ja sen komentosilta vaurioitui pahoin.
Kunnostus ja muutostyöt Alus saapui 11. lokakuuta 1935 Kureen, jossa se siirrettiin telakalle korjattavaksi ja modernisoitavaksi. Samalla alus siirrettiin reserviin.
Aluksen merikelpoisuuden parantamiseksi sen etukantta korotettiin yhdellä kannella, 3,1 metriä. Jarruvaijerit modernisoitiin pysäyttämään 6 000 kg:n lentokone. Komentosillan ja lentokannen etuosat pyöristettiin, mikä lyhensi lentokantta kahdella metrillä.
Aluksen päälliköksi nimitettiin 31. lokakuuta Shun’ichi Kira. Muutostyöt saatiin päätökseen 31. toukokuuta 1936 ja alus vapautui telakalta.
Palvelus 1936–1939 Koeajoissa kesäkuusta elokuuhun 1936 aluksen merikelpoisuuden todettiin parantuneen merkittävästi helpossa ja kohtuullisessa merenkäynnissä. Muissa koejoissa testattiin syöksypommittajien toimintaa, joten alukselle sijoitettiin kaksitoista Aichi D1A -pommittajia sekä 24 Nakajima A4N1 -hävittäjää. Koeajot sujuivat tyydyttävästi.
Syyskuun lopulla alus palasi operatiiviseen palvelukseen kontra-amiraali Saburō Satōn lippulaivana 1. lentotukialusviirikköön, jonka toisena aluksena oli Hōshō. Aluksella oli Yokosuka B3Y1-torpedokoneita, Aichi D1A1 -pommittajia ja Nakajima A2N1 -hävittäjiä.
Alus osallistui 29. lokakuuta merisotaharjoitukseen lähellä Kōbea, jolloin syöksypommitus osoittautui toimivaksi taktiikaksi. Harjoituksen jälkeen alus päätettiin muuttaa syöksypommituskäyttöön ja sen rynnäkkökoneet siirrettiin muille aluksille. Katsuo Abe nimitettiin 16. marraskuuta aluksen päälliköksi.
Toinen Kiinan–Japanin sota Alus lähti 11. elokuuta 1937 viirikkönsä mukana Sasebosta Kiinan rannikolle. Ryūjō ja Hōshō laskivat ankkurinsa Shanghain edustalla 13. elokuuta kello kahdeksan. Viirikkö kohtasi 15. elokuuta 2. lentotukialusviirikön Kagan Itä-Kiinan merellä. Lentotukialukset liitettiin vara-amiraali Kiyoshi Hasegawan 3. laivastoon, jonka mukana alusten lentokoneet aloittivat maajoukkojen tukemisen Keski-Kiinan rannikolla Shanghain ympäristössä ja sisämaassa. Ryūjōn lentorykmenttiin kuului viisitoista D1A1-pommikonetta ja kaksitoista Nakajima A4N1-hävittäjää. Lisäksi aluksella oli neljä hävittäjää varakoneina.pienoiskuva|Alus ja kaksi Aichi D1A1-konetta Seuraavana päivänä 1. lentotukialusviirikön lentokoneet iskivät kiinalaisten hallussa oleville lentokentille Shanghain ympäristössä. Ryūjōlta lähteneet koneet pommittivat Hia-Kingin lentotukikohtaa, joka oli noin 80 km luoteeseen Shanghaista. Kiinan ilmavoimien Curtiss Hawk III -hävittäjät kuitenkin pakottivat japanlaiset koneet luopumaan pommeista ennenaikaisesti ja pyrkimään pakoon. Iltapäivällä yritettiin hyökkäystä Shanghain ja Son-Tchenin välisen rautatiesillan tuhoamiseksi, mutta siitä luovuttiin huonon sään vuoksi.
Aluksen D1A1-pommikoneet tuhosivat 17. elokuuta kiinalaisten esikuntarakennuksen Shanghaissa. Seuraavana päivänä aluksen pommikoneet ja Hōshōn B3Y1-rynnäkkökoneet tuhosivat kiinalaisjoukkojen tukikohdan, Shanghain Ten-Ji-yliopiston. Aluksen pommikoneet pommittivat 19. elokuuta Cha-Hsingin lentotukikohtaa. Neljä aluksen A4N1-hävittäjää kohtasi 22. elokuuta kahdeksantoista kiinalaista Curtiss Hawk III -hävittäjää lähellä Baoshania. Seuranneessa taistelussa viisi Curtiss Hawkia ammuttiin alas. Seuraavana päivänä vastaavassa kohtaamisessa samalla alueella ammuttiin alas kaksi kiinalaiskonetta. Ilmatorjunta pudotti yhden pommituslennolla olleen D1A1-koneen tykistöjoukkojen varuskuntaan 40 km Shanghaista luoteeseen. Seuraavana päivänä menetettiin toinen D1A1.
Alus lähti 1. syyskuuta viirikkönsä mukana Shanghaista ja saapui seuraavana päivänä Saseboon. Seuraavat pari päivää aluksen varastoja ja konemäärää täydennettiin. Viirikkö lähti 5. syyskuuta jälleen Sasebosta. 21. syyskuuta viirikkö lähti Etelä-Kiinan rannikolle, jossa se aloitti maajoukkojen tukemisen Kantonin alueella. Kaksitoista D1A1- ja yhdeksän A4N1-konetta iskivät kaupunkiin. Hyökkääjiä oli torjumassa Curtiss Hawk III -hävittäjiä, joista japanilaiset ilmoittivat ampuneensa alas kuusi. Syyskuun lopun ajan viirikön lentokoneet lensivät lähes päivittäin Kantonin alueelle, mutta ne eivät osallistuneet iskuun Koinissa ollutta Kiinan laivastoa vastaan. Viirikkö lähti 3. lokakuuta Kantonin vesiltä Shanghaihin, jonne se saapui 5. lokakuuta. Seuraavana päivänä aluksen lentokoneet siirrettiin Kundan lentokentälle, josta ne tukivat Shanghain ja Nankingin alueiden maajoukkoja. Alukselle siirrettiin 17. lokakuuta Hōshōn lentokoneet, minkä jälkeen Hōshō lähti Japaniin. Myös Ryūjō lähti marraskuun lopulla Shanghaista Japaniin.
Alus siirrettiin 1. joulukuuta koulutustehtäviin, ja samana päivänä aluksen päällikkyyden vastaanotti Jisaku Okada. Tammikuussa 1938 alus liitettiin kontra-amiraali Teizō Mitsunami 2. lentotukialusviirikköön, jonka muut alukset olivat Sōryū sekä hävittäjät Shinonome, Usugumo, Shirakumo ja Murakumo. pienoiskuva|Alus syyskuussa 1938