Frans Gustaf Äimä (vuoteen 1897 Emeléus; 27. elokuuta 1875 Kalajoki – 14. toukokuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen foneetikko ja kielentutkija.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899Prof. Fr. G. Äimä kuollut, Helsingin Sanomat, 15.5.1936, nro 130, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 14.5.2026 Prof. Frans Äimä, Aamulehti, 16.5.1936, nro 131, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 16.5.2026
Äimän vanhemmat olivat Kalajoen piirilääkäri Frans Emil Emeléus (1828–1891) ja Amanda Karolina Aejmelaeus (k. 1900).Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Frans Emil Emeléus. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 13.8.2025 Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1894 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1899, maisteriksi 1900 ja lisensiaatiksi 1915 sekä tohtoriksi 1918. Hänen väitöskirjansa aiheena oli Phoenetik und lautlehre des Inarilappischen (1914). Jo nuorena Äimä harjoitti kielitutkimuksia Lapissa, joita tutkimuksiaan hän jatkoi 1923, 1929 ja 1931. Jo vuonna 1900 hän lähti Suomalais-Ugrilaisen Seuran stipendiaattina Inariin kooten siellä Inarin lapin sanastoa sekä äänne- ja muotooppia. Opintomatkoja hän teki Utrechtiin ja Hampuriin. Vuonna 1914 hänestä tuli Helsingin yliopiston suomen ja lapin kielten äänneopin dosentti, joka toimi fonetiikan vt. opettajana vuoteen 1920 saakka. Fonetiikan ylimääräiseksi professoriksi Äimä nimitettiin 1924. Yliopiston foneettisen laitoksen esimiehenä Äimä toimi vuodesta 1920 alkaen ja murteentutkimuslaitoksen esimiehenä vuodesta 1931.
Äimä oli Suomalais-Ugrilaisen Seuran, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kotikielen Seuran jäsenenä ja hän kuului Lapin Sivistysseuran johtokuntaan.
Opiskeluaikanaan 1904–1914 Äimä osallistui näkyvästi Pohjalaisen Osakunnan ja Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan toimintaan, muun muassa ensimmäisen valtuuskunnan puheenjohtajana ja jälkimmäisen kuraattorina. Äimä teki 1896–1897 tutkimusmatkan Suomenlahden ulkosaaristoon, josta julkaisi teoksen Äänneopillinen tutkimus Tytärsaaren murteesta (1900) ja yhteensä viisi tutkimusmatkaa 1900–1931 Inarin Lappiin ja Petsamoon, joista hän julkaisi väitöskirjansa ohella useita muita tutkimuksia. Äimän teos Yleisen fonetiikan oppikirja julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1938.
Äimän puoliso vuodesta 1918 oli Ester Ingeborg Ervast (1879–1966).
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset foneetikot Luokka:Suomalaiset kielitieteilijät Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Saamelaiskielten tutkijat Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1936 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorit