Pompeijin viimeiset päivät (, , ) on vuonna 1959 valmistunut italialais-espanjalais-länsisaksalainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan historiallista peplumia edustavan filmin ovat ohjanneet Mario Bonnard ja Sergio Leone. Sen pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves.
Juoni Elokuva perustuu Edward Bulwer-Lyttonin romaaniin, joka oli filmatisoitu Italiassa monta kertaa aiemmin. Palestiinan ja Syyrian valloitukseen osallistunut kenturio Glaucus Lito palaa Vesuviuksen varjossa elävään Pompejiin vuonna 79. Naamioitu ryöstäjäjoukko on murhannut hänen isänsä. Konsuli Ascanius epäilee ryöstäjiksi kristittyjä ja ryhtyy vainoamaan heitä. Glaucus saa taskuvaras Antoninus Marcuksen avulla selville, että joukkion takana ovat Isiksen temppelin ylipappi Arbaces ja Ascaniuksen jalkavaimo Julia Lavinia, jotka haluavat vapauttaa Egyptin roomalaisista. Glaucus rakastuu Ascaniuksen kristittyyn tyttäreen Ioneen. Ascaniuksen murhasta syytetty Glaucus joutuu Ionen ja kristittyjen mukana sirkuksen leijonien eteen, mutta juuri sillä hetkellä Vesuvius purkautuu ja hautaa alleen kaupungin.
Näyttelijät
Tuotanto ja vastaanotto Pompeijin viimeiset päivät on kuvattu Madridin CEA-studiolla, Andalusiassa ja Rooman Cinecittàssa Supertotalscope-tekniikalla Eastmancolor-väreissä. Mario Bonnardin sairastuttua elokuvan ohjasi myöhemmin spagettiwesterneistään tunnetuksi tullut Sergio Leone. Antonio López Ballestrerosin kuvaus ja autenttisilta näyttävät lavasteet tekevät siitä komean toimintaelokuvan, joka samalla kärsii heikosta käsikirjoituksesta sekä erimaalaisten näyttelijöiden jäykästä työskentelystä. Pääosaa esittänyt Steve Reeves sai kuvausten aikana olkapäävamman, joka haittasi hänen myöhempää uraansa.
Elokuva oli suuri menestys Italiassa, ja se on edelleen tunnetuin Bulwer-Lyttonin teoksen filmatisoinneista. Se poiki myös useita jäljitelmiä, joista tunnetuin on Herculaneumin tuhosta kertova Gianfranco Parolinin Anno 79 – La distruzione di Ercolano vuodelta 1962.
Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen kutsuu elokuvaa perinteiseksi suuren budjetin seikkailuelokuvaksi ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.
DVD-julkaisut Pompeijin viimeiset päivät on saatavilla hyvätasoisena italialaisena ja saksalaisena DVD-julkaisuna, joka sisältää myös englanninkielisen ääniraidan. Sen kylkiäisenä on vuonna 1913 tehty samanniminen elokuva. Amerikkalainen julkaisu on kuvanlaadultaan heikko.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:77.4 Elokuvataide Luokka:Italialaiset historialliset seikkailuelokuvat Luokka:Vuoden 1959 espanjalaiset elokuvat Luokka:Vuoden 1959 italialaiset elokuvat Luokka:Vuoden 1959 saksalaiset elokuvat