Baudouin I

Baudouin I (7. syyskuuta 1930 Laekenin kuninkaallinen linna, Laeken, Bryssel, Belgia – 31. heinäkuuta 1993 Villa Astrida, Motril, Espanja) oli Brabantin herttua ja Belgian kuningas vuosina 1951–1993.

Suku ja koulutus

Baudouin (myös muodoissa Boudewijn, Balduin tai Baldwin) oli nimenä usealla Flanderin kreivillä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella. Baudouinin vanhemmat olivat Belgian kruununperijän ja Brabantin herttua, myöhemmin kuningas Leopold III:n ja Ruotsin prinsessa Astrid. Hän oli heidän toiseksi vanhin lapsensa ja vanhin poika.

Baudouinistä tuli kruununprinssi jo nelivuotiaana, kun hänen isoisänsä Albert I kuoli tapaturmaisesti vuonna 1934. Baudouinin nuoruutta varjosti muutenkin kuolema: hänen äitinsä kuoli auto-onnettomuudessa Sveitsissä vuonna 1935, kun poika oli vasta viiden vuoden ikäinen.

Seuraava suuri kokemus ja trauma oli toinen maailmansota, jonka hän koki Ranskassa ja Espanjassa, ja myöhemmin Brysselissä ja Ciergnonissa Ardenneilla. Välittömästi Normandian maihinnousun jälkeen natsit veivät Belgian kuningasperheen Saksaan. He viettivät talven 1944–1945 Saksissa lähellä rintamaa Hirschstein an der Elbessä. Tämän jälkeen heidät siirrettiin Strobliin, lähelle Saltzburgia Itävaltaan. Yhdysvaltalaiset joukot vapauttivat kuningasperheen 7. toukokuuta 1945. Baudouinin isä Leopold III oli joutunut arvostelun kohteeksi, koska ei sodan aikana ollut siirtynyt Englantiin johtaakseen vastarintaa sieltä, kuten esim. Norjan kuningas Haakon VII, vaan oli hyväksynyt Belgian armeijan antautumisen. Näistä syistä kuningasperhe jatkoi maanpakoaan ja asettui asumaan Sveitsiin Château du Reposoir'n linnaan Pregnyyn, jossa he asuivat aina heinäkuuhun 1950 saakka.

Nousu kuninkaaksi

Belgiassa oli suoritettu osittainen perustuslaillinen reformi ja naiset saivat äänioikeuden 1940-luvun loppuun mennessä. Tämä nosti valtaan oikeisto- ja keskustakoalition, joka päätti järjestää kansanäänestyksen kuninkaan paluusta. Belgiassa maaliskuussa 1950 suoritettu kansanäänestys osoitti kansalaisten enemmistön kannattavan kuninkaan paluuta takaisin Belgiaan. Äänestys kuitenkin jakoi maan selkeästi kuninkaalle vihamieliseen eteläiseen, ranskankieliseen Valloniaan ja kuninkaalle myötämieliseen pohjoiseen flaamin- eli hollanninkieliseen osaan.

Kuningasperhe palasikin kotimaahansa, mutta maa ajautui kaaokseen voimakkaiden ristiriitojen repimänä. Pääsääntöisesti ammattiyhdistysliike ja vasemmisto vastustivat kuningas Leopoldin paluuta ja ajoivat maahan tasavaltalaista valtiomuotoa. Kuninkaan paluuta valtaistuimelle kannattivat puolestaan liberaalit ja kristilliset yhdessä konservatiivien kanssa.

Välttääkseen maan ajautumisen täydelliseen kaaokseen Leopold III nimitti vanhimman poikansa Baudouinin kuninkaalliseksi prinssiksi 11. elokuuta 1950. Näin Leopold III luovutti kruununsa pojalleen, josta tuli Belgian viides kuningas Baudouin I 17. heinäkuuta 1951.

Kongon kysymys

Kansan keskuudessa yksinäiseksi ja surulliseksi kuninkaaksi kutsuttu Baudouin aloitti hallintokautensa vaikeissa olosuhteissa. Sijaishallitsija Kaarlen aikana oli tehty monia vaikeita päätöksiä niin talouselämässä kuin ulkopolitiikassakin. Belgia oli liittynyt jäseneksi Yhdistyneisiin kansakuntiin, Benelux-maiden talousliittoon ja Natoon. Nuoren hallitsijan ensimmäisiä vuosia sävytti kuitenkin eniten kuninkaan paluun puitteissa syntynyt kansan voimakas kahtiajako flaameihin ja valloneihin.

Lisäksi maa liittyi perustajajäsenenä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön (1951), myöhemmin Euroopan talousyhteisöön (1957). Maan pääkaupungissa Brysselissä järjestettiin maailmannäyttely vuonna 1958 ja se edellytti mittavia investointeja sodasta toipumassa olevalta maalta.

Nuoren hallitsijan suurimmaksi ongelmaksi muodostui hänen esi-isänsä kuningas Leopold II:n aikanaan yksityisomistukseen hankkima Belgian Kongon, jonka itsenäisyys tuli ajankohtaiseksi 1950-luvun aikana.

Vuonna 1955 kuningas teki voitokkaan kiertomatkan Kongoon, jossa hänet otettiin vastaan sellaisella innolla, että se oudoksutti ujoa kuningasta. Vain neljä vuotta matkan jälkeen kuningas ilmoitti Belgian hallituksen aikeesta myöntää itsenäisyys Kongon alueelle. Näin tapahtuikin ja 30. kesäkuuta 1960 kuningas Baudouin osallistui vallanvaihtojuhlallisuuksiin Kongon pääkaupungissa Léopoldvillessä. Kongon vaaleilla valittu pääministeri Patrice Lumumba oli kutsuttu ja hän piti kuuluisan Kongon itsenäisyyspuheensa. Puhe poikkesi suuresti muiden arvohenkilöiden puheista, jotka ohitettiin harmittomina, mutta Lumumban puhe arvosteli jyrkin sanankääntein entisiä siirtomaaisäntiä. Kuningas Baudouin loukkaantui puheesta verisesti. Avioliitto Kansalaiset olivat huolestuneet politiikan yksinäisestä kuninkaasta, mutta he huolestuivat myös yksityiselämässään yksinäisestä nuoresta miehestä. Kuningas Baudouin I avioitui 15. joulukuuta 1960 espanjalaisen aatelisen, doña Fabiola de Mora y Aragónin (1928–2014) kanssa. Avioliitto solmittiin Pyhän Mikaelin ja Pyhän Gudulan katedraalissa Brysselissä ja se näytettiin ensimmäisenä kuninkaallisena häätilaisuutena koko maailmalle television välityksellä.

Tästä pitkäaikaisesta ja ilmeisesti suuren rakkauden ja kiintymyksen avioliitosta ei kuitenkaan syntynyt kruununperijää. Kaikki kuningattaren viisi raskautta päättyivät keskenmenoon. Kuningas Baudouin kasvatti veljensä Liegen prinssi Albertin vanhimmasta pojasta, Philippestä, valtansa perijää. Näin uskottiin Albertin jäävän syrjään koko vallanperimyksestä.

Pitkä hallituskausi Kuningas Baudouinin hallituskausi kesti 42 vuotta. Hänen aikanaan maassa ehti olla lähes yhtä monta hallitusta. Tämä aiheutti sen, että perustuslaillisen monarkin, joka ei voinut esittää julkisesti näkemyksiään ilman hallituksen suostumusta, mielipiteet olivat arvostettuja ja kuunneltuja.

Hänen hallituskaudellaan Belgiasta tuli liittovaltio, ja vaikka Baudouin aina korosti kansakunnan yhtenäisyyttä ja näki itsensä sen takaajana, hän ei kuitenkaan voinut estää kieliriitoja. Nämä riidat johtivat lopulta virallisten kielirajojen luomiseen, jolloin syntyi kolme hallintoaluetta ja kolme yhteisöä.

Kuningas Baudouin matkusteli erittäin paljon. Hän tuli 16. kesäkuuta 1969 Suomeen viisipäiväiselle vierailulle. Hän oli presidentti Urho Kekkosen vieraana. Hänelle näytettiin Helsinkiä ympäristöinen ja mm. Hattulan vanhaa kirkkoa ja Lappia Inarinjärven seudulla.

Baudouinin ei suinkaan aina ollut helppo yhdistää omaa henkilökohtaista vakaumustaan ja kuninkaallisia velvollisuuksia. Esimerkiksi vuonna 1990 hän kieltäytyi allekirjoittamasta abortin rangaistavuuden poistavaa lainsäädäntöä. Silloin hallitus totesi perustuslain 82. artiklan mukaisesti, että "kuningas on kykenemätön hallitsemaan". Tämä puolestaan mahdollisti lain hyväksymisen 4. huhtikuuta 1990 ja seuraavana päivänä parlamentti palautti kuninkaan asemaansa.

Kuningas Baudouinin säätiö

Vuonna 1976, kun kansakunta juhli monarkkinsa valtaannousun 25. vuosipäivää, perustettiin kuningas Baudouinin säätiö. Perustana tälle säätiölle olivat belgialaisten keräämät juhlinnan kohteen lahjavarat. Säätiön tarkoituksena on parantaa kansalaisten elinehtoja taloudellisella, sosiaalisella, kulttuurisella ja tieteellisellä tasolla.

Kuolema

Kuningas Baudouin kuoli 63-vuotiaana heinäkuussa 1993 sydänkohtaukseen lomallaan perheen kesäasunnolla Villa Astridassa Espanjan Motrilissa. Kuninkaan kuolema keskeytti Span 24 tunnin urheiluautokilpailun ajon, joka oli kestänyt 15 tuntia. Kuninkaan nuorempi veli Albert nousi kuninkaaksi 9. elokuuta 1993 hallitsijanimellä Albert II. Baudouin I:n hautajaisista muodostui maailman monarkkien ja valtionpäämiesten suurtapahtuma. Syvästi uskonnollinen leskikuningatar Fabiola oli toivonut tilaisuudesta kunnian ja toivon messua. Hän näytti itse esimerkkiä pukeutumalla katolilaisten monarkkien suruväriin, valkoiseen.

Kuningas Baudouin I haudattiin Laekenin Neitsyt Marian kirkon kuninkaallieen kryptaan Laekeniin, Brysseliin, jonne kaikki muutkin Belgian monarkit on haudattu.

Belgian siirtomaavallasta itsenäistyneen Kongon eli tuolloisen Zaïren johtajaa Mobutu Sese Sekoa ei kutsuttu kuninkaan hautajaisiin, mitä tämä piti myöhemmin elämänsä suurimpana pettymyksenä. Toinen kutsumatta jätetyistä oli Saddam Hussein.

Syyskuussa 2024 paavi Franciscus ilmoitti Belgiaan tekemänsä valtiovierailun yhteydessä aloittavansa prosessin Baudouinin beatifikaation aloittamiseksi.

Kunnianosoituksia

Belgialaiset Kuninkaana Baudouin oli seuraavien belgialaisten ritarikuntien suurmestari:

55x55px Leopoldin ritarikunta (suurmestari, 1951) 55x55px Kruunun ritarikunta (suurmestari, 1951) 55x55px Leopold II:n ritarikunta (suurmestari, 1951) 55x55px Afrikan tähden ritarikunta (suurmestari, 1951) 55x55px Leijonan kuninkaallinen ritarikunta (suurmestari, 1951)

Ulkomaalaiset

55x55px Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan erikoissuurristi (Länsi-Saksa, 1971) 55x55px Itävallan tasavallan kunniamitalin suurristi (Itävalta, 1958) 55x55px Baijerin ansioritarikunnan ritari (Baijeri)Lobkowicz (1994): s. 372 55x55px Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1966) 55x55px Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1960)Lobkowicz (1994): s. 371 55x55px Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi (Espanja, 1960) 55x55px Kaarle III:n ritarikunnan suurristi (Espanja, 1977) 55x55px Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta ketjulla (Suomi, 1954) 55x55px Kunnialegioonan suurristi (Ranska, 1954) 55x55px Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka, 1951) 55x55px Islannin Haukan ritarikunnan suurristi (Islanti, 1979) 55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunnan ritari (Savoijin perhe, 1960) 55x55px Italian tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Italia, 1966) 55x55px Kolmen Tähden ritarikunta ketjulla (Latvia) 55x55px Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunnan ritari (Luxemburg, 1953) 55x55px Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Monaco, 1951) 55x55px Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Norja, 1960) 55x55px Alankomaiden leijonan ritarikunnan suurristi (Alankomaat, 1939) 55x55px Puolan tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Puola, 1977) 55x55px Kristuksen sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1957) 55x55px Avizin sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1957) 55x55px Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1957) 55x55px Henrik Purjehtijan ritarikunnan suurristi (Portugali, 1982) 55x55px Romanian tähden ritarikunnan suurristi (Romania, 1972) 55x55px Sukkanauharitarikunnan kunniaritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1963) 55x55px Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1951) 55x55px Kristuksen ylin ritarikunnan ritari (Pyhä istuin, 1961) 55x55px San Marinon ritarikunnan suurristi (San Marino, 1958) 55x55px Pyhän Haudan ritarikunta ketjulla (Pyhä istuin, 1951) 55x55px Jugoslavian tähden ritarikunnan 1. luokka (Jugoslavia) 55x55px Ylä-Voltan kansallinen ritarikunnan suurristi (Burkina Faso, 1971) 55x55px Urhoollisuuden ritarikunnan suurristi (Kamerun, 1966) 55x55px Keski-Afrikan tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Keski-Afrikan tasavalta, 1965) 55x55px Vihreän kuun sirpin ritarikunnan suurristi (Komorit, 1982) 55x55px Norsunluurannikon kansallinen ritarikunnan suurristi (Norsunluurannikko, 1965) 55x55px Salomon sinetin ritarikunnan suurristi (Etiopia, 1959) 55x55px Päiväntasaajan tähden ritarikunnan suurristi (Gabon, 1981) 55x55px Liberian pioneerien ritarikunnan suurristi (Liberia) 55x55px Ouissam Alaouiten ritarikunnan suurristi (Marokko, 1968) 55x55px Nigerjoen ritarikunnan suurkomentaja (Nigeria, 1966) 55x55px Leopardin ritarikunnan suurristi (Kongo-Kinshasa, 1969) 55x55px Leijonan kansallinen ritarikunnan suurristi (Senegal, 1970) 55x55px Itsenäisyyden ritarikunnan suurristi (Tunisia, 1966) 55x55px Kambodžan kuninkaallisen ritarikunnan suurristi (Kambodža, 1952) 55x55px Mugunghwa-ritarikunnan ritari (Etelä-Korea, 1986) 55x55px Pahlavin ritarikunnan suurristi (Iran, 1960) 55x55px Krysanteemiritarikunta ketjulla (Japani, 1964)