Matti Helge Ranin () oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hänelle myönnettiin ansioistaan teatterineuvoksen arvonimi vuonna 2001.
Varhainen elämä Matti Raninin vanhemmat Helge Ranin ja Saara Ranin (o.s. Muinonen) olivat molemmat näyttelijöitä.
Ranin asui lapsuutensa ensin Tampereella ja vuodesta 1934 alkaen Porissa, jossa hänen isänsä Helge Ranin oli teatterinjohtajana ja äitinsä näyttelijänä. Vuonna 1940 perhe muutti Kotkaan, jossa Raninin vanhemmat johtivat sinne perustettua maakuntateatteria. He asuivat Tukkukaupantalossa Kotkansaarella. Kotkassa asuessaan Ranin lauloi Kotkan lyseon poikakuorossa. Toisen maailmansodan aikana Ranin toimi sotilaslähettinä 13-vuotiaana, ja Kotkassa hän liittyi myöhemmin kavereidensa kanssa sotilaspoikajärjestöön, joka hoiti ilmapuolustukseen kuuluvaa valvontaa Kotkan edustalla olevalla Pirköyrin saarella. Vuoden 1944 keväällä Ranin kutsuttiin viimeisten joukossa armeijaan.
Ura
Ranin toimi näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa 1948–1975 sekä johtajana Intimiteatterissa 1975–1987 ja sen seuraajassa Teatteri Pienessä Suomessa 1987–1988. Lisäksi Matti Ranin ja hänen vaimonsa Irja pyörittivät vuosina 1961–1988 Kasperteatteria, lapsille suunnattua nukketeatteria, joka esiintyi sekä television lastenohjelmissa että yleisön edessä. Teatterissa Matti Ranin esiintyi Kasper-nuken kanssa, joka sai ideansa saksalaisesta Kasperl-nukketeatterista. Radiossa Raninin ääntä on kuultu esimerkiksi kuunnelmassa Jouluilta Impivaarassa.
Ensimmäisen elokuvaroolinsa Matti Ranin teki 1946, ja kaikkiaan niitä kertyi yli kolmekymmentä – tosin Ranin näyttäytyi jo alle yksivuotiaana elokuvassa Ei auta itku markkinoilla (1927). Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat vänrikki Kariluoto Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), kirkkoherra Salpakari Laineen elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), sekä Virta Matti Kassilan neljässä Komisario Palmu -elokuvassa (1960–1969). Television puolella Ranin esiintyi viime vuosikymmeninä Elina Halttusen kirjoittamissa televisiosarjoissa Blondi tuli taloon (1994–1995), Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Parhaat vuodet sekä sarjoissa Kotikatu (2004–2009) ja Taivaan tulet (2011).
Matti Raninia voidaan pitää suomalaisen jälkiäänityksen uranuurtajana, sillä hän teki jälkiäänityksiä vuodesta 1967 lähtien. Hän oli mukana äänenä kymmenissä lastenelokuvissa, ja hänen työtään olivat monet Disney-elokuvien suomenkieliset ääninauhat. Hän on ohjannut muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan vuonna 1982 valmistuneen toisen suomenkielisen version sekä vuonna 1990 Pieni merenneito -elokuvan ensimmäisen suomenkielisen jälkiäänityksen.
Yksityiselämä
Vuonna 1950 Ranin avioitui Irja Raninin kanssa. He saivat neljä poikaa, joista Matti Olavi Ranin syntyi vuonna 1952.
Irja Ranin kuoli vuonna 1995. Vuonna 2000 Matti Ranin avioitui sisustusarkkitehti Vuokko Laakson kanssa. Pariskunta asui viimeiset vuotensa Helsingin Munkkiniemessä.
Ranin kuoli 87-vuotiaana Helsingissä. Hänet on haudattu Raninien sukuhautaan Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin. Samassa haudassa ovat myös Raninin vaimo Irja Ranin ja tämän äiti Kerttu Hämeranta sekä Raninin vanhemmat Saara ja Helge Ranin.
Filmografia
Elokuvat Vuosi Nimi Rooli 1927 Ei auta itku markkinoilla vauva 1946 Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä 1947 Koskenkylän laulu kyläläinen Maaret – tunturien tyttö metsästävä mies 1948 Ruusu ja kulkuri koulupoika 1949 Ruma Elsa ylioppilas Vain kaksi tuntia assistentti Kanavan laidalla Aapeli Katupeilin takana Kaarlo 1950 Isäpappa ja keltanokka Lauri Tammela Tanssi yli hautojen ratsumestari Möllensvärd 1952 ...ja Helena soittaa Jyrki Silmät hämärässä Yhden illan hinta Lännen lokarin veli roisto Tervetuloa aamukahville eli tottako toinen puoli? 1953 Kolmiapila Olli Jälkeen syntiinlankeemuksen Aarne Tyttö kuunsillalta Juhani Varala 1954 Kunnioittaen Pertti Aalto Kasarmin tytär tykkimies Rantanen Hilmanpäivät Heikki Oi, muistatkos... Eero Salmela Laivan kannella Arvi 1955 Tuntematon sotilas Kariluoto 1956 Tyttö lähtee kasarmiin kapteeni Esko Teräs Anu ja Mikko Janu 1957 Kuriton sukupolvi Pentti ”Pelle” Varavaara 1960 Komisario Palmun erehdys Toivo Virta 1961 Minkkiturkki ylioppilas Kaasua, komisario Palmu! Toivo Virta 1962 Pinsiön parooni Pauli Hirvonen Tähdet kertovat, komisario Palmu Toivo Virta 1963 Turkasen tenava! Matti Koskinen 1968 Täällä Pohjantähden alla Lauri Salpakari 1969 Vodkaa, komisario Palmu Toivo Virta 1970 Akseli ja Elina Lauri Salpakari 1973 Pohjantähti 1976 Luottamus Eugen Wolff 1986 Enkelipeli 1996 Tie naisen sydämeen Erkki
Televisio Vuosi Sarja Rooli 1964–1969 Teatterituokio useita 1966 Elävät kuvat 1966–1969 Hanski useita 1967 Kuinkas nyt suu pannaan 1967–1968 Kuten haluatte Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja yliluutnantti Lukas 1969 Siitä vaan sano 1969–1970 Lauantai-ilta MTV:ssä taistelevat Virtaset 1976 Heikkopeikko 1981 Iris Klewe kenraali Stjernefelt 1988 Rikas ja kunniallinen Eero Kuula 1990 Mustapartainen mies verojohtaja 1994–1995 Blondi tuli taloon Herman Hurmala 1996 Pimeän hehku Kauko Honkavaara Nortia Laine 1996–1998 Ihmeidentekijät Pentti Karvala 1997 Blondi tuli taloon – sattui kerran kesällä Herman Hurmala 2000–2002 Parhaat vuodet Pentti Karvala 2004–2009 Kotikatu Kaarlo ”Kalle” Kares 2011 Taivaan tulet Kuisma
Ääninäyttelijänä
Palkintoja
Jussi-palkinto (1962), paras miessivuosa elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu Pro Finlandia (1988) Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki 1993 Kirkkotaiteen Engel-palkinto (2000) Teatterineuvoksen arvonimi (2001)
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Suomalaiset nukkenäyttelijät Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat Luokka:Vuonna 1926 syntyneet Luokka:Vuonna 2013 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit