thumb|300px|Mäntän keskustaa kesäkuussa 1935. thumb|300px|1930-luku oli metsä- ja erityisesti paperiteollisuuden nousuaikaa. Kuvassa Jämsänkosken Patalankosken paperitehdas ja hiomo 1930-luvun alussa.

Suomi 1930-luvulla oli noin kolmen ja puolen miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta. Vuosikymmentä leimasivat jyrkät vastakohtaisuudet ja poliittiset ääri-ilmiöt. 1930-luvun alku oli talouslaman ja puutteen aikaa, vuosikymmenen loppupuolisko puolestaan talouskasvun aikaa. Vuoden 1939 kesä jäi sen kokeneiden suomalaisten mieliin lämpimänä, viimeisenä ”vanhan maailman” kesänä.Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 681. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. Suomen 1930-luku päättyi katastrofiin Neuvostoliiton hyökättyä maahan marraskuussa 1939. Talvisodan seurauksena Suomi menetti koko kaakkoisosansa.

Politiikka Valtio thumb|Presidentti Svinhufvud viettää 75-vuotispäiviään perheensä kanssa 15. joulukuuta 1936 Presidentinlinnan Valtiosalissa. thumb|upright|1930-luvun jälkipuolen presidentti Kyösti Kallio pitämässä radiopuhetta. 1930-luvun alkaessa Suomi oli ollut itsenäinen valtio vasta kaksitoista vuotta. Elettiin niin sanottua ensimmäisen tasavallan aikaa. Suomen sisällissodasta tuli kuluneeksi niin ikään vasta kaksitoista vuotta. 1930-luvulla Suomen tasavallan presidentillä oli laajat valtaoikeudet. Vuosikymmenen aikana tehtävässä istui kolme henkilöä:

Lauri Kristian Relander (1925–1931) P. E. Svinhufvud (1931–1937) Kyösti Kallio (1937–1940).

Äänioikeusikäraja oli 24 vuotta vuosina 1906–1944. Äänestämään pääsi, mikäli oli täyttänyt 24 vuotta ennen vaalivuoden alkua.Eduskunta.fi Kaikki ikäkriteerin täyttäneet Suomen kansalaiset eivät kuitenkaan saaneet äänestää: vailla äänioikeutta olivat esimerkiksi pysyvästi köyhäinhoidon varassa eläneet, holhouksen alaiseksi julistetut, kansalaisluottamuksen menettäneet, vankeuteen tuomitut sekä sairaalassa tai palvelutalossa olevat. (Journal.fi) Äänestysaktiivisuus 1930-luvun eduskuntavaaleissa oli matala, 62–67 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.Stat.fi

Eduskuntavaaleja Suomessa järjestettiin 1930-luvulla neljä kertaa:

Eduskuntavaalit 1930 Eduskuntavaalit 1933 Eduskuntavaalit 1936 Eduskuntavaalit 1939.

Eduskunta kokoontui Helsingin keskustassa sijainneessa Heimolan talossa vuoteen 1931 saakka, jolloin se muutti Johan Sirenin suunnittelemaan Eduskuntataloon.Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 622.

Puolueet Suurimpia puolueita olivat SDP ja Maalaisliitto. Muut eduskuntapuolueet koko vuosikymmenen ajan olivat Kansallinen Kokoomus, Ruotsalainen kansanpuolue ja Edistyspuolue sekä lähes koko vuosikymmenen Suomen pienviljelijäin puolue. Vuoden 1933 vaaleissa eduskuntaan nousi Kansanpuolueen nimeä käyttänyt ”pulamiesten” ryhmittymä, joka sai suurimman kannatuksensa Kalajokilaaksosta Keski-Pohjanmaalta. Äärivasemmiston puolueet oli kielletty.Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 103. Helsinki: Yhtyneen Kuvalehdet, 1966.

Kunnat Kunnallisvaaleja Suomessa järjestettiin 1930-luvulla kolme kappaletta:

Kunnallisvaalit 1930 Kunnallisvaalit 1933 Kunnallisvaalit 1936.

Kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus oli vielä alempi kuin eduskuntavaaleissa: äänestämässä kävi alle puolet äänioikeutetuista.https://web.archive.org/web/20061231045353/http://www.vaalit.fi/uploads/3kmnryp.pdf Toisen maailmansodan takia vuoden 1939 kunnallisvaalit jäivät pitämättä, ja vuonna 1936 valittujen valtuutettujen toimikausi venähti yhdeksään vuoteen.

Lainsäädäntöä:

1930 Kommunistilait 1930 Sotatilalaki 1930 ja 1939 Tasavallan suojelulaki 1932 Kieltolaki kumottiin kansanäänestyksen jälkeen, sen tilalle tuli väkijuomalaki, joka määräsi alkoholijuomien valmistuksen ja myynnin Alkoholiliikkeen yksinoikeudeksi 1934 ”Puserolaki” 1936 Lastensuojelulaki 1936 Alkoholistilaki 1938 Laki säännöllisen, yleisen väestölaskennan toimittamisesta; ensimmäinen laskenta oli tarkoitus suorittaa vuonna 1940Otavan Iso tietosanakirja, osa 10, palstat 201–202. Helsinki: Otava, 1965. 1938 Asutuslaki, joka korvasi niin sanotun Lex Kallion 1939 Kansaneläkelaki 1939 Vuosilomalaki 1939 Väestönsuojelulaki 1939 Laki työvelvollisuudesta sodan aikana

Maanpuolustus Vuonna 1932 eduskunta hyväksyi – vain sosiaalidemokraattien vastustaessa – uuden asevelvollisuuslain, jonka nojalla yleiseksi palvelusajaksi tuli 350 vuorokautta sekä upseereiksi ja aliupseereiksi koulutettavien palvelusajaksi 440 vuorokautta. Samalla kertausharjoitukset määrättiin pakollisiksi.Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 93. Helsinki: Otava, 1987.

Suomen puolustusvoimat siirtyivät toukokuun alussa 1934 everstiluutnantti A. F. Airon ja majuri Leonard Grandellin suunnitelmaan perustuvaan aluejärjestelmään. Sen mukaan maa jaettiin yhdeksään sotilaslääniin ja nämä edelleen 30 sotilaspiiriin. Aluejärjestöorganisaatio vastasi kutsunnoista, reserviläisten valvonnasta ja maavoimien liikekannallepanosta siten, että kukin sotilaslääni muodosti yhden divisioonan sekä erikseen määrätyt erillisjoukot. Aluejärjestelmä oli halpa ja joustava organisaatio. Sen perusteella muodostetut joukot olivat henkisesti yhtenäisiä, koska samalta alueelta kootut miehet tunsivat toisensa ennestään. Talvi- ja jatkosodan aikana paljastunut aluejärjestelmän haittapuoli puolestaan oli se, että pahoihin paikkoihin joutuneiden joukko-osastojen miestappiot koituivat harvojen kuntien osalle.Tarkka & Tiitta, 1987, s. 93. Yhden taistelun seuraukset saattoivat olla pienelle kunnalle suorastaan katastrofaaliset. Synkän ennätyksen talvisodan aikana kirjasi eräs kunta, joka menetti yhden ainoan päivän kuluessa 58 miestään.Esko Rekola: Viran puolesta, s. 31. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998.

Lapuan liike

thumb|Talonpoikaismarssi Bulevardilla 7. heinäkuuta 1930.

Kommunisminvastaiseen toimintaan erikoistunut Lapuan liike vaikutti Suomessa 1930-luvun alussa. Radikalisoitumisensa myötä se menetti maltillisia kannattajiaan. Erityisesti presidentti K. J. Ståhlbergin ja hänen puolisonsa Ester Ståhlbergin kyyditys lokakuussa 1930 käänsi valtaosan yleisestä mielipiteestä Lapuan liikettä vastaan. Mäntsälän kapinan jälkeen liike lopetettiin. Sen toimintaa jatkoi Isänmaallinen kansanliike (IKL).Tarkka & Tiitta, 1987, s. 84–85. Korkein oikeus vahvisti Lapuan liikkeen lakkauttamisen kesäkuussa 1935.Tarkka & Tiitta, 1987, s. 98.

Pulaliikkeet Maaseudun taloudellinen ahdinko, joka johti useiden maatilojen pakkohuutokauppoihin, synnytti 1930-luvun alussa pulaliikkeitä, jotka hyökkäsivät Suomen Pankin tiukkaa rahapolitiikkaa vastaan ja vaativat valtiovallalta taloudellisia tukitoimia. Pulaliikehdinnän huipentumaksi muodostui Nivalan konikapina kesäkuussa 1932.Tarkka & Tiitta, 1987, s. 92.

Väestö thumb|Viipuri kuului 1930-luvulla vielä Suomelle ja oli suunnilleen samaa kokoluokkaa Turun ja Tampereen kanssa. Suomen väkilukua tilastoitiin 1930-luvulla sekä kirkonkirjojen ja väestörekisterin että henkikirjojen mukaan. Vuosikymmenen aikana väkiluku kasvoi maltillisesti ja oli toisen maailmansodan alla noin 3,6 miljoonaa. Suomalaiset asuivat laajemmalla alueella kuin toisen maailmansodan jälkeen ja väestö jakautui tasaisemmin ympäri maata. Uudenmaan osuus väkiluvusta oli noin seitsemäsosa. Lääneistä runsasväkisin oli Viipurin lääni, jossa asui kuudesosa kansasta vuonna 1940. Pohjois-Suomen osuus maan väestöstä oli nousussa. Helsinki oli selvästi suurin kaupunki, kakkoskaupungin asemasta kilpailivat Tampere, Turku ja Viipuri.

Vuonna 1932 syntyvyys laski ensi kertaa Suomen väestötilastohistorian aikana alle 20 promillen; vuonna 1938 luku kohosi jälleen yli 20:n. Kuolleisuus oli nuorehkosta väestörakenteesta huolimatta melko korkea, 12–14 promillea. Henkirikokset ja tapaturmat olivat yleisiä ja lapsenmurhia tehtiin paljon. Kokonaishedelmällisyysluku laski alle kolmen vuonna 1927 ja oli alimillaan vuonna 1933, jolloin se oli 2,27. Sen jälkeen hedelmällisyys kohosi hieman.http://tilastokeskus.fi/til/synt/tau.html Imeväiskuolleisuus oli korkea, noin 70 promillea syntyneistä kuoli ennen ensimmäistä ikävuottaan. Aikuisuuteen eli alle 90 % syntyneistä ja kaksi kolmasosaa saavutti puolen vuosisadan iän. Ensimmäisestä elinvuodestaan hengissä selvinneiden poikien odotettavissa oleva elinikä oli 57,5 vuotta ja tyttöjen 61,8 vuotta kaudella 1931–1935.Suomen tilastollinen vuosikirja 1930, Doria.fi, s. 84–88/356

Syntyvyyden ollessa alimmillaan sosiaalipoliitikko ja tilastomies Gunnar Modeen laati vuonna 1934 Suomen ensimmäisen tieteellisen väestöennusteen, joka ei luvannut maalle suurta tulevaisuutta. Silloisten syntyvyys- ja kuolevuussuhteiden jatkuessa väestönkasvu tulisi Modeenin mukaan pysähtymään 1970-luvulla, eikä Suomen väkiluku koskaan saavuttaisi neljää miljoonaa. Modeenin ennuste vaikutti voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen, ja vuonna 1935 säädettiin lait aviopuolisoiden verottamisesta erikseen, poikamiesverosta ja lapsivähennysten korottamisesta sekä kaksi vuotta myöhemmin vähävaraisille naisille annettavasta äitiysavustuksesta. Talvisodan paine lisäsi hätää, ja professori Esko Hakkila luonnehti lokakuun lopulla 1939 julkaisemassaan kirjoituksessa alhaista syntyvyyttä Suomen vaarallisimmaksi viholliseksi, "ainoaksi todella vaaralliseksi".Veikko Huttunen: Kansakunnan historia 6: täysivaltainen kansakunta, s. 554. Helsinki: WSOY, 1968.

Itsemurhat yleistyivät voimakkaasti 1930-luvulla. Kaudella 1921–1930 Suomessa tehtiin noin 152 itsemurhaa keskiväkiluvun miljoonaa henkeä kohden, kaudella 1931–1940 vastaava luku oli noin 195. Miesten ja kaupunkilaisten keskuudessa itsemurhat olivat huomattavasti yleisempiä kuin naisten ja maalaisväestön keskuudessa.Suomen tilastollinen vuosikirja 1941, Doria.fi, s. 89/302

Vuonna 1930 suomea puhui äidinkielenään 89,4 % väestöstä ja ruotsia 10,1 %. Puoli vuosisataa aiemmin osuudet olivat olleet 85,2 % ja 14,3 %. Kaupunkiväestöstä ruotsinkielisiä oli vuonna 1930 noin viidesosa. Lähes täysin suomenkielistä seutua olivat sitä vastoin Hämeen, Mikkelin, Kuopion ja Oulun läänien maaseutukunnat.Suomen tilastollinen vuosikirja 1936, Doria.fi, s. 60 ja 61/331 Väestön koulutustaso oli alhainen; viisitoista vuotta täyttäneitä henkilöitä, jotka olivat suorittaneet kansakoulun jälkeisiä opintoja oli 157 000 vuonna 1930. Luku- ja kirjoitustaidottomia oli 21 900 ja ainoastaan lukutaitoisia 355 000. Sekä luku- että kirjoitustaitoisia oli noin viisi kuudesosaa yli 15-vuotiaista.Suomen tilastollinen vuosikirja 1936, Doria.fi, s. 62/331 Vuonna 1930 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 96,4 % väestöstä, ortodokseja oli parisen prosenttia ja siviilirekisteriin kuului 1,4 % suomalaisista.

Suomalaiset olivat 1930-luvulla huomattavasti pienikokoisempia kuin 2010-luvulla. Vuonna 1935 asevelvollisten keskipituus palvelusajan päättyessä oli 171,3 cm ja keskipaino 67,7 kg. Viitisen prosenttia heistä oli vähintään 182 cm:n pituisia. Nuorten naisten keskipituus oli noin 161 cm ja keskipaino noin 57 kg.Suomen tilastollinen vuosikirja 1936, Doria.fiDoria.fi, s. 87/331]</ref>

Väkiluvut ja pinta-alat lääneittäin henkikirjojen mukaan vuosina 1930 ja 1940. Pinta-alat vuodelta 1930.Doria.fiSuomen tilastollinen vuosikirja 1940, Doria.fi

1930 1940 Muutos Pinta-ala (km²) Maapinta-ala (km²) Asukkaita/maa-km²vuonna 1930 Uudenmaan lääni 476 524 551 341 +15,7 % 12 139 11 364 41,9 Turun ja Porin lääni 492 538 497 858 +1,1 % 22 874 21 745 22,7 Hämeen lääni 373 021 393 351 +5,5 % 20 970 17 448 21,4 Viipurin lääni 571 285 621 830 +8,8 % 43 115 31 265 18,3 Mikkelin lääni 198 798 195 755 -1,5 % 23 288 16 612 12,0 Kuopion lääni 366 525 378 795 +3,3 % 44 096 36 220 10,1 Vaasan lääni 529 819 503 213 -5,0 % 41 348 38 328 13,8 Oulun lääni 371 013 290 767 (+13,7 %)¹ 178 945 168 970 2,2 Lapin lääni - 131 224 - 109 909 104 162 1,3 Ahvenanmaa 23 296 21 265 -8,7 % 1 442 1 426 16,3 Suomi 3 402 819 3 586 399 +5,4 % 388 217 343 378 9,9

¹Lapin lääni erotettiin Oulun läänistä vuonna 1938. Väestönmuutos laskettu läänien yhteenlasketun väkimäärän mukaan.