Salaneuvos () oli keisarinajan Venäjällä ja myös Suomen suuriruhtinaskunnassa käytössä ollut kolmannen luokan virka-arvo.

Venäjän keisarikunta Venäjän keisarikunnassa arvonimi salaneuvos oli käytössä 1722–1917 osana Pietari Suuren käyttöön ottamaa rankijärjestelmää, joka rinnasti hovin ja siviilihallinnon virkamiesten arvoasteikon sotilasarvoihin. Tällä asteikolla salaneuvos oli kolmanneksi ylin arvoaste, joka vastasi kenraaliluutnanttia ja merivoimien vara-amiraalia.

Salaneuvosta ylempi arvonimi todellinen salaneuvos () puolestaan vastasi kenraalia tai amiraalia. Toiseen arvoluokkaan kuulunut todellinen salaneuvos oikeutti puhutteluun ”teidän korkeaylhäisyytenne” (), kun taas salaneuvosta puhuteltiin ”teidän ylhäisyytenne” (). Todellisen salaneuvoksen yläpuolella oli rankijärjestelmässä arvonimi kansleri.

Suomen suuriruhtinaskunta Salaneuvos oli virka- ja arvonimenä käytössä myös Suomessa Venäjän vallan alla. Vuonna 1897 annetussa Suomen viimeisessä arvojärjestyksessä (29/1897) kaikki suuriruhtinaskunnan sotilas- ja siviilivirat oli jaettu neljääntoista luokkaan. Salaneuvos kuului arvojärjestyksessä kolmanteen luokkaan ja todellinen salaneuvos toiseen luokkaan. Ensimmäinen luokka oli tyhjä.

Muutamia suomalaisia ja Suomessa vaikuttaneita todellisia salaneuvoksia ja salaneuvoksia Todellisia salaneuvoksia Magnus Alopaeus (1748–1822), ministeri Frans David Alopaeus (1769–1831), kreivi Alexander Armfelt (1794–1875), kreivi, ministerivaltiosihteeri Theodor Bruun (1821–1888), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri Nikolai Gerard (1838–1929), kenraalikuvernööri Jakob Grot (1812–1893), Helsingin yliopiston professori Lars Gabriel von Haartman (1789–1859), senaattori Otto Wilhelm Klinckowström (1778–1850), kenraaliluutnantti Axel Gustaf Mellin (1775–1856), vapaaherra, todellinen valtioneuvos Paul Nicolay (1777–1866), paroni, Monrepos’n kartanon omistaja Robert Henrik Rehbinder (1777–1841), kreivi, ministerivaltiosihteeri Emil Stjernvall-Walleen (1806–1890), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri Knut Adolf Ludvig Stjernvall (1819–1899), vapaaherra, Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastaja sekä Venäjän valtion rautateiden hallituksen puheenjohtaja, Venäjän kulkulaitosministeriön konseljin jäsen

Salaneuvoksia Johan Fredrik Aminoff (1756–1842), kreivi Carl Erik Mannerheim (1759–1837), kreivi, ensimmäinen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Anders Henrik Falck (1772–1851), senaattori Carl Johan Walleen (1781–1867), senaatin prokuraattori Pehr Jonas Törnqvist (1788–1870), senaattori Lars Sackleen (1788–1870), senaattori Karl August Ramsay (1791–1855), senaattori, valtioneuvos, Viipurin läänin maaherra Gabriel Anton Cronstedt (1798–1893), kenraalimajuri, maaherra (Viitattu 19.8.2023) Robert von Trapp (1802–1875), senaattori, Suomen pankin johtaja. Axel Ludvig Born (1803–1887), senaattori Frans Olof af Brunér (1807–1874), senaattori Samuel Henrik Antell (1810–1874), senaattori Knut Furuhjelm (1813–1892), senaattori Carl Frans Gabriel von Haartman (1819–1888), keisarinnan henkilääkäri, Alexander von Collan (1819–1910), keisarillisen perheen kunniahenkikirurgi, valtiopäivämies Oscar Norrmén (1822–1889), senaattori Robert Isidor Örn (1824–1885), senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, valtiopäivämies, pormestari, juristi Victor von Haartman (1830–1895), senaattori Fredrik Waldemar Schauman (1844–1911), kenraaliluutnantti, senaattori, Vaasan läänin maaherra, Eugen Schaumanin isä Nikolai von Rechenberg (1846–1908), kenraaliluutnantti, Viipurin läänin kuvernööri (Viitattu 19.8.2023) Hjalmar Georg Palin (1848–1907), kenraalimajuri, Uudenmaan läänin kuvernööri. (Viitattu 19.8.2023) Kasten Frredrik de Pont (1849–1929), kenraalimajuri ja lääninkuvernööri (Viitattu 19.8.2023) Lähde:

Katso myös Salaneuvos Rankijärjestelmä

Lähteet

Salaneuvos